Siirry pääsisältöön

"Pyyhit kyyneleet ja ryhdyt töihin"


"Pyyhit kyyneleet ja ryhdyt töihin" 

Avasin facekaverini jakaman linkin Merikapteeni Risto Revon tarinasta. 

Linkki: https://yle.fi/uutiset/3-9854287

Tässä oli se odottamani lause. Sen tulo saapui yllättävästä paikasta, mutta viesti oli kuin nyrkki silmään. 

Do it. 

Ennen tätä lausetta päässäni oli soinut lause: Sanoista teoiksi. 

Nyt on tilanne tämä. 



Kirjoitan mahdollisimman lyhyesti ja tehokkaasti. 

Fakta on se, että meillä ei enää ole isoisää eikä isoisoisää, Taataa.
Mulla ei ole enää aamukahviystävää.
Mun äidillä ja siskollaan ei ole enää isää.
Taatan sisaruksilla ei ole enää veljeä.
Monella muulla ei ole enää sydänystävää eikä soittokaveria.

On vain muistot.

Taata kuoli hukkumalla kotirantansa läheisyyteen, koska vene kaatui ja upposi.
Koira pelastui ja Taata ei.

Odotin häntä vastarannalla, en edes kovin kaukana, mutten uskaltanut lähteä uimaan, auttamaan.
Olin yksin.
Keskityin vain hankkimaan apua, joka tuli liian myöhään.
Kun vene kaatui, juoksin hakemaan puhelinta autosta ja yritin niin keskittyä sanomaan hätäkeskukselle meidän olinpaikkaa, etten tajunnut edes huutaa että ui nyt kiltti!!
Taata yritti. Yritti pysyä pinnalla kunnes voimat loppuivat. Hyvin pian ei näkynyt enää mitään.
Ei venettä, ei Taataa, eikä koiraa. 

Tässä vielä linkki: http://vuosisumussapprinsessana.blogspot.fi/2017/07/jos-ma-nyt-avaan-tan-kun-sydameen.html

Tämä asia tulee seuraamaan minua viimeiseen hengenvetooni.
Syyllisyys ennemmin tai myöhemmin helpottaa, mutta ei koskaan täysin katoa.
Halusin vain auttaa.

Voin jäädä makaamaan suruuni tai voin tehdä konkreettisesti jotain.

Valitsen jälkimmäisen.
   

Nyt on se hetki kun pyydän apua..

Yritän kertoa lyhyesti.

Saari. Vartiotupa. Yksiö.

Nyt on tilanne se, että Taatan viimeistä toivetta kunnioitettiin ja Saari, Taatan lapsuudenkoti jää äidilleni.

Tulkoon siitä meidän kesämökki.

Voisiko siitä tulla myös monen muunkin kesämökki?
Piilopirtti kerta kesään?
Vaiko mökki talveksi jollekin mökkiemännälle ja -isännälle?

Kerro sinä.
Sinulla, juuri sinulla, voi olla joku kultaakin kalliimpi ajatus.. <3




Oikealla olevan pikkusaaren Taata osti ajatuksena, että pikkuväki pääsisi sinne paistamaan makkaraa ja onkimaan.
Mitä sinne voisi keksiä?
Kuoleman kohdatessa kaikki häviää,
sateenkaaren väreissä oli aikansa elämää,
piti pienet pisarat kaarta paikallaan,
mut vihdoin haihtuessaan
on tyhjää vaan.
sinua ajattelen jos jälkees jään,
mut toisin jos käy,
toivon että nostat pään.
-taatan laatikoista löytynyt runo-
"Viimeinen reissu tehty, saareen vietiin Taatan tuhkat, kovasti toivoin että näkisin sateenkaaren, niinkuin runossa sanottiin. Sain mitä halusin, juuri kun nousin autoon , niin näkyi tämä muutaman minuutin, kiitos." 7/2017

Taatalta jäi myös Vartiotupa, Esikunta.

Isovanhempani ostivat Hämeenkyrön keskustasta huoltoaseman 80-luvun alussa.
Tämä Vartiotuvan aseman nurkalla isovanhempani ostivat myös.
Talo toimitti nykyään Taatan mantereen kotia, jossa hän vietti pahimmat kelirikkoajat.
Nyt talo on tyhjillään.
Se kaipaa remonttia.

Näen silmissäni talon, jossa ovi käy.
Kaunis sisustus. Monen ihmisen työhuone.
Sellaisten ihmisten työhuone, jotka työskentelevät osa-aikaisesti ja tarvitsevat tilan silti suht säännöllisesti.

(ompelija, jalkahoitaja, valokuvaaja, muusikko, soitonopettaja, personal trainer, meedio, bloggaaja, kutojien kerhotila, mitävielä...?)

Hymyjä, iloa, yhteisöllisyyttä.

Itse voisin ottaa studiokuvista osan myös täällä talossa, opettaa pianonsoittoa??

Yksiö


Mikä yksiö? 

Äidilläni on yksiö Hämeenkyrön keskustassa ollut vähällä käytöllä vuoden verran.

Ennen Taatan onnettomuutta, haaveilin jo pitkään että löytyisi yksiö jonka sisustaisin kauniisti, siellä olisi pehmeä sänky, pimennysverhot, appelsiinimehua, tv, lehtiä, kynttilöitä, korvatulpat, piilotupakat kylppärin kaapissa ja asukas. 

Sellainen tervetullut asukas, joka viivähtää hetkisen, hengähtää omasta niin rakkaasta ja välillä niin raskaasta elämästään. Hakee inspiraatiota uudesta ympäristöstä tai vain tulee nukkumaan yhden yön rauhassa ja kuuntelemaan omaa itseään. 


Minä haluaisin tarjota tilaisuuden ja tilan sellaiselle, joka sitä tarvitsee.

Uskalsin kysyä äidiltäni. Hän olisi valmis tähän minun haaveen toteuttamiseen, jos sille löydettäisiin asiakkaat. Olisitko halukas tulla testaajaksi kunhan kylppäriremppa on valmis? :) 
(minä tulen ainakin yhdeksi vakkariasiakkaaksi, vuosien univelkaa on hyvä alkaa korjaamaan pikkuhiljaa!)

Nämä maisemat olisivat kävelymatkan päässä yksiöstä. Polkupyöräänikin voisin lainata.











Siinä on jo olemassaolevat kiintopisteet, jotka tarvitsevat vain toimintaa, iloa, eloa ja kannattavuutta. 

Kuinka? Miten? 

Kerro sinä. Nyt tai ei koskaan tarvitsen vinkkejä, mielipiteitä, ideoita. 

Minulla on  omiakin ideoita, mutta haluan ideointiin myös muiden mielipiteitä.
Jos sinulla on  pienikin ajatus välillä tulitikku-panssarivaunu-villasukka-viherkasvi-

tai tunnet jonkun, jolla voisi olla osaamista tai ideaa, niin kerro se rohkeasti!


Tai jos voisit olla tuleva asiakas, niin kerro se nyt.<3

Siis juuri sinä!

Kerro se minulle facebookissa vaikka yksityisviestillä tai laita spostia vuosisumussapprinsessana@gmail.com
tai jonna.alikovero@gmail.com

Olisin superkiitollinen!! 

Tai jos voit jakaa tämän omalla faceseinälläsi, niin sitäkin kautta voin löytää jotain tai jonkun kullanarvoisen! 

Foto Melba ja Netpiste

*Jos ei vieläkään tullut ideaa jota voisit jakaa minulle niin ehdota vaikka vielä mitä voisimme ottaa kivijalkamyymälöihimme Foto Melballe tai Netpisteelle joulumyyntiin! 




Tämä blogi.

*Jos haluat vielä yhden asian kertoa, onko blogini antanut sinulle jotain?

Tämä on näitä: "Laatu ei riittävä"-blogeja, jossa kirjoitusvirheet ja sillisalaatti loistaa.
En tiedä mikä tämän blogin tulevaisuus on, jatkanko vielä tänne kirjoittelua, kirjoitanko useammin, harvemmin, aika näyttää?



Jonnan koti. Sellainen kotisivu on alkutekijöissään, mutta kuitenkin jo tekeillä. Voisikohan tästä tulla jotain suurempaa? <3

Jaettu ilo on paras ilo.

Kukaan meistä ei pärjää ihan yksin.

Sen tiedän, että haluan sanoa, että ainakin yritin! 

Kiitos, että luit! <3


Kommentit

  1. Huikeita haaveita, mutta riittäisikö käyttäjäkuntaa yksiöön?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raastan juustohöylällä sipulia leivän päälle??! siis hetkone??!

Tähän tilanteeseen havahduin. "Mitäs mä oikein teen??! " Olin reilu kaks vuotta sitte kokenut tämän saman "Mitäs mä oikein teen??!" fiiliksen, kun menin jääkaapille ja join kolme lasillista maitoa siltä seisomalta. Johan nyt. Voisko olla... Eihän ne oo viä myöhässä. Maanantaina alkaa. Eiku hetkonen. Katotaas kalenterista. Eiku ne piti alkaakin jo kaks päivää sitten. Sanon Isännälle. Ei se usko. Enhän mä oo superhedelmä. 18-vuotiaana makasin potilaspedillä yli 50-vuotiaan miesgynen tutkiessa paikkoja. Hän totesi, että sulla on kysta, iso hyvänlaatuinen kasvain oikeassa munasarjassa. Se voi itsekseen sieltä poksahtaa, se tekee tosi kipeetä ja soitat sitten tarvittaessa ambulanssia....  Ja sulla on myös monirakkulaiset munasarjat, PCO,  eli lapsia et tule todennäköisesti ainakaan luonnollisesti saamaan. ahaa, okei, kiitos tiedosta.... . . . . . . . Mä en saa lapsia ehkä ikinä. Jes. 4 vuotta tässä ajatuksessa. Isännälle oli aika vaikeaa myöntää suhteen alus

ke-la

"PIPPURI EI SAA KIUSATA ESIKKOA!" "TILITTÄÄ TÄSTÄ" (silittää tästä) vastaa Pippuri. Juu just niinhän se olikin, kas kun kukaan muu ei huomannu. Nuo majakka ja perävaunu. Niin suloisia silloin kun leikkivät sulassa sovussa. Ja silloin kun eivät. Maailman raivostuttavin pariskunta. Tämä äiti ei kerkiä laskeen kymmeneen kun menen selvittämään. Pippuri kiusaa tahallaan. Esikko vastaa fyysisesti. Kuukausi takaperin löytyi jo hampaanjälkiä molemmilta. No ei sillä. Tämä on hyvä, mutta kova koulu. Muistan isoveljeni kiristyslauseen lapsuudesta: "sä joko haet tai sä itket ja haet" esim. lihapiirakan jääkaapista :D Useimmiten hain ilman itkua. Yritin mielistellä kovin isoveljeäni, hain toveruutta ja hyväksyntää. Milloin olin harjoituskappaleena niskalenkkiä harjoiteltaessa, milloin mönkijän perässä pulkassa istumassa, milloin tekemässä "mahaplätsejä" järvenkylässä.. Kunhan vaan veli huomas. Kerran hyppäsin "selkäplätsin" niin että

kirpiää pakkausaamua.

Huomenta! Hermot oli kireellä taas tänäkin aamuna.  Vaikka aamu oli kaikinpuolin onnistunut ja onnellinen. Ensimmäinen suuri ilo oli, kun isäntä ja minä, molemmat, yhdessä, nousimme lasten kanssa, eikä vaan toinen. Siivottiinkin yhdessä. Mukavampi aloittaa päivä kun siivotaan yhdessä eilisen sotkuja. Joita ei siivota ikinä illalla. Olen nauttinut näistä pakkasaamuista. Ihanan raikasta. Ihossa se vaan näkyy heti. Kuivaa ja koppuraa ja halkeilee ja kaikki mitä joka vuosi ekoilla pakkasilla. Ja kaikilla pakkasilla ;D Ajattelin, että otan nyt oikein tälläisen rauhallisen kynttilöitä+rentoutusmusiikkia+kuppi kuumaa teetä+eilistä makaroonisalaattia-tunnelman ja täytän samalla tiskikoneen. Ja otinkin. Kaupanpäällisenä sain Pippurin kiljumaan viereen "anna, äiti, anna, äiti, anna", kun hän halusi tietokoneen itsellensä josta rentoutusmusiikki kuului. Sitten karkaan vessaan, vaivihkaa, suljen tosi hiljaa oven. 30 sekuntia ja Pippuri hakkaa ovea ja huutaa äiti avaa, äiti avaa,