Vuosi sumussa-päivä prinsessana

Kerron pari, vaikka pitäisi kertoa pari tuhatta. Parempi kertoa, kuin olla kertomatta. Laitan googlen päälle ja käytän omia esimerkkejä. Jotta tietämys lisääntyisi ja sitä kautta myös ymmärrys. Sekä itselläni, että kaikilla muilla jotka niin haluavat.  <3 Vielä 1980-luvulla autismista syytettiin ”jääkaappiäitejä”. Katsottiin, että ongelmat sosiaalisessa kanssakäymisessä ja itseensä vetäytymisessä olivat seurausta siitä, ettei äiti rakastanut lastaan tarpeeksi. ..Ajatelkaa tuota yläpuolella olevaa tekstiä omalle kohdallenne. Sitä minäkin kysyin asiantuntijahoitajalta, että olenko itse aiheuttanut tämän.... "Kuriton kakara, jolle ei ikinä sanota ei, jota ei ikinä viedä mihinkään, jolla ei ole käytöstapoja ja joka ei syö mitään" Wikipedia: " Autismi diagnosoidaan käyttäytymisessä havaittavien sosiaalisen vuorovaikutuksen poikkeavuuksien perusteella. Kielen kehityksen häiriöt ovat tavallisia. Autististen ihmisten hermojärjestelmä ku...

Luonnoksia , luonnoksia... Kello on viisi aamulla. Olen ollut tunnin hereillä. Noin seitsemän vuoden ajan olen toivonut sitä, että saisi nukkua kokonaisen yön ja herätä virkeänä. Nyt ollaan siinä pisteessä, että ollaan jo hyvin lähellä sitä suurta toivetta. Tänä yönä nuorimmainen heräsi kertaalleen, koska tutti puuttui. Tutti putosi eilen vessanpyttyyn ja illalla en jaksanut alkaa toisen tutin etsintätalkoisiin. Nukahtaminen meni pienen kiukun kautta ja yökin tosi hyvin. Ainoa joka piti hereillä jatkuvasti, oli kärpänen. Vasta neljältä olin -siinä kunnossa- eli enemmän tässä maailmassa, että ymmärsin nousta ylös ja lähteä hakemaan kärpäslätkää. Kun palasin, oli paikkani otettu ja en uskaltanut palata enää nuorimmaisen viereen, koska pelkäsin että tulee nukutushommia. Hain lasten pienen patjan, asetin kärpäslätkät(3kpl) kolmeen eri ilmansuntaan. Sammutin ilmalämpöpumpun, koska olkkari-makkari oli aivan liian viileä ja taas koko loppukämppä lähellä saunan lämpölukemia (ov...

Taysin neurologian osaston viikko takana! Neljänä päivänä ajeltiin, saatiin perjantai vapaaksi, kun kotiutus tehtiinkin jo torstaina. Oli vaan puolet pidempi päivä sillon torstaina. Hirvittävän kuluttavia päiviä jotenkin, vaikka mukavia ovatkin. Siinä ollaan kuitenkin niin jotenkin siinä asian ytimessä ja tietenkin kartoitetaan niitä haasteita, että tuntuu että takki on ihan tyhjä jokaisen päivän jälkeen, vaikka kaikki olikin jo tänä vuonna tuttua juttua. Lippualappua täytettäväksi, hakemuksia kelaan. Sanoin, että haluaisin olla jo asiantuntija tässä autisminkirjossa, mutta aivan lapsenkengissä tämä opettelu vielä <3 (Tulevat kolmekybäset on vielä siinä vaiheessa, että toisille on vielä kutsutkin laittamatta! ) Jos joku on nyt varmaa, niin se, että Esikon koulupolku ei ole Hämeenkyrössä vaan Ikaalisissa. Siellä koulussa on kuulemma muitakin autisminkirjolaisia. Haluan käydä kaikki mahdollisuudet läpi... Muutetaanko perheenä Ikaalisiin ja rakennetaan meille arki si...

MOIKAT<3 Oliko edellinen postaus hitti vai huti? Näyttökertoja näytti olevan vähän alle tuhat; ideoita ja vinkkejä sain tasan yhden. Ja se oli, että mene terapiaan ennenkuin kuuppa sekoaa. :) Mulla on satanelkyt prosenttinen mahdollisuus siihen kyllä. Toivon, ettei niin käy. Ei kenenkään ihmisen kuuluisi ja pitäisi tuollaista tapahtumaa joutua kokemaan. Ei missään roolissa. Mun suunnitelmat saattaa kuulostaa epärealistisilta ja hulluiltakin. Ymmärrän sen kyllä, välillä nettikauppa ajatuksia, toisena päivänä yksiö vuokralla väsyneille ajatusta, välillä teemakuvauksia, välillä musa-ajatuksia jne. Sitten tämä; suuria tunteita ja tapahtumia siihen päälle... Tiedättekö miksi ajatukset ovat niin suuria ja lennokkaita? :) Olen kasvanut siihen. Äitini. Meidän lapsuudessa tuo kaikki olisi tapahtunut jo moneen kertaan. Äidin ja mun ero on siinä, että minä suunnittelen ja pähkäilen ja suunnittelen ja pähkäilen. Noin 1% mun suunnitelmista käy toteen. Olen kyllä k...

"Pyyhit kyyneleet ja ryhdyt töihin"   Avasin facekaverini jakaman linkin Merikapteeni Risto Revon tarinasta.   Linkki:  https://yle.fi/uutiset/3-9854287 Tässä oli se odottamani lause. Sen tulo saapui yllättävästä paikasta, mutta viesti oli kuin nyrkki silmään.   Do it.   Ennen tätä lausetta päässäni oli soinut lause: Sanoista teoiksi.   Nyt on tilanne tämä.   Kirjoitan mahdollisimman lyhyesti ja tehokkaasti.  Fakta on se, että meillä ei enää ole isoisää eikä isoisoisää, Taataa. Mulla ei ole enää aamukahviystävää. Mun äidillä ja siskollaan ei ole enää isää. Taatan sisaruksilla ei ole enää veljeä. Monella muulla ei ole enää sydänystävää eikä soittokaveria. On vain muistot. Taata kuoli hukkumalla kotirantansa läheisyyteen, koska vene kaatui ja upposi. Koira pelastui ja Taata ei. Odotin häntä vastarannalla, en edes kovin kaukana, mutten uskaltanut lähteä uimaan, auttamaan. Olin yks...

Mielessäni oli tietynlainen -ympyrä sulkeutuu ajatus- Oli useampia vuosia, kunnes. Otin askeleen. Sanoin, että teen sen nyt kun "kaikki" ovat vielä elossa. Sitten tapahtui tämä kauheus, joka fläsäreinä lyö silmille päivittäin. Sydän on yhtäaikaa täysin rikki ja täysin ehjä. Kaikki on hyvin ja toisaalta ei enää koskaan ennallaan. Sain kutsun haastatteluun. Arvasin, että pääsen. Tietenkin pääsen. Juuri kun sanon, että kaikki ovat elossa ja sitten eivät enää olekaan. Musakouluun, johon olin unelmoinut hakevani. Kaikki ne tärkeät vielä näkevät kun uskallan ottaa askeleen. Kävin haastattelussa ja odotin vastausta. Hylky tuli. Se häpeäntunne, joka nousi kehooni. " Mitä oikein ajattelin itsestäni?" "Miten kerron läheisilleni, jotka kovasti kannustivat ottamaan askeleen, että hylky tuli." "Mikä hemmetin tarkoitus tällä nyt oli, että pääsen haastatteluun ja annan unelmien lentää ja sitten putoan?" Annoin ajatuksilleni til...

Hei vaan rakkaat lukijat! <3 *Sisältää kaupallisia linkkejä Eteenpäin on mentävä elämässä, askel kerrallaan. Olen kirjoittanut blogia usemman vuoden säännöllisen epäsäännöllIsesti. Olen miettinyt sitä kuinka saisin myös teille tarjottua välillä jotain muutakin kuin sitä diippiä tilitystä elämästäni. (Sitäkin varmasti myös tulee, kun tämänlaisesta draamakuningattaresta on kyse..) Haluan viedä blogiani pikkuhiljaa ammattimaisempaan suuntaan. -Ensimmäisenä se voisi näkyä vaikka niissä kirjoitusvirheiden minimoinnissa. Se ei ole mikään helppo nakki kirjoittaa oikein kun tälläkin hetkellä taustalla soi Fröbelin Palikat ja Hessupoika the mäyräkoira terottaa hampaitaan mihinkäs muuhun kuin Pippurin uuden lääkärileikkisetin laastaripakettiin. (Vieressä on kaksi luuta odottamassa järsimistä.)  Okei, tää on vauvakuva! Nyt noin pienestä koosta, on muisto vain <3 -Toisena yritän lisätä linkin osoitteen ehkä tuhannetta kertaa ja epäonnistun siinä. Kerta toisensa jäl...