Siirry pääsisältöön

Muutetaanko Ikaalisiin?

Taysin neurologian osaston viikko takana!

Neljänä päivänä ajeltiin, saatiin perjantai vapaaksi, kun kotiutus tehtiinkin jo torstaina.
Oli vaan puolet pidempi päivä sillon torstaina.

Hirvittävän kuluttavia päiviä jotenkin, vaikka mukavia ovatkin.
Siinä ollaan kuitenkin niin jotenkin siinä asian ytimessä ja tietenkin kartoitetaan niitä haasteita, että tuntuu että takki on ihan tyhjä jokaisen päivän jälkeen, vaikka kaikki olikin jo tänä vuonna tuttua juttua.

Lippualappua täytettäväksi, hakemuksia kelaan.

Sanoin, että haluaisin olla jo asiantuntija tässä autisminkirjossa, mutta aivan lapsenkengissä tämä opettelu vielä <3

(Tulevat kolmekybäset on vielä siinä vaiheessa, että toisille on vielä kutsutkin laittamatta! )

Jos joku on nyt varmaa, niin se, että Esikon koulupolku ei ole Hämeenkyrössä vaan Ikaalisissa.
Siellä koulussa on kuulemma muitakin autisminkirjolaisia.

Haluan käydä kaikki mahdollisuudet läpi...

Muutetaanko perheenä Ikaalisiin ja rakennetaan meille arki sinne?
Kaikki lapset kävisivät saman ala-asteen.
Meillä on toinen kauppa Ikaalisissa. Isäntä voisi ajella kyllä Hämeenkyröön. (Ja minä jossain vaiheessa Tampereelle)
 Etuovi.com on ollut kovassa käytössä viimepäivät.

Vai kulkeeko Esikko taksilla ees taas ainakin seuraavat kuusi vuotta Hämeenkyrön ja Ikaalisten väliä ja pidetään kaikki muut palaset muuttumattomina?
Kyllä niin tekee moni muukin lapsi.


Toisaalta uuden alku houkuttaisi, mutta asia pitää miettiä jokaiselta kantilta.
Muuttaminen ajatuksena pelottaa tietysti myös.
Itse asunut tässä kylässä yhteensä 26 vuotta ja Isäntä vielä pidempään.
Tuleeko kerralla liikaa uutta?
Ei taloa tuosta noin vaan myydä.

Niinkun näette tekstistä, aika sekavaa. :)

Ystäväni ohje takataskussa: Plussat ja miinukset paperille.

Onhan tässä vielä hetki aikaa.

Meidän pitäisi aloittaa gluteeniton, maidoton ja karnosiini tabletit-- nämä mun omat toiveet.

Päälle vielä lääkärin ohjeet.

Muistettavaa muistamattomalle <3

Mutta fiilis on hyvä.

Meidän rakas poika.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raastan juustohöylällä sipulia leivän päälle??! siis hetkone??!

Tähän tilanteeseen havahduin. "Mitäs mä oikein teen??! " Olin reilu kaks vuotta sitte kokenut tämän saman "Mitäs mä oikein teen??!" fiiliksen, kun menin jääkaapille ja join kolme lasillista maitoa siltä seisomalta. Johan nyt. Voisko olla... Eihän ne oo viä myöhässä. Maanantaina alkaa. Eiku hetkonen. Katotaas kalenterista. Eiku ne piti alkaakin jo kaks päivää sitten. Sanon Isännälle. Ei se usko. Enhän mä oo superhedelmä. 18-vuotiaana makasin potilaspedillä yli 50-vuotiaan miesgynen tutkiessa paikkoja. Hän totesi, että sulla on kysta, iso hyvänlaatuinen kasvain oikeassa munasarjassa. Se voi itsekseen sieltä poksahtaa, se tekee tosi kipeetä ja soitat sitten tarvittaessa ambulanssia....  Ja sulla on myös monirakkulaiset munasarjat, PCO,  eli lapsia et tule todennäköisesti ainakaan luonnollisesti saamaan. ahaa, okei, kiitos tiedosta.... . . . . . . . Mä en saa lapsia ehkä ikinä. Jes. 4 vuotta tässä ajatuksessa. Isännälle oli aika vaikeaa myöntää suhteen alus

Lusikat jakoon pikkulapsiarjessa.

En yhtään ihmettele, vaikka niin monesti pikkulapsiarjessa vanhemmat päätyvät eroon. Myös meillä on kaikki mahdollisuudet epäonnistuneeseen avioliittoon. Minä haaveilen väliaikaisesta asumuserosta todella usein. Keskimäärin 52 kertaa vuodessa. Ja Isäntä tietää sen.  On tiennyt jo monta vuotta. Mutta hän onneksi tietää, että en ole niin tosissani tämän -haaveeni- kanssa, että niin kävisi. (ja kukkahattutädit ovat ajatuksistaan nyt ihan hyshys. Minä haaveilen siitä, tädit ehkä salaisesti tapahtuvasta peppus****stä. Ehkä siis.  ) Usein mietin, että mitä jos pelkkä rakkaus ei vaan riitä pitämään perhettä koossa. Lapsen saaminen tuo mukanaan paljon lisäkysymyksiä parisuhteeseen. Teistä tulee vanhempia. Teillä on omia mielipiteitä. Teidän lapsilla on mielipiteitä. Teillä kaikilla viidellä on halu toimia sen oman mielipiteen mukaan. Ja usein se aiheuttaa lisäkysymyksiä. Jopa eripuraa. Se tuo mukanaan myös tunteita potenssiin sata. Huoli, ilo, murheet, rakkaus. Vastuu. --

ke-la

"PIPPURI EI SAA KIUSATA ESIKKOA!" "TILITTÄÄ TÄSTÄ" (silittää tästä) vastaa Pippuri. Juu just niinhän se olikin, kas kun kukaan muu ei huomannu. Nuo majakka ja perävaunu. Niin suloisia silloin kun leikkivät sulassa sovussa. Ja silloin kun eivät. Maailman raivostuttavin pariskunta. Tämä äiti ei kerkiä laskeen kymmeneen kun menen selvittämään. Pippuri kiusaa tahallaan. Esikko vastaa fyysisesti. Kuukausi takaperin löytyi jo hampaanjälkiä molemmilta. No ei sillä. Tämä on hyvä, mutta kova koulu. Muistan isoveljeni kiristyslauseen lapsuudesta: "sä joko haet tai sä itket ja haet" esim. lihapiirakan jääkaapista :D Useimmiten hain ilman itkua. Yritin mielistellä kovin isoveljeäni, hain toveruutta ja hyväksyntää. Milloin olin harjoituskappaleena niskalenkkiä harjoiteltaessa, milloin mönkijän perässä pulkassa istumassa, milloin tekemässä "mahaplätsejä" järvenkylässä.. Kunhan vaan veli huomas. Kerran hyppäsin "selkäplätsin" niin että