Siirry pääsisältöön

"VAARILLA ON SAARI---" 6.8.2016

Teksti kirjoitettu joulukuussa.

 Koska joulukiireet odottavat, niin juuri niin, ne odottavat.

80 neliön kartanosta 1/9 osaa siivottuna.

Päätin vähän lepuuttaa välissä ja palata kuvissa kesään.

Veneretkeen Kyrösjärvellä, Taatan paatilla serkunpojan perheen kanssa.
 Taatahan asuu saaressa.

Se on hieno mies.

Pidetään toisiamme ystävinä jopa.

Annan atk-neuvoja välillä ja Taata tuo itsekeittämiään luomumehuja, vadelmia ja mitä milloinkin.

Luna-koiralle aina myös jonkun herkun.




 Meillä oli ihana iltapäivä!

Taata haki satamasta, ajettiin(?) Haveriin jätskille.

Sieltä vielä Saareen kylään.

Siellä oli pelottava gramofoni, samanlainen mikä muumeissa.


Se hieman sekoitti pakkaa, mutta loppuviimeksi kotiinlähtö sujui hyvin :)

 Pieni  valokuvaaja otti nämä loppupään kuvat.
Lasten pikkuserkku <3

Hienoja otoksia, selvästi taiteilijasielua ;)







------------------
 Tein myös heinäkuun lopussa(?) yhden vadelmanpoimintareissun koiran kanssa Saareen.

(lue: minun vapaahetki :D)





jos myyntiin olisin poiminut, niin kilohinta olisiollut 600e ainakin, sen verran oli hyttysiä kavereina...




Astmapiippu oli mukana, mutta onneksi ei ollut tarvetta,ei olisi ollut kovinkaan paljon apua!.

Pippurin eka letti

Kommentit

  1. Miten ihania valokuvia, ihan itkettää!

    VastaaPoista
  2. Voi Anna-Maija <3 <3 onneksi n valokuvia, vaikka toisinaan tuntuu ettei niitä pysty ollenkaan katsomaan kun sydän on niin rikkinäinen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raastan juustohöylällä sipulia leivän päälle??! siis hetkone??!

Tähän tilanteeseen havahduin. "Mitäs mä oikein teen??! " Olin reilu kaks vuotta sitte kokenut tämän saman "Mitäs mä oikein teen??!" fiiliksen, kun menin jääkaapille ja join kolme lasillista maitoa siltä seisomalta. Johan nyt. Voisko olla... Eihän ne oo viä myöhässä. Maanantaina alkaa. Eiku hetkonen. Katotaas kalenterista. Eiku ne piti alkaakin jo kaks päivää sitten. Sanon Isännälle. Ei se usko. Enhän mä oo superhedelmä. 18-vuotiaana makasin potilaspedillä yli 50-vuotiaan miesgynen tutkiessa paikkoja. Hän totesi, että sulla on kysta, iso hyvänlaatuinen kasvain oikeassa munasarjassa. Se voi itsekseen sieltä poksahtaa, se tekee tosi kipeetä ja soitat sitten tarvittaessa ambulanssia....  Ja sulla on myös monirakkulaiset munasarjat, PCO,  eli lapsia et tule todennäköisesti ainakaan luonnollisesti saamaan. ahaa, okei, kiitos tiedosta.... . . . . . . . Mä en saa lapsia ehkä ikinä. Jes. 4 vuotta tässä ajatuksessa. Isännälle oli aika vaikeaa myöntää suhteen alus

Lusikat jakoon pikkulapsiarjessa.

En yhtään ihmettele, vaikka niin monesti pikkulapsiarjessa vanhemmat päätyvät eroon. Myös meillä on kaikki mahdollisuudet epäonnistuneeseen avioliittoon. Minä haaveilen väliaikaisesta asumuserosta todella usein. Keskimäärin 52 kertaa vuodessa. Ja Isäntä tietää sen.  On tiennyt jo monta vuotta. Mutta hän onneksi tietää, että en ole niin tosissani tämän -haaveeni- kanssa, että niin kävisi. (ja kukkahattutädit ovat ajatuksistaan nyt ihan hyshys. Minä haaveilen siitä, tädit ehkä salaisesti tapahtuvasta peppus****stä. Ehkä siis.  ) Usein mietin, että mitä jos pelkkä rakkaus ei vaan riitä pitämään perhettä koossa. Lapsen saaminen tuo mukanaan paljon lisäkysymyksiä parisuhteeseen. Teistä tulee vanhempia. Teillä on omia mielipiteitä. Teidän lapsilla on mielipiteitä. Teillä kaikilla viidellä on halu toimia sen oman mielipiteen mukaan. Ja usein se aiheuttaa lisäkysymyksiä. Jopa eripuraa. Se tuo mukanaan myös tunteita potenssiin sata. Huoli, ilo, murheet, rakkaus. Vastuu. --

kirpiää pakkausaamua.

Huomenta! Hermot oli kireellä taas tänäkin aamuna.  Vaikka aamu oli kaikinpuolin onnistunut ja onnellinen. Ensimmäinen suuri ilo oli, kun isäntä ja minä, molemmat, yhdessä, nousimme lasten kanssa, eikä vaan toinen. Siivottiinkin yhdessä. Mukavampi aloittaa päivä kun siivotaan yhdessä eilisen sotkuja. Joita ei siivota ikinä illalla. Olen nauttinut näistä pakkasaamuista. Ihanan raikasta. Ihossa se vaan näkyy heti. Kuivaa ja koppuraa ja halkeilee ja kaikki mitä joka vuosi ekoilla pakkasilla. Ja kaikilla pakkasilla ;D Ajattelin, että otan nyt oikein tälläisen rauhallisen kynttilöitä+rentoutusmusiikkia+kuppi kuumaa teetä+eilistä makaroonisalaattia-tunnelman ja täytän samalla tiskikoneen. Ja otinkin. Kaupanpäällisenä sain Pippurin kiljumaan viereen "anna, äiti, anna, äiti, anna", kun hän halusi tietokoneen itsellensä josta rentoutusmusiikki kuului. Sitten karkaan vessaan, vaivihkaa, suljen tosi hiljaa oven. 30 sekuntia ja Pippuri hakkaa ovea ja huutaa äiti avaa, äiti avaa,