Siirry pääsisältöön

Puolen vuoden kirjoitustauko.

Luonnoksia , luonnoksia...

Kello on viisi aamulla.

Olen ollut tunnin hereillä.

Noin seitsemän vuoden ajan olen toivonut sitä, että saisi nukkua kokonaisen yön ja herätä virkeänä.

Nyt ollaan siinä pisteessä, että ollaan jo hyvin lähellä sitä suurta toivetta.

Tänä yönä nuorimmainen heräsi kertaalleen, koska tutti puuttui. Tutti putosi eilen vessanpyttyyn ja illalla en jaksanut alkaa toisen tutin etsintätalkoisiin. Nukahtaminen meni pienen kiukun kautta ja yökin tosi hyvin.
Ainoa joka piti hereillä jatkuvasti, oli kärpänen.

Vasta neljältä olin -siinä kunnossa- eli enemmän tässä maailmassa, että ymmärsin nousta ylös ja lähteä hakemaan kärpäslätkää. Kun palasin, oli paikkani otettu ja en uskaltanut palata enää nuorimmaisen viereen, koska pelkäsin että tulee nukutushommia.

Hain lasten pienen patjan, asetin kärpäslätkät(3kpl) kolmeen eri ilmansuntaan.
Sammutin ilmalämpöpumpun, koska olkkari-makkari oli aivan liian viileä ja taas koko loppukämppä lähellä saunan lämpölukemia (ovi oli ollut yön kiinni näitten lämpötilojen välissä)

Sitten heräsi koira. Joka oli hiipimässä makkarista mun patjalle, siihen 120cm(?), kielsin heti ja pyysin palaamaan omalle paikalleen. Tiesin silti, että koska Hessu the mäyräkoira... Tämä ei jää tähän vaan siinä hetkessä kun suljen silmäni niin hän aloittaa hiipimisen ja tulee jalkopäähän niin etten pysty evääni liikuttamaan. En kuitenkaan saanut unenpäästä kiinni heti ja käräytin hänet. Hän siirtyi reippaasti sohvalle.
Sitten käännyin mahapatjaan asentoon ja toivoin, että nyt.
Ja pling.
Esikko on hereillä. Hän nousee ylös ja alkaa kuulumaan höpötys.

Tänään on se aamu kun ei väsytä. Joten nousin ylös. Hän haluaa näyttää puhelimestaan ehkä 40 kertaa tällä viikolla kohdan piirretystä, jossa on kramofoni.

Aamukahvin keittopuuhiin
'ja aamukahvimaito loppu.

Ei haittaa, vein Isännän suklaat.

Mitä sanoisin tuoreille vanhemmille:

Levätkää levätkää levätkää.
Pitäkää itsestänne huolta. Syömällä hyvin plus vitamiinit.Plus se oma aika,on se sitten hetki yksin siivoamista tai tanssitunti.
Pitäkää päiväkirjaa.
Ottakaa valokuvia ja videokuvaa.
Nähkää ystäviä aina kun on siihen mahkut.
Hoitakaa parisuhdetta.

Siinä.

Itse toivoisin niin kovasti, etteivät nämä vuodet olisi
 menneet ihan niin sumussa.
Hattarassa ja usvassa.
Tottakai sitä muistaa paljon, mutta ei kuitenkaan niin paljoa kuin haluaisi.
Olen ajatellut, että olin väsynein silloin kun lapsia oli kaksi.






Ja juuri facekaverini linkitti videopätkän, mitä liian vähäinen uni voi aiheuttaa...
Mikään ei tullut yllätyksenä.

https://www.facebook.com/fysiopolis/videos/vb.735466643154828/1988917837809696/?type=2&theater



Mutta.

Nyt kun juttelin serkkuni kanssa lapsista ja muistelin miten tämä nuorimmaiseni liikkui. Niin enpäs muistanut siinä hetkessä ryömikö lapseni koskaan ennen konttausvaihetta. En muista, koska en ole kirjannut sitä vauvakirjaankaan ylös. Muistelisin, että ei ryöminyt?...

 yksi suurista haaveista toteutui.

Joskus haaveita voi hiukan kutistaa ja niin kävi nyt.
Yksiö, josta olen ennenkin kirjoittanut.
Johon saisi mennä ottamaan oman ajan...
Olemaan hetken vain minä.
Nukkumaan sen yhden kokonaisen yön.

Yksiötä oli käynyt yhtenä iltana
 ostajaehdokas katsomassa.
Tein pienen ajattelutyön
 mielessäni, että tämänkaltaisen paikan aika ei ollut vielä.

Samana iltana sain kuitenkin viestin yhdeltä ihanalta rohkealta äidiltä, joka kysyi, saisiko tulla hetkeksi pieneksi ottamaan sen oman hetken.
Niinkuin olen sanonut, kaikki eivät saa virtaa siitä, että pääsee jumpalle tai metsään.
Koska virkistäytyminen ja lepo ovat kaksi eri asiaa.


Siitä ei tullut isompaa toimintaa, mutta tämä pienikin, yhden äidin kokemus oli jo minulle se toteutunut unelma. <3

Tähän piti lisätä kortti, jonka sain tältä äiti-ihmiseltä, mutta puhelin ei lähde latautumaan...

Heipat <3



















Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

"Mä oon pilannu KAUNIIN lapseni"

Hei <3 Tämä on sellainen teksti, minkä julkaisemista olen miettinyt pitkään. Ja aina siirtänyt. Koska mietin, voiko tästä olla vahinkoa meidän perheelle. Tämän vuoden alussa Esikko oli neuvolassa, ylimääräisessä 3,5v neuvolassa, koska 3v neuvolassa ei halunnut tehdä suurinta osaa annetuista tehtävistä ja halusi vaan kotiin. Terveydenhoitajan kanssa sovittiin silloin että yritetään puolen vuoden päästä uudelleen. Tällä 3,5v neuvolakäynnillä Esikko teki melkein kaikki tehtävät mitä pyydettiin. Keskustelimme peloista, joita Esikolla on. Hän ei mm.halunnut mennä mihinkään sellaisiin paikkoihin, joihin hän ei halunnut mennä ja se oli niin. Piste. Muuten reaktio oli voimakas. Todella voimakas. Lopuksi terveydenhoitaja sanoi, että haluaisi tehdä lähetteen psykologille. Syyt; keskittymättömyys, levottomuus ja kehityksen tukeminen. Mun pieni maailmani murtui sinä päivänä. Mun seuralaiseksi kolmeksi kuukaudeksi tuli lause: "Mä oon pilannu KAUNIIN lapseni." Aina sen Kauniin,

Istun pyykkikorissa imettämässä

Istun pyykkikorissa imettämässä En aina jaksaisi näitä -väärinajattelevia- aivojani. Sitä, että on ihan ok istahtaa eteisessä majailevaan , olohuoneeseen matkalla olevaan, pyykkikoriin imettämään, kun Pippuri haluaa samalla tuoda palloja terassilta sisälle näytille. Yksi kerrallaan. Kaksitoista kertaa. Varmistaen että olen hetkessä mukana. Jokaisen pallon kohdalla, sanoen enkun kielellä värin.  (Youtubesta ei ole pelkästään haittaa ) Maanantai ja tiistai! Mukavia päiviä olleet molemmat. Aamuisin on väsyttänyt todella todella paljon, ei ois millään jaksanut nousta. Ja kun me ollaan Isännän kanssa molemmat aamu-unisia niin siitä tulee napistua jokaikinen aamu kumpi nousee lasten kanssa. :D Ma oltiin vaan aamupäivä kotona, Isäntä yllätti ja tuli jo kahdelta kotiin!:) käytiin siskon rannasssa uimassa ja haettiin tallista "peräkärry" pyörään. Käytiin tokmannilta hakemassa ötökkäverkkoa oveen jq sen kuuli kyllä kaikki muutkin kaupassa asioineet. Vauva oli hiljaa, mutta

Raastan juustohöylällä sipulia leivän päälle??! siis hetkone??!

Tähän tilanteeseen havahduin. "Mitäs mä oikein teen??! " Olin reilu kaks vuotta sitte kokenut tämän saman "Mitäs mä oikein teen??!" fiiliksen, kun menin jääkaapille ja join kolme lasillista maitoa siltä seisomalta. Johan nyt. Voisko olla... Eihän ne oo viä myöhässä. Maanantaina alkaa. Eiku hetkonen. Katotaas kalenterista. Eiku ne piti alkaakin jo kaks päivää sitten. Sanon Isännälle. Ei se usko. Enhän mä oo superhedelmä. 18-vuotiaana makasin potilaspedillä yli 50-vuotiaan miesgynen tutkiessa paikkoja. Hän totesi, että sulla on kysta, iso hyvänlaatuinen kasvain oikeassa munasarjassa. Se voi itsekseen sieltä poksahtaa, se tekee tosi kipeetä ja soitat sitten tarvittaessa ambulanssia....  Ja sulla on myös monirakkulaiset munasarjat, PCO,  eli lapsia et tule todennäköisesti ainakaan luonnollisesti saamaan. ahaa, okei, kiitos tiedosta.... . . . . . . . Mä en saa lapsia ehkä ikinä. Jes. 4 vuotta tässä ajatuksessa. Isännälle oli aika vaikeaa myöntää suhteen alus