Siirry pääsisältöön

Puolen vuoden kirjoitustauko.

Luonnoksia , luonnoksia...

Kello on viisi aamulla.

Olen ollut tunnin hereillä.

Noin seitsemän vuoden ajan olen toivonut sitä, että saisi nukkua kokonaisen yön ja herätä virkeänä.

Nyt ollaan siinä pisteessä, että ollaan jo hyvin lähellä sitä suurta toivetta.

Tänä yönä nuorimmainen heräsi kertaalleen, koska tutti puuttui. Tutti putosi eilen vessanpyttyyn ja illalla en jaksanut alkaa toisen tutin etsintätalkoisiin. Nukahtaminen meni pienen kiukun kautta ja yökin tosi hyvin.
Ainoa joka piti hereillä jatkuvasti, oli kärpänen.

Vasta neljältä olin -siinä kunnossa- eli enemmän tässä maailmassa, että ymmärsin nousta ylös ja lähteä hakemaan kärpäslätkää. Kun palasin, oli paikkani otettu ja en uskaltanut palata enää nuorimmaisen viereen, koska pelkäsin että tulee nukutushommia.

Hain lasten pienen patjan, asetin kärpäslätkät(3kpl) kolmeen eri ilmansuntaan.
Sammutin ilmalämpöpumpun, koska olkkari-makkari oli aivan liian viileä ja taas koko loppukämppä lähellä saunan lämpölukemia (ovi oli ollut yön kiinni näitten lämpötilojen välissä)

Sitten heräsi koira. Joka oli hiipimässä makkarista mun patjalle, siihen 120cm(?), kielsin heti ja pyysin palaamaan omalle paikalleen. Tiesin silti, että koska Hessu the mäyräkoira... Tämä ei jää tähän vaan siinä hetkessä kun suljen silmäni niin hän aloittaa hiipimisen ja tulee jalkopäähän niin etten pysty evääni liikuttamaan. En kuitenkaan saanut unenpäästä kiinni heti ja käräytin hänet. Hän siirtyi reippaasti sohvalle.
Sitten käännyin mahapatjaan asentoon ja toivoin, että nyt.
Ja pling.
Esikko on hereillä. Hän nousee ylös ja alkaa kuulumaan höpötys.

Tänään on se aamu kun ei väsytä. Joten nousin ylös. Hän haluaa näyttää puhelimestaan ehkä 40 kertaa tällä viikolla kohdan piirretystä, jossa on kramofoni.

Aamukahvin keittopuuhiin
'ja aamukahvimaito loppu.

Ei haittaa, vein Isännän suklaat.

Mitä sanoisin tuoreille vanhemmille:

Levätkää levätkää levätkää.
Pitäkää itsestänne huolta. Syömällä hyvin plus vitamiinit.Plus se oma aika,on se sitten hetki yksin siivoamista tai tanssitunti.
Pitäkää päiväkirjaa.
Ottakaa valokuvia ja videokuvaa.
Nähkää ystäviä aina kun on siihen mahkut.
Hoitakaa parisuhdetta.

Siinä.

Itse toivoisin niin kovasti, etteivät nämä vuodet olisi
 menneet ihan niin sumussa.
Hattarassa ja usvassa.
Tottakai sitä muistaa paljon, mutta ei kuitenkaan niin paljoa kuin haluaisi.
Olen ajatellut, että olin väsynein silloin kun lapsia oli kaksi.






Ja juuri facekaverini linkitti videopätkän, mitä liian vähäinen uni voi aiheuttaa...
Mikään ei tullut yllätyksenä.

https://www.facebook.com/fysiopolis/videos/vb.735466643154828/1988917837809696/?type=2&theater



Mutta.

Nyt kun juttelin serkkuni kanssa lapsista ja muistelin miten tämä nuorimmaiseni liikkui. Niin enpäs muistanut siinä hetkessä ryömikö lapseni koskaan ennen konttausvaihetta. En muista, koska en ole kirjannut sitä vauvakirjaankaan ylös. Muistelisin, että ei ryöminyt?...

 yksi suurista haaveista toteutui.

Joskus haaveita voi hiukan kutistaa ja niin kävi nyt.
Yksiö, josta olen ennenkin kirjoittanut.
Johon saisi mennä ottamaan oman ajan...
Olemaan hetken vain minä.
Nukkumaan sen yhden kokonaisen yön.

Yksiötä oli käynyt yhtenä iltana
 ostajaehdokas katsomassa.
Tein pienen ajattelutyön
 mielessäni, että tämänkaltaisen paikan aika ei ollut vielä.

Samana iltana sain kuitenkin viestin yhdeltä ihanalta rohkealta äidiltä, joka kysyi, saisiko tulla hetkeksi pieneksi ottamaan sen oman hetken.
Niinkuin olen sanonut, kaikki eivät saa virtaa siitä, että pääsee jumpalle tai metsään.
Koska virkistäytyminen ja lepo ovat kaksi eri asiaa.


Siitä ei tullut isompaa toimintaa, mutta tämä pienikin, yhden äidin kokemus oli jo minulle se toteutunut unelma. <3

Tähän piti lisätä kortti, jonka sain tältä äiti-ihmiseltä, mutta puhelin ei lähde latautumaan...

Heipat <3



















Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muutetaanko Ikaalisiin?

Taysin neurologian osaston viikko takana! Neljänä päivänä ajeltiin, saatiin perjantai vapaaksi, kun kotiutus tehtiinkin jo torstaina. Oli vaan puolet pidempi päivä sillon torstaina. Hirvittävän kuluttavia päiviä jotenkin, vaikka mukavia ovatkin. Siinä ollaan kuitenkin niin jotenkin siinä asian ytimessä ja tietenkin kartoitetaan niitä haasteita, että tuntuu että takki on ihan tyhjä jokaisen päivän jälkeen, vaikka kaikki olikin jo tänä vuonna tuttua juttua. Lippualappua täytettäväksi, hakemuksia kelaan. Sanoin, että haluaisin olla jo asiantuntija tässä autisminkirjossa, mutta aivan lapsenkengissä tämä opettelu vielä <3 (Tulevat kolmekybäset on vielä siinä vaiheessa, että toisille on vielä kutsutkin laittamatta! ) Jos joku on nyt varmaa, niin se, että Esikon koulupolku ei ole Hämeenkyrössä vaan Ikaalisissa. Siellä koulussa on kuulemma muitakin autisminkirjolaisia. Haluan käydä kaikki mahdollisuudet läpi... Muutetaanko perheenä Ikaalisiin ja rakennetaan meille arki si

ke-la

"PIPPURI EI SAA KIUSATA ESIKKOA!" "TILITTÄÄ TÄSTÄ" (silittää tästä) vastaa Pippuri. Juu just niinhän se olikin, kas kun kukaan muu ei huomannu. Nuo majakka ja perävaunu. Niin suloisia silloin kun leikkivät sulassa sovussa. Ja silloin kun eivät. Maailman raivostuttavin pariskunta. Tämä äiti ei kerkiä laskeen kymmeneen kun menen selvittämään. Pippuri kiusaa tahallaan. Esikko vastaa fyysisesti. Kuukausi takaperin löytyi jo hampaanjälkiä molemmilta. No ei sillä. Tämä on hyvä, mutta kova koulu. Muistan isoveljeni kiristyslauseen lapsuudesta: "sä joko haet tai sä itket ja haet" esim. lihapiirakan jääkaapista :D Useimmiten hain ilman itkua. Yritin mielistellä kovin isoveljeäni, hain toveruutta ja hyväksyntää. Milloin olin harjoituskappaleena niskalenkkiä harjoiteltaessa, milloin mönkijän perässä pulkassa istumassa, milloin tekemässä "mahaplätsejä" järvenkylässä.. Kunhan vaan veli huomas. Kerran hyppäsin "selkäplätsin" niin että

"Mä oon pilannu KAUNIIN lapseni"

Hei <3 Tämä on sellainen teksti, minkä julkaisemista olen miettinyt pitkään. Ja aina siirtänyt. Koska mietin, voiko tästä olla vahinkoa meidän perheelle. Tämän vuoden alussa Esikko oli neuvolassa, ylimääräisessä 3,5v neuvolassa, koska 3v neuvolassa ei halunnut tehdä suurinta osaa annetuista tehtävistä ja halusi vaan kotiin. Terveydenhoitajan kanssa sovittiin silloin että yritetään puolen vuoden päästä uudelleen. Tällä 3,5v neuvolakäynnillä Esikko teki melkein kaikki tehtävät mitä pyydettiin. Keskustelimme peloista, joita Esikolla on. Hän ei mm.halunnut mennä mihinkään sellaisiin paikkoihin, joihin hän ei halunnut mennä ja se oli niin. Piste. Muuten reaktio oli voimakas. Todella voimakas. Lopuksi terveydenhoitaja sanoi, että haluaisi tehdä lähetteen psykologille. Syyt; keskittymättömyys, levottomuus ja kehityksen tukeminen. Mun pieni maailmani murtui sinä päivänä. Mun seuralaiseksi kolmeksi kuukaudeksi tuli lause: "Mä oon pilannu KAUNIIN lapseni." Aina sen Kauniin,