Luonnoksia , luonnoksia...
Kello on viisi aamulla.
Olen ollut tunnin hereillä.
Noin seitsemän vuoden ajan olen toivonut sitä, että saisi nukkua kokonaisen yön ja herätä virkeänä.
Nyt ollaan siinä pisteessä, että ollaan jo hyvin lähellä sitä suurta toivetta.
Tänä yönä nuorimmainen heräsi kertaalleen, koska tutti puuttui. Tutti putosi eilen vessanpyttyyn ja illalla en jaksanut alkaa toisen tutin etsintätalkoisiin. Nukahtaminen meni pienen kiukun kautta ja yökin tosi hyvin.
Ainoa joka piti hereillä jatkuvasti, oli kärpänen.
Vasta neljältä olin -siinä kunnossa- eli enemmän tässä maailmassa, että ymmärsin nousta ylös ja lähteä hakemaan kärpäslätkää. Kun palasin, oli paikkani otettu ja en uskaltanut palata enää nuorimmaisen viereen, koska pelkäsin että tulee nukutushommia.
Hain lasten pienen patjan, asetin kärpäslätkät(3kpl) kolmeen eri ilmansuntaan.
Sammutin ilmalämpöpumpun, koska olkkari-makkari oli aivan liian viileä ja taas koko loppukämppä lähellä saunan lämpölukemia (ovi oli ollut yön kiinni näitten lämpötilojen välissä)
Sitten heräsi koira. Joka oli hiipimässä makkarista mun patjalle, siihen 120cm(?), kielsin heti ja pyysin palaamaan omalle paikalleen. Tiesin silti, että koska Hessu the mäyräkoira... Tämä ei jää tähän vaan siinä hetkessä kun suljen silmäni niin hän aloittaa hiipimisen ja tulee jalkopäähän niin etten pysty evääni liikuttamaan. En kuitenkaan saanut unenpäästä kiinni heti ja käräytin hänet. Hän siirtyi reippaasti sohvalle.
Sitten käännyin mahapatjaan asentoon ja toivoin, että nyt.
Ja pling.
Esikko on hereillä. Hän nousee ylös ja alkaa kuulumaan höpötys.
Tänään on se aamu kun ei väsytä. Joten nousin ylös. Hän haluaa näyttää puhelimestaan ehkä 40 kertaa tällä viikolla kohdan piirretystä, jossa on kramofoni.
Aamukahvin keittopuuhiin
'ja aamukahvimaito loppu.
Ei haittaa, vein Isännän suklaat.
Mitä sanoisin tuoreille vanhemmille:
Levätkää levätkää levätkää.
Pitäkää itsestänne huolta. Syömällä hyvin plus vitamiinit.Plus se oma aika,on se sitten hetki yksin siivoamista tai tanssitunti.
Pitäkää päiväkirjaa.
Ottakaa valokuvia ja videokuvaa.
Nähkää ystäviä aina kun on siihen mahkut.
Hoitakaa parisuhdetta.
Siinä.
Itse toivoisin niin kovasti, etteivät nämä vuodet olisi
menneet ihan niin sumussa.
Hattarassa ja usvassa.
Tottakai sitä muistaa paljon, mutta ei kuitenkaan niin paljoa kuin haluaisi.
Olen ajatellut, että olin väsynein silloin kun lapsia oli kaksi.
Ja juuri facekaverini linkitti videopätkän, mitä liian vähäinen uni voi aiheuttaa...
Mikään ei tullut yllätyksenä.
https://www.facebook.com/fysiopolis/videos/vb.735466643154828/1988917837809696/?type=2&theater
Mutta.
Nyt kun juttelin serkkuni kanssa lapsista ja muistelin miten tämä nuorimmaiseni liikkui. Niin enpäs muistanut siinä hetkessä ryömikö lapseni koskaan ennen konttausvaihetta. En muista, koska en ole kirjannut sitä vauvakirjaankaan ylös. Muistelisin, että ei ryöminyt?...
yksi suurista haaveista toteutui.
Joskus haaveita voi hiukan kutistaa ja niin kävi nyt.
Yksiö, josta olen ennenkin kirjoittanut.
Johon saisi mennä ottamaan oman ajan...
Olemaan hetken vain minä.
Nukkumaan sen yhden kokonaisen yön.
Yksiötä oli käynyt yhtenä iltana
ostajaehdokas katsomassa.
Tein pienen ajattelutyön
mielessäni, että tämänkaltaisen paikan aika ei ollut vielä.
Samana iltana sain kuitenkin viestin yhdeltä ihanalta rohkealta äidiltä, joka kysyi, saisiko tulla hetkeksi pieneksi ottamaan sen oman hetken.
Niinkuin olen sanonut, kaikki eivät saa virtaa siitä, että pääsee jumpalle tai metsään.
Koska virkistäytyminen ja lepo ovat kaksi eri asiaa.
Siitä ei tullut isompaa toimintaa, mutta tämä pienikin, yhden äidin kokemus oli jo minulle se toteutunut unelma. <3
Tähän piti lisätä kortti, jonka sain tältä äiti-ihmiseltä, mutta puhelin ei lähde latautumaan...
Heipat <3
Kello on viisi aamulla.
Olen ollut tunnin hereillä.
Noin seitsemän vuoden ajan olen toivonut sitä, että saisi nukkua kokonaisen yön ja herätä virkeänä.
Nyt ollaan siinä pisteessä, että ollaan jo hyvin lähellä sitä suurta toivetta.
Tänä yönä nuorimmainen heräsi kertaalleen, koska tutti puuttui. Tutti putosi eilen vessanpyttyyn ja illalla en jaksanut alkaa toisen tutin etsintätalkoisiin. Nukahtaminen meni pienen kiukun kautta ja yökin tosi hyvin.
Ainoa joka piti hereillä jatkuvasti, oli kärpänen.
Vasta neljältä olin -siinä kunnossa- eli enemmän tässä maailmassa, että ymmärsin nousta ylös ja lähteä hakemaan kärpäslätkää. Kun palasin, oli paikkani otettu ja en uskaltanut palata enää nuorimmaisen viereen, koska pelkäsin että tulee nukutushommia.
Hain lasten pienen patjan, asetin kärpäslätkät(3kpl) kolmeen eri ilmansuntaan.
Sammutin ilmalämpöpumpun, koska olkkari-makkari oli aivan liian viileä ja taas koko loppukämppä lähellä saunan lämpölukemia (ovi oli ollut yön kiinni näitten lämpötilojen välissä)
Sitten heräsi koira. Joka oli hiipimässä makkarista mun patjalle, siihen 120cm(?), kielsin heti ja pyysin palaamaan omalle paikalleen. Tiesin silti, että koska Hessu the mäyräkoira... Tämä ei jää tähän vaan siinä hetkessä kun suljen silmäni niin hän aloittaa hiipimisen ja tulee jalkopäähän niin etten pysty evääni liikuttamaan. En kuitenkaan saanut unenpäästä kiinni heti ja käräytin hänet. Hän siirtyi reippaasti sohvalle.
Sitten käännyin mahapatjaan asentoon ja toivoin, että nyt.
Ja pling.
Esikko on hereillä. Hän nousee ylös ja alkaa kuulumaan höpötys.
Tänään on se aamu kun ei väsytä. Joten nousin ylös. Hän haluaa näyttää puhelimestaan ehkä 40 kertaa tällä viikolla kohdan piirretystä, jossa on kramofoni.
Aamukahvin keittopuuhiin
'ja aamukahvimaito loppu.
Ei haittaa, vein Isännän suklaat.
Mitä sanoisin tuoreille vanhemmille:
Levätkää levätkää levätkää.
Pitäkää itsestänne huolta. Syömällä hyvin plus vitamiinit.Plus se oma aika,on se sitten hetki yksin siivoamista tai tanssitunti.
Pitäkää päiväkirjaa.
Ottakaa valokuvia ja videokuvaa.
Nähkää ystäviä aina kun on siihen mahkut.
Hoitakaa parisuhdetta.
Siinä.
Itse toivoisin niin kovasti, etteivät nämä vuodet olisi
menneet ihan niin sumussa.
Hattarassa ja usvassa.
Tottakai sitä muistaa paljon, mutta ei kuitenkaan niin paljoa kuin haluaisi.
Olen ajatellut, että olin väsynein silloin kun lapsia oli kaksi.
Ja juuri facekaverini linkitti videopätkän, mitä liian vähäinen uni voi aiheuttaa...
Mikään ei tullut yllätyksenä.
https://www.facebook.com/fysiopolis/videos/vb.735466643154828/1988917837809696/?type=2&theater
Mutta.
Nyt kun juttelin serkkuni kanssa lapsista ja muistelin miten tämä nuorimmaiseni liikkui. Niin enpäs muistanut siinä hetkessä ryömikö lapseni koskaan ennen konttausvaihetta. En muista, koska en ole kirjannut sitä vauvakirjaankaan ylös. Muistelisin, että ei ryöminyt?...
yksi suurista haaveista toteutui.
Joskus haaveita voi hiukan kutistaa ja niin kävi nyt.
Yksiö, josta olen ennenkin kirjoittanut.
Johon saisi mennä ottamaan oman ajan...
Olemaan hetken vain minä.
Nukkumaan sen yhden kokonaisen yön.
Yksiötä oli käynyt yhtenä iltana
ostajaehdokas katsomassa.
Tein pienen ajattelutyön
mielessäni, että tämänkaltaisen paikan aika ei ollut vielä.
Samana iltana sain kuitenkin viestin yhdeltä ihanalta rohkealta äidiltä, joka kysyi, saisiko tulla hetkeksi pieneksi ottamaan sen oman hetken.
Niinkuin olen sanonut, kaikki eivät saa virtaa siitä, että pääsee jumpalle tai metsään.
Koska virkistäytyminen ja lepo ovat kaksi eri asiaa.
Siitä ei tullut isompaa toimintaa, mutta tämä pienikin, yhden äidin kokemus oli jo minulle se toteutunut unelma. <3
Tähän piti lisätä kortti, jonka sain tältä äiti-ihmiseltä, mutta puhelin ei lähde latautumaan...
Heipat <3
Kommentit
Lähetä kommentti