KOTIÄITIYS. "saa vaan olla kotona, eihän siellä tarvii mitään tehdä" mitä kaikkea näitä nyt on. Avaan nyt tähän tekstiin vain tämän päivän. Yhden päivän tuhannesta. Äiti-Rouva AK Isäntä Tyttö-Neiti Pippuri Poika-Esikko Okei, nyt on siis aamu kun esikoisen leikit kuuluu olkkarista ja pienempi havahtuu. Äkkiä ylös, avaa silmät, ennenkuin se putoaa sängystä. Myönnän, otin viereeni aamuyöstä. Neiti Pippuri ei ole nukkunut vielä yhtäkään kokonaista yötä omassa sängyssään. Vieressä on mukavaa. Maitobaari on vieressä. Ei tarvii kuin herätä ja kääntää kylkeä. Äiti hyppää puolelta toiselle kyllä. Viimeyö oli ennätyksellinen, sai neidin pysymään omassa sängyssään aamyöhön asti. Monta huutoa ja komentoa yöhön sisältyi mutta ei niin mahdotonta että olis tarvinnut aikasemmin luovuttaa. No nyt jatkan. Eli avaan silmäni. Eikun en avaakaan. En vaan saa niitä taaskaan auki kuin ihan vähän koska ne ovat niin kuivat. En vieläkään ole muistanut sitä silmätippapulloa tuoda siihen sä