Vuosi sumussa-päivä prinsessana

 Isäntä lähetti viestin mulle muutama kuukausi takaperin, että hänet on valittu johonkin nuori yrittäjä ehdokkaaksi yksimielisellä päätöksellä Hämeenkyröstä. Googletin vasta tänään mikä juttu se oli. Koska Isäntä on niin vaatimaton. Hän ei halua, että mistään tuollaisesta tehdä mitään numeroa. Olen ollut kirjoittamassa hänestä kirjoitusta jo pitkän aikaa, mutta tänään se on nyt aika tehdä. Vähän liian myöhään koska tämä teksti nousee vähän negatiivisen kautta. Tänään on ollut niin totaalisen paska päivä, jo aamusta lähtien, että tänään on pakko jaksaa kirjoittaa. Meidän Fotoliike on ollut Hämeenkyrössä liikekeskuksella lähes koko mun elämäni. Olen 28-vuotias. Ensin olin firmassa mukana lapsena, vanhempani pitivät liikkettä. Valokuvaliikkeen kyljessä oli kahvilatoimintaa ja sen jälkeen posti. Kasvoin "kassan takana". Sitten vanhempani myivät liikkeen miehelleni 5 vuotta sitten. He kauppasivat liikettä jo aikaisemmin meille, mutta minä pistin totaalisesti hanttiin. Nounou...

Tää on ollut ihan luksusta..  Pe vapaa. La lyhyt päivä. Isännän sanoin: "isi tulee kolmen tunnin päästä" ja äitin mielestä:"eikun neljä ja puoli tuntia ja sekunteja päälle." Su vapaa. Ma vapaa. Tähän vois tottua, että ollaan tällä köörillä kotona näinkin paljon! Ollaan saatu paljon aikaiseksi. Ollaan katsottu pois ylimääräistä tavaraa, pesty vauvan vaatteita, Siivottu ja siivottu,(Mikä on  meidän perheen yksi suurimmista kiristelynaiheista. ) leivottu pullaa, käyty eilen Ti-Ti Nalle n talossa serkun ja hänen tyttärensä kanssa ja tänään Särkänniemen Akvaariossa ja Mäkkärissä (tiätty.) Nyt istun autossa ja kirjoitan tätä blogitekstiä. Itkuhälyttimen toinen pää on TAAS hukassa. Kummallakaan ei mennyt hermot, koska se oli tiedossa oleva asia. Päädyin siis tänne kirjoittamaan ja lapset nukkuvat turvaistuimissaan päikkäreitään. En halua enää tehdä sitä, että Esikko joutuu heräämään niin etten kuule. Olimme menossa mummulaan kun Esikko nu...

"Olen taas viikon huomannut mikä päivä lähestyy. Tulee kaksi vuotta kun näin sinut viimeisen kerran. Ehkä ikinä. Koskaan.... En halua uskoa siihen, koska en kestä sitä ajatusta, se vaan on liikaa. Sain juuri kyyneleeni pyyhittyä ennenkuin aloin kirjoittamaan. Itken ikävää, katkeruutta miksi sinulle annettiin aikaa niin vähän täällä, surua niistä, mitä kaikkea olisit kerinnyt vielä elämäsi aikana tekemään. Kuinka Esikko olisi saanut touhuta papan kanssa. -Se mikä ei tapa, vahvistaa-sanonta on aivan peepuhetta... Haloo Helsingin laulusta, "jos se ei tapa niin se hajottaa"- sopiii paremmin siihen miten sen itse koen. Minusta on tullut herkempi, itkuisempi, haavoittuvaisempi, itsekkäämpi, erakkomaisempi, enkä anna enää itsestäni kaikkea eli sanoisinko varautuneempi. Minusta ei ole tullut muistavaisempi, tarkempi, rauhallisempi tai järkevämpi. Eli en ole astunut yhtään lähemmäksi sinun luonnettasi; järkevä, rauhallinen ja turvallinen, vaikka niin itselleni lu...

klo 8:00 Nää on mun lemppareita. Yrittäjän "ylimääräiset" vapaapäivät. Kiitos uskonnolle tästäkin vapaapäivästä. :) Mun olo on virkeä. En joutunut nousemaan kertaakaan sängystä yön aikana. Pippuri joi yhden vesipullon ja kertaakaan en vaihtanut vaippaa. Esikko heräsi ennen viittä. Tänään se ei kuitenkaan haitannut, koska olin saanut maata kokoyön lähes samassa asennossa. (eli vaihdellut kylkeäää hitaasti puhisten ja ähisten ja juuri kun saavutan hyvän asennon niin vauva herää potkimaan ja kääntyy itsekin parempaan asentoon) Olo alkaa olemaan väliinsä hyvinkin raihnainen. Nivusiin sattuu, raskausarpiin sattuu, supistaa, närästää, iho halkeilee atopian takia, joutuu pelkäämään pitkiä aivastuspyrähdyksiä, vauvan runsaat venyttelyt kylkiluihin jne.. . . . MUTTA. Nämä vaivat yleensä jakautuvat koko kellonympäryställe niin ei kuormitu kerralla liikaa. ;D "KITALA POIS" -Pippuri "KITALA POIS"-Esikko Tämän aamun käskyt minulle. Toin kitaran Melbalta...

Pitkää sylkee ja Pyykkivuoria. Tätä päivää mä olin jo pelännyt pitkään. Itseasiassa olin puhunut siitä edellisenä iltana ja vahingossa eksynyt foorumille jossa puhuttiin oksennustaudista, vaikka etsin raskausajan ”laskettu aika-kalenteria” josta näkee millä viikoilla olen. Olinkin viikkoa pidemmällä kuin muistin. Unohdin neuvolankin perjantaina, koska muistin että se olisi vasta maanantaina. Ei ollut. TAAS tuli tekstaria, että unohdinko. Olin herännyt kolme aamua neljän jäljestä. Esikolla on nyt joku vaihe, herää aivan virkeänä neljän jälkeen. Nukkui päikkärit tai ei. Vaikka meni kasilta nukkuun. Tämä on ohimenevää, näitä tulee aina sillointällöin,  mutta kun siihen lisää Pippurin yöherätykset, noin 5x. Niin alkoi tuo ärsytyskynnys olemaan aika olematon. No nyt kuitenkin päätin että Isäntä saa nousta tänään heti viideltä. Tönin ja tuupin ja sanoin että nyt on minun vuoroni nukkua. Nouse ylös. Mulla on siihen oikeus! Isäntä avasi silmät(Pippuri oli tehnyt niin kaksi mi...

VIIME TORSTAI. Aamu alkoi ennen viittä. Oltiin pihalla jo seitsemältä. Laskettiin pihan liukumäkeä ja mentiin pulkalla kävelylle. Koira(vetävä, innokas, onnellinen, itsepäinen, höselö)+ mun liukkaat syyskengät + kaksi omissa pulkissaan istuvaa lasta+ vähän liian pieni haalari mahasta äiti-ihmisellä+ naruja kädessä kolme= Eteenpäin mentiin ja suht hymyssäsuin :) Valvoin yöllä ja murehdin tulevan päivän jännitystä. Meidät oltiin kutsuttu taatani(vaari/pappa) 75v synttäreille. Oli ihanaa huomata, etten jännittänyt enää sitä suostuuko Esikko tulemaan juhliin, kun on varmasti paljon muutakin väkeä paikalla.. Vaan jännitin sitä, että meidän pitäisi mennä Taatani kotiin jään yli. Taatani asuu saaressa. Ja puhe oli, että mennään autolla. Siihen en suostunut, koska tässä meidän viereisessä järvessä on jo ihan sulaa ja sinne putosi mies autoineen muutama viikko takaperin.  Tiedän, että Taata tietää koska jää kestää ja koska ei, koska on ikänsä sitä reittiä kulke...

Mun päässäni pyörii tuhat aihetta, mistä haluaisin kirjoittaa. Katsotaan, saisinko edes yhden ehjän kokonaisuuden kasattua, vai tuleeko sieltä täältä "asiaa". Nyt on oikeasti niin kaunis hetki ulkona, ettei pitkään aikaan. Aurinko paistaa, muutama aste pakkasta ja hei mun molemmat lapset nukkuvat yhtäaikaa. Toinen autossa, toinen sängyssä. Itkuhälytin on mahtava keksintö. Ja sisätilan lämppäri. Tultiin juuri Ylöjärveltä lastenkirppis Intosta. Vuokrasin sieltä pöydän ensimmäistä kertaa. Kaikki kehuvat kovasti paikkaa myös myymisen puolesta ja ajattelin nyt itsekin kokeilla. Tiedän sen, että hirveästi ei voittoa tule, koska meiltä ei mitään arvokasta tavaraa ole myynnissä. Pääasia kuitenkin on, että tavara lähtee vihdoin kiertoon ja saa uuden kodin. Täällä kotona saunalla pahvilaatikoissa niistä ei juurikaan ole iloa kenellekään. Mulla on vaan kauhea kynnys myydä omaisuuttani. Siihen on kolme syytä. 1. Voinko tarvita tätä vielä myöhemmin? Ehkä joskus ehkä vuoden-kymme...