Vuosi sumussa-päivä prinsessana

 Isäntä lähetti viestin mulle muutama kuukausi takaperin, että hänet on valittu johonkin nuori yrittäjä ehdokkaaksi yksimielisellä päätöksellä Hämeenkyröstä. Googletin vasta tänään mikä juttu se oli. Koska Isäntä on niin vaatimaton. Hän ei halua, että mistään tuollaisesta tehdä mitään numeroa. Olen ollut kirjoittamassa hänestä kirjoitusta jo pitkän aikaa, mutta tänään se on nyt aika tehdä. Vähän liian myöhään koska tämä teksti nousee vähän negatiivisen kautta. Tänään on ollut niin totaalisen paska päivä, jo aamusta lähtien, että tänään on pakko jaksaa kirjoittaa. Meidän Fotoliike on ollut Hämeenkyrössä liikekeskuksella lähes koko mun elämäni. Olen 28-vuotias. Ensin olin firmassa mukana lapsena, vanhempani pitivät liikkettä. Valokuvaliikkeen kyljessä oli kahvilatoimintaa ja sen jälkeen posti. Kasvoin "kassan takana". Sitten vanhempani myivät liikkeen miehelleni 5 vuotta sitten. He kauppasivat liikettä jo aikaisemmin meille, mutta minä pistin totaalisesti hanttiin. Nounou

Tää on ollut ihan luksusta..  Pe vapaa. La lyhyt päivä. Isännän sanoin: "isi tulee kolmen tunnin päästä" ja äitin mielestä:"eikun neljä ja puoli tuntia ja sekunteja päälle." Su vapaa. Ma vapaa. Tähän vois tottua, että ollaan tällä köörillä kotona näinkin paljon! Ollaan saatu paljon aikaiseksi. Ollaan katsottu pois ylimääräistä tavaraa, pesty vauvan vaatteita, Siivottu ja siivottu,(Mikä on  meidän perheen yksi suurimmista kiristelynaiheista. ) leivottu pullaa, käyty eilen Ti-Ti Nalle n talossa serkun ja hänen tyttärensä kanssa ja tänään Särkänniemen Akvaariossa ja Mäkkärissä (tiätty.) Nyt istun autossa ja kirjoitan tätä blogitekstiä. Itkuhälyttimen toinen pää on TAAS hukassa. Kummallakaan ei mennyt hermot, koska se oli tiedossa oleva asia. Päädyin siis tänne kirjoittamaan ja lapset nukkuvat turvaistuimissaan päikkäreitään. En halua enää tehdä sitä, että Esikko joutuu heräämään niin etten kuule. Olimme menossa mummulaan kun Esikko nu

"Olen taas viikon huomannut mikä päivä lähestyy. Tulee kaksi vuotta kun näin sinut viimeisen kerran. Ehkä ikinä. Koskaan.... En halua uskoa siihen, koska en kestä sitä ajatusta, se vaan on liikaa. Sain juuri kyyneleeni pyyhittyä ennenkuin aloin kirjoittamaan. Itken ikävää, katkeruutta miksi sinulle annettiin aikaa niin vähän täällä, surua niistä, mitä kaikkea olisit kerinnyt vielä elämäsi aikana tekemään. Kuinka Esikko olisi saanut touhuta papan kanssa. -Se mikä ei tapa, vahvistaa-sanonta on aivan peepuhetta... Haloo Helsingin laulusta, "jos se ei tapa niin se hajottaa"- sopiii paremmin siihen miten sen itse koen. Minusta on tullut herkempi, itkuisempi, haavoittuvaisempi, itsekkäämpi, erakkomaisempi, enkä anna enää itsestäni kaikkea eli sanoisinko varautuneempi. Minusta ei ole tullut muistavaisempi, tarkempi, rauhallisempi tai järkevämpi. Eli en ole astunut yhtään lähemmäksi sinun luonnettasi; järkevä, rauhallinen ja turvallinen, vaikka niin itselleni lu

klo 8:00 Nää on mun lemppareita. Yrittäjän "ylimääräiset" vapaapäivät. Kiitos uskonnolle tästäkin vapaapäivästä. :) Mun olo on virkeä. En joutunut nousemaan kertaakaan sängystä yön aikana. Pippuri joi yhden vesipullon ja kertaakaan en vaihtanut vaippaa. Esikko heräsi ennen viittä. Tänään se ei kuitenkaan haitannut, koska olin saanut maata kokoyön lähes samassa asennossa. (eli vaihdellut kylkeäää hitaasti puhisten ja ähisten ja juuri kun saavutan hyvän asennon niin vauva herää potkimaan ja kääntyy itsekin parempaan asentoon) Olo alkaa olemaan väliinsä hyvinkin raihnainen. Nivusiin sattuu, raskausarpiin sattuu, supistaa, närästää, iho halkeilee atopian takia, joutuu pelkäämään pitkiä aivastuspyrähdyksiä, vauvan runsaat venyttelyt kylkiluihin jne.. . . . MUTTA. Nämä vaivat yleensä jakautuvat koko kellonympäryställe niin ei kuormitu kerralla liikaa. ;D "KITALA POIS" -Pippuri "KITALA POIS"-Esikko Tämän aamun käskyt minulle. Toin kitaran Melbalta