"Pyyhit kyyneleet ja ryhdyt töihin" Avasin facekaverini jakaman linkin Merikapteeni Risto Revon tarinasta. Linkki: https://yle.fi/uutiset/3-9854287 Tässä oli se odottamani lause. Sen tulo saapui yllättävästä paikasta, mutta viesti oli kuin nyrkki silmään. Do it. Ennen tätä lausetta päässäni oli soinut lause: Sanoista teoiksi. Nyt on tilanne tämä. Kirjoitan mahdollisimman lyhyesti ja tehokkaasti. Fakta on se, että meillä ei enää ole isoisää eikä isoisoisää, Taataa. Mulla ei ole enää aamukahviystävää. Mun äidillä ja siskollaan ei ole enää isää. Taatan sisaruksilla ei ole enää veljeä. Monella muulla ei ole enää sydänystävää eikä soittokaveria. On vain muistot. Taata kuoli hukkumalla kotirantansa läheisyyteen, koska vene kaatui ja upposi. Koira pelastui ja Taata ei. Odotin häntä vastarannalla, en edes kovin kaukana, mutten uskaltanut lähteä uimaan, auttamaan. Olin yksin. Keskityin vain hankkima