Siirry pääsisältöön

Karkki hiuksissa.


"kiitos pippeli", kuuluu Esikon suusta kun hän katsoo piirrettyjä. Pimperi(?) Pimpeli(?), en nyt ole varma mikä piirroshahmon nimi on, koska en kuule kun Pippuri soittaa huuliharppua toisella puolellani.

Klo on 6:30. Esikko on herännyt ennen viittä, Pippuri nousi tasan viideltä.

Ollaan koko perhe säkkituolilla. Isäntä nukkuu ja toimii karkkikippo-kännykkätelineenä, Pippuri huutaa nyt vieressä "pyyeee" kun haluaa, että näytän kokoajan valkoiseksi maalatun rukin kuvaa.
 Minä löysin äskön huuliharpusta hyvän aloituksen "heinillä härkien"-joululauluun ja reenailin sitä myös tässä säkkituolilla, vaakaatasossa tietysti... Isännän nukkuessa(?) vieressä. Mutta ihanalta kuulostaa tuo huuliharppukin..

Kun aloin kirjoittamaan tätä, huomasin että tukassani on Pippurin puoliksi syöty, tahmea hedelmäkarkki. Meillä karkkipäivä alkoi noin klo:5:30.

Esikolla on uutena "tätä kannetaan kokoajan mukana"-tavarana täysi mansikkahillopurkki ollut pari päivää..


Viikon aikana olen..
*Naarmuttanut meidän autoa.(huom! kukaan muu ei vahingoittunut tässä, paitsi talvirengas talon nurkalla)
*Varjellut kylpyhuoneessa ollutta mattoa. Alle vrk, niin viemäri meni jotenkin tukkoon ja vedet nousivat takaisin ja kastelivat maton. + pesukoneen poistovesiputki(?) oli hieman väärällä paikalla ja nekin vedet valuivat maton kautta viemärille.
Sitten siihen putosi(minun kädestäni tiätty) vielä koiran märkäruokapurkki ja sitä tavaraa löytyi myös seiniltä.
Isännän kanssa saunareissu jäi tekemättä, keskityttiin keittämään vettä, kaatamaan viemäriin viemäriraetta ja kiistelemään kuinka se nyt kuuluikaan oikeaoppisesti tehdä.

*Eilen laitoin uunin päälle ja talo sai kokovartalotuuletuksen, kun käryä ja hajua oli jokapaikassa. Oli rasvaa pudonnut pizzasta pohjalle ja ajattelin hetken että kuinkahan tässä käy. Sitten kun aloin siivoamaan sitä rasvaa(uuniin viilentämisen jälkeen) Pippuri tuli aivan vierelle ja komensin
kauemmaksi kun on kuumaa, niin sanoi "kakka" ja lorotteli pissit minun jaloille. thänks.

*Saanut oranssin ruusukimpun atk-opetuksesta isotädiltäni. Pippuri luuli taas, että henki lähtee jos puhun muiden kuin hänen kanssaan. Tai kun ei saanut lisää tomaattia heti kun pyysi.  Istuma-asennosta suoraan selkä kaarelle niin että pää kolisee lattiaan ym. kevyttä.

*Siivonnut ja siivonnut ja vielä enemmän sotkenut ja sotkenut.

*Melkein luovuttanut Esikon kerhoilun suhteen ja sanonut, ettei sinne tarvitse enää mennä jos et halua. MUTTA. Nyt oli kuitenkin niin onnistunut kerhokerta, että jatkan kannustamista ja yritetään ensi viikolla uudestaan.

*Kuvannut yhden ihanan yksivuotiaan. Mä vaan aina jaksan ihmetellä.. Mun mielestä jokainen lapsi on ihme. (Vaikkei se siltä kotona aina tunnukaan ;D )

*Aivastellut joka päivä, koska olen mennyt ilman allergialääkkeitä mahdollisimman paljon vaikka cetirizin on sallittua käyttää raskauden aikana

 *Ollut punanaama suurimman osan viikosta. Tomaatista? Appelsiinimehusta? Koirasta? Jos laskisin itseluottamukseni pelkästään ulkoiseen olemukseen... Olisin aika rikki myös henkisesti. Ikinä ei voi tietää millaisena prinsessana herää. Koskaan ei ole normaali, sen tiedän. Suoraansanottuna en tiedä minkä varaan sen lasken... En ainakaan muistini.! Sanoisin, että suurin voima on ulkopuolelta tuleva voima. Ystävät, perheet, frendit, kamut.. Kukaan ei ole ikinä sanonut liikaa, että olisin liikaa erilainen. Olen aina saanut olla mitä olen..
Tosin... Suvulle ja perheelle tämä minun läheisenä oleminen on raskasta. Sain siskoltani eilen uhkauksen kivittämisestä, koska olin lainannut pöllöpeiton. (Pippurin vaunujen päälle kun nukkui) Ainoa tavara jota ei olisi saanut viedä, tai oikeastaan kaiken muun jo olen melkein kertaalleen vienyt ja unohtanut palauttaa ainakaan heti. Lupasin palauttaa tänään ja sen teen.

*Askarrellut Esikolle pelitaulukon, johon merkataan aina rasti kun on päivän pelit pleikkarilla pelattu. Otettiin pleikka käyttön reilu kk sitten. Raymania pelataan, sopii myös äidille ja isille. Muistoja lapsuudesta. Nopeasti Esikko on oppinut. Todella nopeasti.

*Kärsinyt aamupahoinvoinnista taas..! ja törkeästä väsymyksestä.

*Katsellut Paimion ja Sastamalan teurastamovideot ja oikeasti otti koville vaikka moniamonia videoita ja kuvia olen läpiselannut vuosien saatossa.
Minusta JOKAISEN lihatuotteita käyttävän pitäisi kunnioittaa sen verran niitä eläimiä, jotka elämänsä meille antavat tahtomattaan, että uhraisivat elämästään KYMMENEN MINUUTTIA ja katsoisivat sen videon. "Mä en pysty katsoon"-kommentit saavat mut tunteen suorastaan inhoa. Se on liian törkeä lause mun korville. Kymmenen minuuttia SUN elämästä, osoittaakses kunnioitusta ruokaasi kohtaan ei ole paljon.
Itse näen jokaisessa teuraalle kävelevässä eläimessä oman koirani. Saman kokoisenkin melkein, kun lampaat. Silmät, korvat, jalat, oma tahto. Halu elää.

Katselin tällä viikolla myös sairasta kalaa akvaariossa. Se oli kipeä. Mietin että joudunko lopettamaan sen. Se vaiva yleensä johtaa kuolemaan. Mietin kuitenkin edellistä kalaa joka yhtäkkiä piristyikin siitä ja eli sen jälkeen monta kuukautta.
Seuraavana aamuna se olikin virkeämpi.  Onneksi.

Jouduin myös teilaamaan hämähäkin joka käveli sängylläni, mutta lopetus oli nopea.

Ja tästä aiheesta. Nämä ovat MINUN mielipiteitä. En tarvitse väittelyä faceseinälleni aiheesta. Thänks.

*Tehnyt munariisipasteijoita, kinkkupasteijoita, joulutorttuja ja pipareita ONNISTUNEESTI! Pipareita useampaan kertaan... Esikko tuli yhtenä aamuna viideltä silmät loistaen ja sanoi "haluan pipareita" johon minä totesin mielessäni, että "hyvä äiti. ahne paska. söit kaikki loput etkä jättänyt yhtään Lapsillesi ... ! " ääneen sanoin; "Mennään tekemään pipareita lisää" ja kello kuus oli piparit valmiita.

*Ollut kovin onnellinen kun koira taaskin jäänyt nätisti sisälle kun ollaan lähdetty pois kotoa.

*Käynyt luokkakaverin studiolla tekemässä "harjoituskappaleen". akkari+laulu+puoli biisiä.

*Saanut hyvät uutiset Taysissa. Raskaus jatkuu normaalissa seurannassa. Tälläkään kertaa ei pienellä näkynyt mitään ylimääräistä. Seuraavaksi sitten rakenneultra Terveystalolla n. kuukauden päästä.

*Pessyt Pippurin huulikiiltomeikkaukset ja yllättänyt hänet kaakaomuki kädessä vessaa pesemästä. Vessaharja on nyt niin in.

**Pippuri näyttää päätänsä ja sanoo "ai ai ai" , yritän etsiä kuvaukseen sopivaa videota youtubesta. Ei löydy mieleistä. Kunnes sanoo "ai ai ai jajje" . Oi anteeksi! Tietenkin! Ti-ti Nallen hammaspeikko laulu. Ja kaikki ovat taas hetken tyytyväisiä.. kunnes kuuluu alle 2 min päästä. "ounou". Sitten painetaan uudestaan.




Tämä tuli taas ilman kuvia. Puhelin vielä "akku loppu". Kun löydän, laitan laturiin.

Kiitos kun luit. <3

Nyt lähden suihkuun ja otan sakset mukaan, jotta saan karkin irti hiuksista.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raastan juustohöylällä sipulia leivän päälle??! siis hetkone??!

Tähän tilanteeseen havahduin. "Mitäs mä oikein teen??! " Olin reilu kaks vuotta sitte kokenut tämän saman "Mitäs mä oikein teen??!" fiiliksen, kun menin jääkaapille ja join kolme lasillista maitoa siltä seisomalta. Johan nyt. Voisko olla... Eihän ne oo viä myöhässä. Maanantaina alkaa. Eiku hetkonen. Katotaas kalenterista. Eiku ne piti alkaakin jo kaks päivää sitten. Sanon Isännälle. Ei se usko. Enhän mä oo superhedelmä. 18-vuotiaana makasin potilaspedillä yli 50-vuotiaan miesgynen tutkiessa paikkoja. Hän totesi, että sulla on kysta, iso hyvänlaatuinen kasvain oikeassa munasarjassa. Se voi itsekseen sieltä poksahtaa, se tekee tosi kipeetä ja soitat sitten tarvittaessa ambulanssia....  Ja sulla on myös monirakkulaiset munasarjat, PCO,  eli lapsia et tule todennäköisesti ainakaan luonnollisesti saamaan. ahaa, okei, kiitos tiedosta.... . . . . . . . Mä en saa lapsia ehkä ikinä. Jes. 4 vuotta tässä ajatuksessa. Isännälle oli aika vaikeaa myöntää suhteen alus

ke-la

"PIPPURI EI SAA KIUSATA ESIKKOA!" "TILITTÄÄ TÄSTÄ" (silittää tästä) vastaa Pippuri. Juu just niinhän se olikin, kas kun kukaan muu ei huomannu. Nuo majakka ja perävaunu. Niin suloisia silloin kun leikkivät sulassa sovussa. Ja silloin kun eivät. Maailman raivostuttavin pariskunta. Tämä äiti ei kerkiä laskeen kymmeneen kun menen selvittämään. Pippuri kiusaa tahallaan. Esikko vastaa fyysisesti. Kuukausi takaperin löytyi jo hampaanjälkiä molemmilta. No ei sillä. Tämä on hyvä, mutta kova koulu. Muistan isoveljeni kiristyslauseen lapsuudesta: "sä joko haet tai sä itket ja haet" esim. lihapiirakan jääkaapista :D Useimmiten hain ilman itkua. Yritin mielistellä kovin isoveljeäni, hain toveruutta ja hyväksyntää. Milloin olin harjoituskappaleena niskalenkkiä harjoiteltaessa, milloin mönkijän perässä pulkassa istumassa, milloin tekemässä "mahaplätsejä" järvenkylässä.. Kunhan vaan veli huomas. Kerran hyppäsin "selkäplätsin" niin että

kirpiää pakkausaamua.

Huomenta! Hermot oli kireellä taas tänäkin aamuna.  Vaikka aamu oli kaikinpuolin onnistunut ja onnellinen. Ensimmäinen suuri ilo oli, kun isäntä ja minä, molemmat, yhdessä, nousimme lasten kanssa, eikä vaan toinen. Siivottiinkin yhdessä. Mukavampi aloittaa päivä kun siivotaan yhdessä eilisen sotkuja. Joita ei siivota ikinä illalla. Olen nauttinut näistä pakkasaamuista. Ihanan raikasta. Ihossa se vaan näkyy heti. Kuivaa ja koppuraa ja halkeilee ja kaikki mitä joka vuosi ekoilla pakkasilla. Ja kaikilla pakkasilla ;D Ajattelin, että otan nyt oikein tälläisen rauhallisen kynttilöitä+rentoutusmusiikkia+kuppi kuumaa teetä+eilistä makaroonisalaattia-tunnelman ja täytän samalla tiskikoneen. Ja otinkin. Kaupanpäällisenä sain Pippurin kiljumaan viereen "anna, äiti, anna, äiti, anna", kun hän halusi tietokoneen itsellensä josta rentoutusmusiikki kuului. Sitten karkaan vessaan, vaivihkaa, suljen tosi hiljaa oven. 30 sekuntia ja Pippuri hakkaa ovea ja huutaa äiti avaa, äiti avaa,