Siirry pääsisältöön

Johan oli kuukausi ja viikko



PÄIKYN ALOITUS, MUSTELMA JA UNIRYTMI
heti kipeenä
kuivausrumpu rikki, pesukonekin?
CANCER
VIIMEINEN TURVAKÖYSI JA IRTISANOUTUMINEN
talkoohenki
ISOIN RIITA 11 VUOTEEN
TALON TYHJÄYS JA VUOKRAEMÄNNÄN TITTELI
LIISTERIPURKKI JA RUUVIMEISSELI
HILJENTYMINEN
POLIISIN PUHUTTELUSSA telefoonin takia plus se kameran välähdys.
HERNE TISSISSÄ
hääpuku keittiön pöydällä
mun juttu valmennus
mary kay
talkoohenki
mä oon väsymyksessäni laiminlyönyt paljon ystävyyssuhteita
vertaistukiryhmä, tukiperhe, treffit/leffa/puoleenpäiväänastipötkötellen
napanuorankatkaisun helppous tästä eteenpäin
saikuttomat päivät
päivähoito maissimaanantai.






HERNE TISSISSÄ
Onko se sama kuin silloin 8 vuotta sitten? Vai onko tää joku uus tuttavuus. Mulla on kaks ja puol viikkoa aikaa ennen lääkärikäyntiä.
Oonhan mä käyny kaikki vaihtoehdot läpi, luonnollisesti google ja pahimmasta pienimpään vaarattomampaan pahaan. Mä nautin tästä kaksviikkosesta jokatapauksessa, jos sitä ei pysty ultraamaan sillä kerralla, ajatukset siirtyy, tieto siirtyy. 8 vuotta sitten vaaraton eikä mitään. Toivon että tälläkin kertaa.
KOIRA PURKAA TALOA


UURNASTA KANSI HALKI

Musiikki on mulle elinehto.

Niin kauan kun mä meen sitä asiaa pakoon, voin pahoin.
Olin syksyllä muutaman päivän sängynpohjalla. Niin että jouduin pyytämään apua lastenhoitoon. Joku tauti jylläs. Siinä kerkis kelaileen.
Mikä mulla jäis kesken?
Äitiys ja musa.
Oon tullut siihen tulokseen mummuni 92v kanssa puhuessani,että äitiys jää aina kesken. Ei siihen hetkeen ole koskaan valmis, että joutuu lähtemään. Ja se lohduttaa mua, että koskaan ei olisi siihen hetkeen oikeaa hetkeä.

Ja sit tuli paniikki omasta musasta. Miks mä haudon niitä sanoja ja säveliä itelläni. En tallenna niitä lapsilleni, en tallenna niitä ihmisille, jotka voisivat saada niistä jotain. Voimasanoja, tunnetiloja joihin ei muuten pääse niin helposti käsiksi.
Mulle musa on elinehto. Itken usein livekeikoilla, se koskettaa mua niin kovasti. Ne äänet. Se energia. Ja ihmisten hymyt.
Miks en anna omista lauluistani tuollaista fiilistä, odotanko että olisin joskus virheetön vai mikä ihme?
Eihän kukaan ole virheetön. En odota sitä muiltakaan, miksi odottaisin sitä itseltäni?

Mun unelmatyöpäivä ja pelkkää ajatuksen juoksua.


meidän lapsi on erityinen niin kauan kun sitä ei myönnetä ja hyväksytä, tunnen olevani yksin.
"Luca istuu papan haudalla" Haudalla sana. Pappa. Kuka olikaan pappa?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jos mä nyt avaan tän, "Kun sydämeen muutti suru pohjaton, 12.6.2017."

Aloitan alusta. Kolme viikkoa ja neljä päivää sitten. Tämä luonnos on ollut täällä 13.6. asti. Järkeväksi kokonaisuudeksi rakentaminen,  tämänkaltaisesta asiasta, ei vaan tahdo onnistua. Mitä lähemmäs mennään lauantaita, sitä enemmän ahdistaa.. Sitä suuremmaksi kasvaa varmuus siitä, että en ehkä pysty osallistumaan hautajaisiin. Olen jättänyt hyvästit jo kahdesti. Silloin kun Taata nostettiin veneen kannelle vedestä, taputin rintakehälle ja pyysin, "herää, ole kiltti, herää" Ja silloin kun istuin autossa arkun vieressä, pidin arkun kahvasta kiinni matkan Tampereelta Hämeenkyröön... Luonto antaa lohdutuksensa. Jokaisen kerran kun olen palannut tapahtumapaikalle, on joku luonnosta ollut läsnä. Ensin kettu, seuraavalla kerralla lokki, kolmannella kerralla ketunpoikanen ja neljännellä kerralla pupujussi. Kuinka sitten hoidan surun. Olenhan tuntenut surun aiemminkin. Alkuvaiheen selviän näin. *Tupakka. Ne päivät kun en polta tupakkaa, itken triplas...

"VAARILLA ON SAARI---" 6.8.2016

Teksti kirjoitettu joulukuussa.  Koska joulukiireet odottavat, niin juuri niin, ne odottavat. 80 neliön kartanosta 1/9 osaa siivottuna. Päätin vähän lepuuttaa välissä ja palata kuvissa kesään. Veneretkeen Kyrösjärvellä, Taatan paatilla serkunpojan perheen kanssa.  Taatahan asuu saaressa. Se on hieno mies. Pidetään toisiamme ystävinä jopa. Annan atk-neuvoja välillä ja Taata tuo itsekeittämiään luomumehuja, vadelmia ja mitä milloinkin. Luna-koiralle aina myös jonkun herkun.  Meillä oli ihana iltapäivä! Taata haki satamasta, ajettiin(?) Haveriin jätskille. Sieltä vielä Saareen kylään. Siellä oli pelottava gramofoni, samanlainen mikä muumeissa. Se hieman sekoitti pakkaa, mutta loppuviimeksi kotiinlähtö sujui hyvin :)  Pieni  valokuvaaja otti nämä loppupään kuvat. Lasten pikkuserkku <3 Hienoja otoksia, selvästi taiteilijasielua ;) ------------------  Tein myös heinäkuun lopussa(...