Huomenta!
Hermot oli kireellä taas tänäkin aamuna. Vaikka aamu oli kaikinpuolin onnistunut ja onnellinen.
Ensimmäinen suuri ilo oli, kun isäntä ja minä, molemmat, yhdessä, nousimme lasten kanssa, eikä vaan toinen. Siivottiinkin yhdessä. Mukavampi aloittaa päivä kun siivotaan yhdessä eilisen sotkuja. Joita ei siivota ikinä illalla.
Olen nauttinut näistä pakkasaamuista. Ihanan raikasta. Ihossa se vaan näkyy heti. Kuivaa ja koppuraa ja halkeilee ja kaikki mitä joka vuosi ekoilla pakkasilla. Ja kaikilla pakkasilla ;D
Ajattelin, että otan nyt oikein tälläisen rauhallisen kynttilöitä+rentoutusmusiikkia+kuppi kuumaa teetä+eilistä makaroonisalaattia-tunnelman ja täytän samalla tiskikoneen. Ja otinkin. Kaupanpäällisenä sain Pippurin kiljumaan viereen "anna, äiti, anna, äiti, anna", kun hän halusi tietokoneen itsellensä josta rentoutusmusiikki kuului. Sitten karkaan vessaan, vaivihkaa, suljen tosi hiljaa oven. 30 sekuntia ja Pippuri hakkaa ovea ja huutaa äiti avaa, äiti avaa, äiti avaa. Ja hengenmenettämisitkua päälle. Sitten Pippuri haluaa pullaa ja korppua. Sitten Pippuri pissaalattialle ja kompastuu junarataan.
Selkeesti väsynyt. Otan sen pihalle mukaan kun vien koiran. Enpäs otakaan. Ei tuu vaan pukemisesta yhtään mitään. Selkä kaarelle, mutta tällä kertaa hymyssä suin. Minäkin hymyilen.
Siitä huolimatta jätän homman kesken, koska se olisi kestänyt ikuisuuden ja annan jäädä leikkiin. Karkaan koiran kanssa kaksin hengittelemään raikasta pakkasilmaa.
Otan koiran fleksiin ja toivon ettei tule vastaan loppuvastuksia, joista koira menee kierroksille.
Ensimmäisenä vastuksena tulee naapurin kissa joka vaaaaaniiiiii pikkutiellä. Kierrokset nousee, mutta palautuminen on yllättävän nopeaa. Koska koiralla on niin kova hätä juosta kakkoselle, enkä osannut varautua että se hätä tulikin tähän kohtaan. Siinä sitten taiteilen narun kanssa ettei se saa osuuttaan aamukakkosista. Homma hoidettu ja nautin taas. Naapurin vanha pappa kävelee vastaan ja kerkiän hetken ihmettelemään, onko hänkin aloitellut kessuttelun. Kunnes huomaan että omastakin suusta tulee "savua" tällä ilmalla.
Palaan kotiin ja huomaan että Pippuri ei ole edes itkenyt tällä välin. Selkeetä kehitystä :)
Vien Pippurin unille vaunuihin ja jännitän, tuleeko liian kylmä vai kuuma ja saako hän hengitettyä siellä. Ekat kunnon pakkaspäikkärit aina mietityttää.
Esikko haluaa leikkiä junilla, mutta sähköjunasta on patteri lopussa. Ei vörki. Taas hieman kiristellään, mutta palaudutaan nopeasti.Tehdään jotain muuta. Isäntä korjaa kun tulee kotiin. Tai minäkin voin yrittää jos löytyy jostain ruuvimeisseli.
Tästä tulee hyvä ja kaunis päivä. <3
Hermot oli kireellä taas tänäkin aamuna. Vaikka aamu oli kaikinpuolin onnistunut ja onnellinen.
Ensimmäinen suuri ilo oli, kun isäntä ja minä, molemmat, yhdessä, nousimme lasten kanssa, eikä vaan toinen. Siivottiinkin yhdessä. Mukavampi aloittaa päivä kun siivotaan yhdessä eilisen sotkuja. Joita ei siivota ikinä illalla.
Olen nauttinut näistä pakkasaamuista. Ihanan raikasta. Ihossa se vaan näkyy heti. Kuivaa ja koppuraa ja halkeilee ja kaikki mitä joka vuosi ekoilla pakkasilla. Ja kaikilla pakkasilla ;D
Ajattelin, että otan nyt oikein tälläisen rauhallisen kynttilöitä+rentoutusmusiikkia+kuppi kuumaa teetä+eilistä makaroonisalaattia-tunnelman ja täytän samalla tiskikoneen. Ja otinkin. Kaupanpäällisenä sain Pippurin kiljumaan viereen "anna, äiti, anna, äiti, anna", kun hän halusi tietokoneen itsellensä josta rentoutusmusiikki kuului. Sitten karkaan vessaan, vaivihkaa, suljen tosi hiljaa oven. 30 sekuntia ja Pippuri hakkaa ovea ja huutaa äiti avaa, äiti avaa, äiti avaa. Ja hengenmenettämisitkua päälle. Sitten Pippuri haluaa pullaa ja korppua. Sitten Pippuri pissaalattialle ja kompastuu junarataan.
Selkeesti väsynyt. Otan sen pihalle mukaan kun vien koiran. Enpäs otakaan. Ei tuu vaan pukemisesta yhtään mitään. Selkä kaarelle, mutta tällä kertaa hymyssä suin. Minäkin hymyilen.
Siitä huolimatta jätän homman kesken, koska se olisi kestänyt ikuisuuden ja annan jäädä leikkiin. Karkaan koiran kanssa kaksin hengittelemään raikasta pakkasilmaa.
Otan koiran fleksiin ja toivon ettei tule vastaan loppuvastuksia, joista koira menee kierroksille.
Ensimmäisenä vastuksena tulee naapurin kissa joka vaaaaaniiiiii pikkutiellä. Kierrokset nousee, mutta palautuminen on yllättävän nopeaa. Koska koiralla on niin kova hätä juosta kakkoselle, enkä osannut varautua että se hätä tulikin tähän kohtaan. Siinä sitten taiteilen narun kanssa ettei se saa osuuttaan aamukakkosista. Homma hoidettu ja nautin taas. Naapurin vanha pappa kävelee vastaan ja kerkiän hetken ihmettelemään, onko hänkin aloitellut kessuttelun. Kunnes huomaan että omastakin suusta tulee "savua" tällä ilmalla.
Palaan kotiin ja huomaan että Pippuri ei ole edes itkenyt tällä välin. Selkeetä kehitystä :)
Vien Pippurin unille vaunuihin ja jännitän, tuleeko liian kylmä vai kuuma ja saako hän hengitettyä siellä. Ekat kunnon pakkaspäikkärit aina mietityttää.
Esikko haluaa leikkiä junilla, mutta sähköjunasta on patteri lopussa. Ei vörki. Taas hieman kiristellään, mutta palaudutaan nopeasti.Tehdään jotain muuta. Isäntä korjaa kun tulee kotiin. Tai minäkin voin yrittää jos löytyy jostain ruuvimeisseli.
Tästä tulee hyvä ja kaunis päivä. <3
Kommentit
Lähetä kommentti