Vuosi sumussa-päivä prinsessana

Olen kahdeksan vuotta ollut levoton. Halunnut musisoida, mutten saanut oikein aikaiseksi. Toki kävin lauluntekijävalmennuksen 8kk, joten olen jotain saanut aikaiseksi mutta sekään ei riitä. Isoveljeni musisoi, tätini musisoi, taatani musisoi, mummuni mies musisoi, mutta minä olen pysähdyksissä vuodesta toiseen. Tai no soitan lasten kanssa "äiti antoi mulle rahaa" ja "viisi pientä ankkaa"....... Ja välillä itsekseni jotain muuta. Liian harvoin. Toivoin kovasti talvella, että jos saisin vain sellaisia pianonsoitto-keikkoja ja hautajaisissa laulamista. (Mun mielestä hautajaiset on myös yksi tärkeimmistä tapahtumista ja koen tärkeänä tehtävänä saada laulaa myös sellaisissa tilaisuuksissa, vaikkei se henkisesti olekaan mikä helppo nakki) No toiveeni toteutuivat. Yhtenä päivänä tuli viestiä. Minua pyydettiin soittamaan pianoa syntymäpäiville. Ja hetken päästä samana päivänä tuli viesti, pyyntö tulla laulamaan hautajaisiin;Johanna Kurkelan Prinsessalle. Toiveen

Varpajaiset vs. Porsijaiset (Noin kuukausi sitten kirjoitettu teksti)  :) Olen yrittänyt alkaa kirjoittamaan tuonne toiselle sivustolle, mutta koneeni herjaa aina niin kirjoitan nyt tähän, koska muuten jää taas julkaisematta. Olen sanonut aikaisemminkin, etten ole oikein ikinä ymmärtänyt varpajaisia. Tai tottakai ymmärrän tarkoituksen; uuden elämän juhlistamisen mutten sitä ajankohtaa. Meillä Isäntä ei ole vielä koskaan saanut varpajaisia vaikka se uuden elämän ihme on koettu nyt kolme kertaa. Olen ollut sen verran huonossa hapessa, että on ollut mukavampi pitää Isäntä siinä lähellä joka välissä kuin mahdollista eikä katsella krapulapeikkoa :)   Jos miehet ansaitsevat varpajaiset niin naisetkin ansaitsevat porsijaiset. (Tosin tuntuu, että on hyväksyttävämpää että isi alkaa viettää varpajaisia silloin kun istukka on vielä syntymättä ... kuin että äiti-ihminen viettää porsijaisia alle vuoden sisään lapsen syntymästä..? ) Noh. Kuitenkin. Minä vietin. Vietin

Niin siinä nyt pääsi käymään, että meikäläinen kaatoi kahvia pitkin permantoa ja suusta pääsi "voiiiii vitjat" Mutta en ollutkaan yksin tässä toteamassa. Kuorolauluna kuului vierestä "voiiiiiiiii Vit*uuuuuu" Pippurin suusta. Isännän kanssa kanssa oli pokassa pitelemistä. Tiedän, kiroilu ei ole kivaa eikä kaunista. Ja mun suusta niitä pääsee. Vaikka olen jo ollut kohta viisi vuotta äiti. Kun sitä puhetta ei ole apinoitu ennen paljoa, niin kielenkäyttö ei ole kaunistunut aikuisten tasolle. Nyt harjoittelen. Esikko on sanonut ehkä kaksi kertaa perässäni tuon kaksisanaisen kauneuden. Yksi kerta oli silloin kun luulin jättäneeni avaimet sisälle. Vara-avaimenkin. Ja toisen kerran tilannetta en muista. Niitä tilanteitahan on. Tänään käytiin katsomassa mun ysikymppistä rakasta mummua. Mulla on maailman parhaat isovanhemmat. Mummu oli vauvalle tehnyt jonkun runon, mutta kun ei näe enää kirjoittaa ylös tekstiä, niin se oli ja meni. Mummulla on ollut aina taito

Olisi pitänyt kirjoittaa tämä teksti eilen kokonaan valmiiksi. Olisi tullut tunteella tehtyä. UNTA PÄTKISSÄ. Vauvalla on ollut flunssaa, joten tällä viikolla on tullut valvottua enemmän kuin normaalisti. Sen olen huomannut aamuväsyissä. Itselläni. Lapset kyllä ovat virkeitä! Tuleekohan minusta koskaan aamuvirkkua? Vauvalla on tullut nyt se, että nukkuu parhaiten silloin vaunuissa kun ne liikkuvat. Tämä viikko mennyt myös niin, että jos vauva nukahtaa sisällä. Minä yskäsen juuri sillä hetkellä kun vauva vaipuu uneen tai Pippuri huuuuuuutaaa. Pippuri on alkanut kokeilemaan. Saako laittaa sormea vauvan korvaan. Tai silmään. Ja saako sitä laittaa vaikka on jo kielletty viisi kertaa. Ei saa. Tai saako huuuuutaa silloin kun äiti sanoo, että pitää olla hiljaa kun vauva on nukahtamaisillaan.  Käytiin eilen puistoilemassa Heiskan puistossa. Puettiin sadehousut koska satoi. Ja riisuttiin ne kun hetken päästä paistoi aurinko.Sitten avattiin takit kun tuli kuuma. Ja taas hetken päästä al

Heipat! Meille rantautui miesflunssa. Sairastelu on hanurista. Ma-Ke yöt olin ihan vilunen. Isäntä tuli aikaisemmin kotiin ma ja ti. Tiistaina olin todella miesflunssanen. Nukuin kaiken sen ajan kun olisi voinut tehdä jotain muutakin. Kroppa korjaili varmaan itseään. Nyt tuntuu että elämä alkaa taas voittaa. Yskä on ja nenä vuotaa yhä, mutta enää ei ole sellasta kuumeiluoloa. Tosin nyt lapsilla vastaa alkaa se yskimisvaihe, joten tautia ei olla vielä selätetty kuin 1/5. Toivotaan, että vauva säästyy kokonaan. Kokeiltiin vauvan kanssa trampoliinilla hengailua. Toimi oikein hyvin. Äippä sai rämpyttää kitaraa ulkoilmassa ja vauva sai ottaa lepoa kun äiti antoi vauhtia vauvan masuvaivoille. Trampoliini hoiti liikkuvien vaunujen osaa. Siis peekoo vahinkoviikkoa kertakaikkiaan vietelty. Äiti ei oo tainnu olla ihan niin skarppina tällä viikolla kun molemmat lasten sängyt ovat saaneet pissavahinkoja. Vauva niskapeskoja x tsiiljoona. Sänkykään ei säästynyt, eikä Isännän kylpytak