Siirry pääsisältöön

"VAARILLA ON SAARI---" 6.8.2016

Teksti kirjoitettu joulukuussa.

 Koska joulukiireet odottavat, niin juuri niin, ne odottavat.

80 neliön kartanosta 1/9 osaa siivottuna.

Päätin vähän lepuuttaa välissä ja palata kuvissa kesään.

Veneretkeen Kyrösjärvellä, Taatan paatilla serkunpojan perheen kanssa.
 Taatahan asuu saaressa.

Se on hieno mies.

Pidetään toisiamme ystävinä jopa.

Annan atk-neuvoja välillä ja Taata tuo itsekeittämiään luomumehuja, vadelmia ja mitä milloinkin.

Luna-koiralle aina myös jonkun herkun.




 Meillä oli ihana iltapäivä!

Taata haki satamasta, ajettiin(?) Haveriin jätskille.

Sieltä vielä Saareen kylään.

Siellä oli pelottava gramofoni, samanlainen mikä muumeissa.


Se hieman sekoitti pakkaa, mutta loppuviimeksi kotiinlähtö sujui hyvin :)

 Pieni  valokuvaaja otti nämä loppupään kuvat.
Lasten pikkuserkku <3

Hienoja otoksia, selvästi taiteilijasielua ;)







------------------
 Tein myös heinäkuun lopussa(?) yhden vadelmanpoimintareissun koiran kanssa Saareen.

(lue: minun vapaahetki :D)





jos myyntiin olisin poiminut, niin kilohinta olisiollut 600e ainakin, sen verran oli hyttysiä kavereina...




Astmapiippu oli mukana, mutta onneksi ei ollut tarvetta,ei olisi ollut kovinkaan paljon apua!.

Pippurin eka letti

Kommentit

  1. Miten ihania valokuvia, ihan itkettää!

    VastaaPoista
  2. Voi Anna-Maija <3 <3 onneksi n valokuvia, vaikka toisinaan tuntuu ettei niitä pysty ollenkaan katsomaan kun sydän on niin rikkinäinen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Se pieni ääni

Se pieni ääni (Tytti Koivunen) https://www.youtube.com/watch?v=WVIj4mz5AoM säv. Annika Pudas, Jonna Ali-Kovero san. Annika Pudas, Jonna Ali-Kovero, Enna Sohvan paikkaa jos vaihtaa onni katoaa mitä jos ei tulekaan Me Naiset- tänään ajallaan jos joku autoni kylkee peruuttaa silloin elämä suistuu raiteltaan jos mun puhelu menee sun vastaajaan etkö mua enää rakastakaan? vaienna se pieni ääni joka päässäni huolet kasvattaa "Olenko itse onneni tiellä jos meen maailman ääriin onko se siellä? jos antaisin huulille luvan hymyillä, silmille säteillä oisko onni silloin tässä? " Kauan aikaa tän kaiken tahdoin saavuttaa voisitko mua muistuttaa, herättää tänään huomaamaan mullon iholla joku jota rakastaa peltikatolla sateen ropinaa ja mä sulle nää laulut laulaa saan mitä jos kaikki tää katoaa? vaienna se pieni ääni joka päässäni huolet kasvattaa "Olenko itse onneni tiellä jos meen maailman ääriin onko se siellä? jos antaisin huulille luvan hymyill...

Hei sinä siellä taivaassa. 27.2.2014

"Olen taas viikon huomannut mikä päivä lähestyy. Tulee kaksi vuotta kun näin sinut viimeisen kerran. Ehkä ikinä. Koskaan.... En halua uskoa siihen, koska en kestä sitä ajatusta, se vaan on liikaa. Sain juuri kyyneleeni pyyhittyä ennenkuin aloin kirjoittamaan. Itken ikävää, katkeruutta miksi sinulle annettiin aikaa niin vähän täällä, surua niistä, mitä kaikkea olisit kerinnyt vielä elämäsi aikana tekemään. Kuinka Esikko olisi saanut touhuta papan kanssa. -Se mikä ei tapa, vahvistaa-sanonta on aivan peepuhetta... Haloo Helsingin laulusta, "jos se ei tapa niin se hajottaa"- sopiii paremmin siihen miten sen itse koen. Minusta on tullut herkempi, itkuisempi, haavoittuvaisempi, itsekkäämpi, erakkomaisempi, enkä anna enää itsestäni kaikkea eli sanoisinko varautuneempi. Minusta ei ole tullut muistavaisempi, tarkempi, rauhallisempi tai järkevämpi. Eli en ole astunut yhtään lähemmäksi sinun luonnettasi; järkevä, rauhallinen ja turvallinen, vaikka niin itselleni lu...

No nytkö sanoisin.....

Ajettiin Taysille viitenä päivänä peräkkäin. Stressi purkaantui aina matkoilla ajaessa. Itkin ja ja keksin mahtavia koomikoille sopivia juttuja elämästäni. Mietin, että olisin loistava koomikko ja sitten taas itkin. Ajoin poliisien kameraan Sasin mäessä ja nauroin, kun kuulin mielessäni poliisisedän kommentin autostaan, joka meni luultavast i näin "Saatan*n hiekkapil**u kiinni jäit!!" Minä en edes hiljentänyt, koska nopeutta, ylisellaista oli vain kymppi korkeintaan. Siinä hetkessä keskityin vain ajatukseen, kuinka vien viisivuotiaan poikani ensimmäistä kertaa verikokeeseen.... . Kantamista, itkua, juokse tai kuole ajatusta ja väkisin kiinnipitämistä oli tiedossa. Ja järkyn näköinen käsivarsi, kun suoni sai kunnolla osumaa. Puhuin itsekseni, että mikään ei meidän elämässä muutu. Tai muuttuu, mutta parempaan. Meillä ei ole syöpädiagnoosia, ei insuliinipiikkejä repussa, ei kuolemantuomiota. Meille tulee vaan ehkä perheeseen uusi nimi.  Nimi, johon olen tutustunut miele...