Oliko edellinen teksti hitti vai huti?

MOIKAT<3


Oliko edellinen postaus hitti vai huti?


Näyttökertoja näytti olevan vähän alle tuhat; ideoita ja vinkkejä sain tasan yhden.

Ja se oli, että mene terapiaan ennenkuin kuuppa sekoaa. :)

Mulla on satanelkyt prosenttinen mahdollisuus siihen kyllä.

Toivon, ettei niin käy.

Ei kenenkään ihmisen kuuluisi ja pitäisi tuollaista tapahtumaa joutua kokemaan.
Ei missään roolissa.


Mun suunnitelmat saattaa kuulostaa epärealistisilta ja hulluiltakin. Ymmärrän sen kyllä, välillä nettikauppa ajatuksia, toisena päivänä yksiö vuokralla väsyneille ajatusta, välillä teemakuvauksia, välillä musa-ajatuksia jne.
Sitten tämä; suuria tunteita ja tapahtumia siihen päälle...

Tiedättekö miksi ajatukset ovat niin suuria ja lennokkaita? :)

Olen kasvanut siihen.

Äitini.

Meidän lapsuudessa tuo kaikki olisi tapahtunut jo moneen kertaan.

Äidin ja mun ero on siinä, että minä suunnittelen ja pähkäilen ja suunnittelen ja pähkäilen.
Noin 1% mun suunnitelmista käy toteen.
Olen kyllä kerennyt jos jonkinlaista, mutta ideapankki ei tule täyteen, uusia suunnitelmia tulee ja tulee.
Mutta minä en uskalla hypätä. Ja ottaa riskiä.

(Okei, no välillä, mitä tulee näihin, "Antti ostetaan tää kenkä-erä, saan kyllä myytyä"
"Hei tää kelloerä menee varmasti jne."  Ja mettään menny usein.

Äiti on suunnittellut, ottanut riskin ja hypännyt!

Aina jotenkin selvinnyt niistä hypyistä..

Äiti on myynyt vaikka ja mitä!. Meikeistä moottorisahoihin.

On ollut Kotipizza, Makuuni, Hämeenkyrön Posti, Oriflamen meikit, GNLD vitamiinit, Isadoran meikit, St1 bensa-asema, polttoöljyrekka, Fujifilm, Husqvarnan moottorisahat ja ruohonleikkurit, passikuvat, hautajaiskuvaukset, ylioppilaskuvat, joulukortit, lapsikuvat, kamerat,( kaikki valokuvaukseen liittyvä) kaikki kahvilatuotteet kahdessa osoitteessa, sijoitusasunnot, liikehuoneistot +sata muuta.....

Jumalaare mitä riskiä. + Työtuntimäärä.

Ja riskiä on ollutkin. Kokoajan jotain pientä.
 Sijoitusasunnoissa voi samaan aikaan olla 2x vesivahinko ja yksi vuokralainen joka ei maksa vuokriaan.

Mut ei hän lannistu.

Niin.

Siinä meidän ero. <3

Äiti oli meillä juuri kaks yötä.
Kuin olisi ollut Maria Veitola yökylässä-ohjelmassa; pestiin vierekkäin hampaita vessassa, käytiin yhdessä saunassa, äiti hieroi mun kipeät hartiat ja letitti mun tukan.

Ne on niitä juttuja, joille ei voi sanoa rahallista arvoa. Kultaakin kalliimpia hetkiä.

Taatan tapahtumalle; oon luvannut itselleni että mulla on loppuelämä aikaa käsitellä asiaa.
Kukaan ei ota sitä lupaa pois. Kuuntelen Taatan laulamia lauluja, luen sen kirjoja, katselen sen villatakkia.

Sellainen tapa surra sopii mulle.
Ja suru on mulle tuttu vieras.
Sille pitää antaa aikaa.

Ja kun on nyt viimeisin toive täytetty, mikä sitä suurempi asia vois olla.
Mulla ei jäänyt mitään sanomatta Taatalle. Puhuttiin 25min puhelimessa tuntia aiemmin.

Se tiesi kuinka rakas oli mulle. Rakas.