Vuosi sumussa-päivä prinsessana

Pitkää sylkee ja Pyykkivuoria. Tätä päivää mä olin jo pelännyt pitkään. Itseasiassa olin puhunut siitä edellisenä iltana ja vahingossa eksynyt foorumille jossa puhuttiin oksennustaudista, vaikka etsin raskausajan ”laskettu aika-kalenteria” josta näkee millä viikoilla olen. Olinkin viikkoa pidemmällä kuin muistin. Unohdin neuvolankin perjantaina, koska muistin että se olisi vasta maanantaina. Ei ollut. TAAS tuli tekstaria, että unohdinko. Olin herännyt kolme aamua neljän jäljestä. Esikolla on nyt joku vaihe, herää aivan virkeänä neljän jälkeen. Nukkui päikkärit tai ei. Vaikka meni kasilta nukkuun. Tämä on ohimenevää, näitä tulee aina sillointällöin,  mutta kun siihen lisää Pippurin yöherätykset, noin 5x. Niin alkoi tuo ärsytyskynnys olemaan aika olematon. No nyt kuitenkin päätin että Isäntä saa nousta tänään heti viideltä. Tönin ja tuupin ja sanoin että nyt on minun vuoroni nukkua. Nouse ylös. Mulla on siihen oikeus! Isäntä avasi silmät(Pippuri oli tehnyt niin kaksi minuut

VIIME TORSTAI. Aamu alkoi ennen viittä. Oltiin pihalla jo seitsemältä. Laskettiin pihan liukumäkeä ja mentiin pulkalla kävelylle. Koira(vetävä, innokas, onnellinen, itsepäinen, höselö)+ mun liukkaat syyskengät + kaksi omissa pulkissaan istuvaa lasta+ vähän liian pieni haalari mahasta äiti-ihmisellä+ naruja kädessä kolme= Eteenpäin mentiin ja suht hymyssäsuin :) Valvoin yöllä ja murehdin tulevan päivän jännitystä. Meidät oltiin kutsuttu taatani(vaari/pappa) 75v synttäreille. Oli ihanaa huomata, etten jännittänyt enää sitä suostuuko Esikko tulemaan juhliin, kun on varmasti paljon muutakin väkeä paikalla.. Vaan jännitin sitä, että meidän pitäisi mennä Taatani kotiin jään yli. Taatani asuu saaressa. Ja puhe oli, että mennään autolla. Siihen en suostunut, koska tässä meidän viereisessä järvessä on jo ihan sulaa ja sinne putosi mies autoineen muutama viikko takaperin.  Tiedän, että Taata tietää koska jää kestää ja koska ei, koska on ikänsä sitä reittiä kulkenut.

Mun päässäni pyörii tuhat aihetta, mistä haluaisin kirjoittaa. Katsotaan, saisinko edes yhden ehjän kokonaisuuden kasattua, vai tuleeko sieltä täältä "asiaa". Nyt on oikeasti niin kaunis hetki ulkona, ettei pitkään aikaan. Aurinko paistaa, muutama aste pakkasta ja hei mun molemmat lapset nukkuvat yhtäaikaa. Toinen autossa, toinen sängyssä. Itkuhälytin on mahtava keksintö. Ja sisätilan lämppäri. Tultiin juuri Ylöjärveltä lastenkirppis Intosta. Vuokrasin sieltä pöydän ensimmäistä kertaa. Kaikki kehuvat kovasti paikkaa myös myymisen puolesta ja ajattelin nyt itsekin kokeilla. Tiedän sen, että hirveästi ei voittoa tule, koska meiltä ei mitään arvokasta tavaraa ole myynnissä. Pääasia kuitenkin on, että tavara lähtee vihdoin kiertoon ja saa uuden kodin. Täällä kotona saunalla pahvilaatikoissa niistä ei juurikaan ole iloa kenellekään. Mulla on vaan kauhea kynnys myydä omaisuuttani. Siihen on kolme syytä. 1. Voinko tarvita tätä vielä myöhemmin? Ehkä joskus ehkä vuoden-kymme