Vuosi sumussa-päivä prinsessana

En yhtään ihmettele, vaikka niin monesti pikkulapsiarjessa vanhemmat päätyvät eroon. Myös meillä on kaikki mahdollisuudet epäonnistuneeseen avioliittoon. Minä haaveilen väliaikaisesta asumuserosta todella usein. Keskimäärin 52 kertaa vuodessa. Ja Isäntä tietää sen.  On tiennyt jo monta vuotta. Mutta hän onneksi tietää, että en ole niin tosissani tämän -haaveeni- kanssa, että niin kävisi. (ja kukkahattutädit ovat ajatuksistaan nyt ihan hyshys. Minä haaveilen siitä, tädit ehkä salaisesti tapahtuvasta peppus****stä. Ehkä siis.  ) Usein mietin, että mitä jos pelkkä rakkaus ei vaan riitä pitämään perhettä koossa. Lapsen saaminen tuo mukanaan paljon lisäkysymyksiä parisuhteeseen. Teistä tulee vanhempia. Teillä on omia mielipiteitä. Teidän lapsilla on mielipiteitä. Teillä kaikilla viidellä on halu toimia sen oman mielipiteen mukaan. Ja usein se aiheuttaa lisäkysymyksiä. Jopa eripuraa. Se tuo mukanaan myös tunteita potenssiin sata. Huoli, ilo, murheet, rakkaus. Vastuu. --

huhuh. 12:30-12:35, 8x haluan. Pippurin ja Esikon suusta. Tosi usein vielä enemmän haluan sanaa mahtuu siihen viisminuuttiseen.. Ja oikealla hetkellä -ei halua, enkä halua- tosi tosi paljon enemmän siihen viisminuuttiseen. Usein kun kyse on: -syömisestä -vessareissusta -johonkin lähtemisestä -hampaiden pesusta tai mistä tahansa muusta. Mäkin haluan usein kaikkea. Viimeks konkurssimyynnistä huonekaluja meidän firmalle. En tainnu ajatella loppuun asti. Hesasta tähän pikkukylään tarjouksena noin. 1600e kuljetus. Niinpä Isäntä lähti reippaan apurin kanssa kahtena päivänä reissuun. Ekana päivänä meni 9-1:30.(?) Ja toisena päivänä 9-19.30 Pikkusen olisin tässä häntä koipien välissä sanomassa että, hei kyllä lopussa se kiitos seisoo eikö-? Apuri sanoi, että Isännällä on lehmän hermot, että hän olis kyllä antanu niin kuulua mun päähänpistosta. Isäntä ei sanonut mitään. Koska tavarat oli haettava. Ja maksettava. Ja purettava. Piste. Kyllähän sitä varmasti vitutti. Mutta ei se

"ÄITI MISSÄ TYTÖN PYLLY?" hMM. "Mikä pylly?" Pippuri selasi googlen kuvahausta pallomeren kuvia. Laivareissua odotettiin kuin kuuta nousevaa. Pippuri ei ole vielä ikinä päässyt. (Paitsi masuasukkina) Laitoin selaimen "isoksi", jotta näkyy kaikki kuvat. Se äänen kirkkaus mikä kuului kun kyseinen kuva löytyi. "LÖYTYI!" kuva lainattu netistä. (Petri Nygårdin sivu) "Jooooo tota niinpä onkin,,, öö . " Sitten äitiä alkoi vähän naurattaan ja nii sai kuva vähän lisäarvoa Pippurin silmissä....! :D ------------------- Vieläkin kroppa menee aaltojen mukana vaikka kotiuduttiin jo eilen illalla. Heiluttaa heiluttaa. Kahden vuoden tauko laivareissuista vaatii veronsa näköjään. :) Reissu oli mielestäni kertakaikkisen onnistunut! Meillä nyt sattuu ja tapahtuu mutta jos ei sattuisi, niin kyse ei olisi meidän perheestä. Vikingin Grace on UPEA!! Nautin todella siitä kaikesta kauneudesta! Eli taidan tykätä uudesta, koska kaikki