Vuosi sumussa-päivä prinsessana

heipat taas! Taukoa on tullut nyt useampi viikko koska, niin siinä kävi että näyttö meni rikki tietokoneessa ja nyt isäntä kertoi että korjausarvio oli tullut ja se on sen 250€...! Sain meidän vanhan koneen käyttööni, jotta saisin tehtyä lapsikuvien koevedokset valmiiksi, mutta kaskummaa. jumitin senkin niin että se ei aukea. Eli nyt olen sit käynyt liikkellä tekemässä kuvat valmiiksi kun kotosalla se ei tällä hetkellä onnistu. Ja nyt en meinaa saada tätäkään tekstiä näkymään..!? Vikahan on tiätty koneissa eikä minussa;) Kuvia en tähän kirjoitukseen pysty liittämään, mutta mennään nyt tälläkertaa ilman. :) Mulla on tullut ilonkyyneliä tällä viikolla  moneen kertaan. Esikon puheenkehitys on mennyt taas askeleen eteenpäin ja olen niin huomannut sen. Yks uus lause ja hypin riemusta!  Elokuussa on aika puheterapeutille, katsotaan minkälaista jelppiä sieltä saadaan. Meillä on ollut haastava vuosi. Oman pääkoppani kannalta ehkä haastavin ikinä. Yo-kirjoitukset tai muut elämänhaa

Loikoillaan  Esikon kanssa sängyllä ja syödään aamujätskiä. Isäntä lähti töihin ja Pippuri on päikyillä ulkona vaunuissaan. Allerginen ihovetutus iski taas jälleen. Toistamiseen tällä viikolla. Se vie voimia. Sattuu, kirvelee, kutittaa ja kiristää. Lähes kaikkialta. Iho on ihmisen suurin elin. Jos se ei ole kunnossa ja on jatkuvassa tulehdustilassa niin tokihan se vaikuttaa myös yleisvointiin. Mutta kun tämä vaiva on syntymästä asti ollut niin kyllähän siihen on tottunut. Vähän liiaksikin, koska ei meinaa muistaa hoitaa sitä. Joka päivä pitäisi rasvata koko keho. Vihaan rasvaamista. Oikeesti. Pitäis suihkun jälkeen vetää itsensä lumiukoksi ja seistä x-asennossa paikallaan tuntikaks, että rasva saisi imetytyä rauhassa. Käytännössä se on siis mahdotonta. "Älä raavi" -pyynnön oon kuullut elämäni aikana ehkä seitsemän miljoonaa kertaa. Tiedän, että se on mahdottoman ärsyttävää katsella ja kuunnella kun raapii raapii raapii. Mutta kun kutittaa. Tälläkin hetkellä 8 eri kohda

Aina tasaisin väliajoin sanon isännälle, että muutetaan johonkin muualle. Sen mielestä tää on meille hyvä koti ja onkin ihan oikeessa. Tykkään tästä kodista tosi paljon, vaikka laiska tätä tonttia olenkin hoitamaan. Yli seitsemän vuotta tätä taloa ollaan asuttu. Oikeasti olen kyllä sellainen ihminen että -kun johonkin muutetaan niin siinä pysytään- Ehkä muuttointo johtuu siitä, että silloin sais ns. aloittaa alusta. Jokainen tavara pitäisi käydä erikseen läpi, heittää kaikki tarpeeton johonkin jne. Olen myös sellainen -jättää kaiken kun koira p**kansa- tyyppi. Tätä siisteyttä on vaikea hallita, kun sotken ite samaa tahtia mitä hengitän. Nyt olen ajatellut jatkaa tätä; käyn kaikki kaapit yksitellen läpi ajatusta niin pikkuhiljaa tämäkin paikka siistiytyy eikä tarvitse haikailla uutta asuntoo kerran kuukaudessa :) Mitä vähemmän tavaraa, sen parempi. Siihen yritän opetella. Voin yrittää tsempata itseäni teidän lukijoiden avulla, vaikka kommentteja ei näy niin tiän että täällä kui

Huomenta. Maanantai-aamu. Meillä on vietetty esikon synttäreitä pitkän, mutta rauhallisen kaavan mukaan. En halunnut järkätä perinteisiä synttäreitä, koska meidän perhettä on nyt juhlistettu kuukauden sisällä niin moneen kertaan. Toukokuussa Pippurin yksveet, sitten häät kesäkuun alussa ja nyt Esikon synttärit.  Ollaan nähty joka päivä joitain sukulaisia ja nyt sit tänään jatkuu. Yhdet treffit järkätään hoplopissa niin menee kaks kärpästä yhdellä iskulla ;) pääsee maalaispoika lempipaikkaansa ja näkee kavereita. Yritän nyt kirjoittaa niin, etten sen enempää mieti järkevyyttä, koska muuten jää julkaisematta nämä tekstit. Usein kysyn iteltäni; miksimiksimiksi, mulla on niin kova tarve näitä asioitani jakaa julkisesti tai miksi mä haluisin niin kovasti jakaa mun lauluja. En todellakaan haluaisi olla mikään julkisuudenhenkilö tms. mutta miksi. Miksen voi vaan tyytyä ajattelemaan itekseni ja tyytymään siihen laulujentekoon täällä kotinurkassa. En haluaisi olla esiintyjä vaan viestien väl