Siirry pääsisältöön

hei!

moikat!

Nyt tulee tiheesti tekstiä taas hetken. :)

Eilinen päivä meni mukavasti. Käveltiin siskolleni lasten ja koiran kanssa. Vaikka he eivät oo kotosalla. Siellä on kuitenkin säilytyksessä mun kirpparikamoja, niin pääsin niitä taas hinnoittelemaan kun Esikko halusi katsomaan Pororon junaseikkailua sinne. Vein dvd:n joskus mukanani sinne ja se jäi vahingossa. En aio tuoda sitä enää takaisin kotiin, koska se on se "juttu" kun mennään tädille.

Mulla ei ollut puhelinta mukana enkä tällä kertaa ottanut edes mukaan meidän lankapuhelinta, jonka nykymallissa saa ihan irrotettua johdosta ja kuljetettua vaikka eri osoitteeseen. On se silti iso kuljetettava. ( Oma puhelin ei aina tahdo ladata, ja uuden laturin hankkiminen on kovin hankalaa vaikka isäntä niitä myykin...! )
Isäntä mietti missä oltiin kun tultiin kotiin vasta puoli kasin aikoihin.

Esikko ihmettelee aina tuossa 500m matkalla yhden talon antennia, kun se on niin vinossa. Jäin yhden vanhan rouvan jutulle, kun halusi tulla silittämään koiraa. Vähän jännitin ite haukahtaako rouvalle, mutta hyvin meni silitykset ja sylitykset kun ite tulin kans ihan rouvan lähelle. Koira alkoi jo sen verran nojaileen, että ajattelin, pysyykö vanha rouva enää pystyssä :)

Puoli viiden jälkeen ajattelin että nyt aletaan tekeen lähtöä, mutta Esikko olikin nukahtanut sohvalle. Päätin sitten nukuttaa vielä Pippurinkin ulos vaunuihin, että saisin sitä "omaa aikaa". Ja onnistuinkin.
Sain hinnoteltua montakymmentä tuotetta. Ristiriitaisin tuntein aloittelen tätä kirppisuraani.
Jos olisin reipas, niin kannattais vaan myydä nettikirppiksillä, facessa on kymmeniä ja torissa kans liikkuu tavara. Säästäisi pöytämaksut. Juuri eilen hinnoittelin euron tuotteita, ku mietin että tekisin kirppikselle sellaisen pöydän missä on pelkästään euron tuotteita. Saa kuitenkin aika monta euron tuotetta myydä ennenkuin on edes pöytämaksu kasassa. No, katsotaan kui käy. Tänään käydään tyhjentämässä toinen pöytä, joka oli vaan 6 päivää ja siistitään kuukauden pöytää. (Jos keretään, koska lapset tulee mukaan ja sen tietää kuinka kivaa on mennä vauhdilla niitä käytävän välejä.)

Isäntä lähtee poikien kanssa reissuun päiväksi. Perinteinen pöytälätkä-turnee ilta edessä Hesassa. Vahtikoira jää onneksi mun turvaksi kotiin. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä pelokkaammaksi on muuttunut. Ei yhtään pelottanu kävellä Tampereen keskustassa neljän jälkeen yöllä 18-vuotiaana. Voi tosin olla, että alkoholillakin oli jotain osuutta asiaan ;D

Meillä meni yö aiwan plörinäksi. Menin ite nukkuun vasta puoli yksi, kun halusin katsoo Ruudusta lätkävaimojen jakson. Sisko sanoi, että siinä yhdessä perheessä on autistinen lapsi ja se kiinnosti jo senkin takia. No sitten herättiin puoli kaks, puoli kolme, puoli neljä, neljältä, puol viis, lapset vuoronperään. Ja ennen kuutta sitten lapset heräsivät vallan. Siirsin vetovastuun isännälle ja menin ite köllötteleen sängylle. Olin aivan kuallu.

Tänään tehdään kirppisreissu, mutta muuten ollaan kotona.Tänään myös taistellaan taas siitä tutusta aiheesta Esikon kanssa; pitääkö ihmisen kakata. Tänään ollaan astuttu iso edistysaskel, josta olen kovin ylpeä. Kakkaamispelko on aika kova haaste, mutta me voitetaan se.

Siskoni koira Viljo kenkävarkaissa :D <3

Rva-AK was here 5x päivässä ainakin.

Koira nautti kesän viimeisistä lämpimistä. Eka kesä kun makaa nurmikolla, tätä kesää ennen kelvannut vaan terassi.

Yritetään siskon kanssa saada popot myytyä, joita on vielä monet jäljellä.

Kirppistelyä.

Pippurin ensimmäisten sanojen joukossa oli "kou" (koru)



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Se pieni ääni

Se pieni ääni (Tytti Koivunen) https://www.youtube.com/watch?v=WVIj4mz5AoM säv. Annika Pudas, Jonna Ali-Kovero san. Annika Pudas, Jonna Ali-Kovero, Enna Sohvan paikkaa jos vaihtaa onni katoaa mitä jos ei tulekaan Me Naiset- tänään ajallaan jos joku autoni kylkee peruuttaa silloin elämä suistuu raiteltaan jos mun puhelu menee sun vastaajaan etkö mua enää rakastakaan? vaienna se pieni ääni joka päässäni huolet kasvattaa "Olenko itse onneni tiellä jos meen maailman ääriin onko se siellä? jos antaisin huulille luvan hymyillä, silmille säteillä oisko onni silloin tässä? " Kauan aikaa tän kaiken tahdoin saavuttaa voisitko mua muistuttaa, herättää tänään huomaamaan mullon iholla joku jota rakastaa peltikatolla sateen ropinaa ja mä sulle nää laulut laulaa saan mitä jos kaikki tää katoaa? vaienna se pieni ääni joka päässäni huolet kasvattaa "Olenko itse onneni tiellä jos meen maailman ääriin onko se siellä? jos antaisin huulille luvan hymyill...

Hei sinä siellä taivaassa. 27.2.2014

"Olen taas viikon huomannut mikä päivä lähestyy. Tulee kaksi vuotta kun näin sinut viimeisen kerran. Ehkä ikinä. Koskaan.... En halua uskoa siihen, koska en kestä sitä ajatusta, se vaan on liikaa. Sain juuri kyyneleeni pyyhittyä ennenkuin aloin kirjoittamaan. Itken ikävää, katkeruutta miksi sinulle annettiin aikaa niin vähän täällä, surua niistä, mitä kaikkea olisit kerinnyt vielä elämäsi aikana tekemään. Kuinka Esikko olisi saanut touhuta papan kanssa. -Se mikä ei tapa, vahvistaa-sanonta on aivan peepuhetta... Haloo Helsingin laulusta, "jos se ei tapa niin se hajottaa"- sopiii paremmin siihen miten sen itse koen. Minusta on tullut herkempi, itkuisempi, haavoittuvaisempi, itsekkäämpi, erakkomaisempi, enkä anna enää itsestäni kaikkea eli sanoisinko varautuneempi. Minusta ei ole tullut muistavaisempi, tarkempi, rauhallisempi tai järkevämpi. Eli en ole astunut yhtään lähemmäksi sinun luonnettasi; järkevä, rauhallinen ja turvallinen, vaikka niin itselleni lu...

No nytkö sanoisin.....

Ajettiin Taysille viitenä päivänä peräkkäin. Stressi purkaantui aina matkoilla ajaessa. Itkin ja ja keksin mahtavia koomikoille sopivia juttuja elämästäni. Mietin, että olisin loistava koomikko ja sitten taas itkin. Ajoin poliisien kameraan Sasin mäessä ja nauroin, kun kuulin mielessäni poliisisedän kommentin autostaan, joka meni luultavast i näin "Saatan*n hiekkapil**u kiinni jäit!!" Minä en edes hiljentänyt, koska nopeutta, ylisellaista oli vain kymppi korkeintaan. Siinä hetkessä keskityin vain ajatukseen, kuinka vien viisivuotiaan poikani ensimmäistä kertaa verikokeeseen.... . Kantamista, itkua, juokse tai kuole ajatusta ja väkisin kiinnipitämistä oli tiedossa. Ja järkyn näköinen käsivarsi, kun suoni sai kunnolla osumaa. Puhuin itsekseni, että mikään ei meidän elämässä muutu. Tai muuttuu, mutta parempaan. Meillä ei ole syöpädiagnoosia, ei insuliinipiikkejä repussa, ei kuolemantuomiota. Meille tulee vaan ehkä perheeseen uusi nimi.  Nimi, johon olen tutustunut miele...