Siirry pääsisältöön

37+1 ja Isännän ylimääräinen vapaapäivä

klo 8:00 Nää on mun lemppareita.

Yrittäjän "ylimääräiset" vapaapäivät. Kiitos uskonnolle tästäkin vapaapäivästä. :)


Mun olo on virkeä. En joutunut nousemaan kertaakaan sängystä yön aikana. Pippuri joi yhden vesipullon ja kertaakaan en vaihtanut vaippaa. Esikko heräsi ennen viittä. Tänään se ei kuitenkaan haitannut, koska olin saanut maata kokoyön lähes samassa asennossa. (eli vaihdellut kylkeäää hitaasti puhisten ja ähisten ja juuri kun saavutan hyvän asennon niin vauva herää potkimaan ja kääntyy itsekin parempaan asentoon)

Olo alkaa olemaan väliinsä hyvinkin raihnainen. Nivusiin sattuu, raskausarpiin sattuu, supistaa, närästää, iho halkeilee atopian takia, joutuu pelkäämään pitkiä aivastuspyrähdyksiä, vauvan runsaat venyttelyt kylkiluihin jne.. . . .
MUTTA. Nämä vaivat yleensä jakautuvat koko kellonympäryställe niin ei kuormitu kerralla liikaa. ;D

"KITALA POIS" -Pippuri

"KITALA POIS"-Esikko

Tämän aamun käskyt minulle.

Toin kitaran Melbalta(liikkeeltä) kotiin pari vkoa sitten. Se oli ollut siellä marraskuusta asti. Oli pakko saada vähän rämpyttää. 10 minuuttia sainkin soitella rauhassa makkarissa, kunnes Pippuri tuli sanomaan "Missä tutti on? Kitala pois. Lisää mämmäm.(lisää vettä pulloon) Haluun isin viekkuun" Selvä se. :D

No ainakin pääsen joskus itsekkäästi yksin soittelemaan johonkin, kun lapset ei enää kestä kuunnella. Kiitos siitä myös heille, mammalle omaa aikaa! ;D

Synnytys lähenee. Ja mua vähän pelottaa. Mä vihaan sitä hommaa. Vaikka palkinto onkin suuri. Mun mielestä siinä ei oo mitään luonnollista. Ei mun synnytyksissä ainakaan. (Mä kiroon ja vääntelehdin ja valitan ja hikoan ja huudan ja puhisen ja satamuutaeläimellistäjuttuapäälle.) Jos kysyttäis siltä Antti-pojalta, lääkäriopiskelijalta, joka seurasi Pippurin synnytyksen olis varmasti samaa mieltä.. . . . . . . ! :D Se seisoi siellä nurkassa valkoisena.

Kävin Taysissa kontrollissa. 36+0, vauvan painoarvio oli 2800gr. Hänellä on tukkaa, koska ultrassa näkyi kinaa tukassa. Ei kuulemma paljoa mutta vähän. Hänen jalkansa oli 6,6cm. Ja hän on tyttö. Varmistus tuli! Painoarvio lasketulle ajalle on noin 3600gr. Tohtorilla oli mukana kaksi opiskelijaa. Tyttö ja poika. Ja heti tiesin että poika pääsee tekemään kaiken saman perässä  mitä tohtorikin tekee.
Oli silti mukava käynti.
Halusin varmistuksen sille, että sektiota ei kannata tehdä.
Siis minä olisin sen halunnut, mutta en osannut tarpeeksi perustella kantaani. Ja siinä painaa se, että tulisi kuukauden nostelukielto. Eli ei Pippurin kantamista, ei Esikon kantamista, ei Koiran kanssa kävelyä..
Ei onnistuis oikein. Jos ei ole ihan pakko.
Silti jännään, kuinka toivun tavallisesta synnytyksestä. Pari viikkoa meni viimeksi että kivut loppuivat.

Tavoite on sama kuin viimeksiki, eli potilashotelliin olis mahtavaa päästä ja ite kävellen.
Viimeksi vauva meni suoraan teholle ja minä pyörätuolilla osastolle eli ei ihan suunnitelman mukaan. Mutta toivotaan! :)

Yritän nyt saada aikaiseksi vuokrata TENS-laitteen, että saisin asentaa sen heti kotona kun supistukset alkavat. Silloin siitä on vielä hyötyä. Suosittelen tutustumaan käyttöohjeisiin ennen H-hetkeä...  Ystäväni muistutteli ja varmisteli useaan kertaan ennen Pippurin syntymää, että olenhan tutustunut. No en ollut. Supistukset tulivat heti kolmen minuutin välein. Mutta loppuviimeksi saatiin lätkät selkään :D


Firmakin oli edustettuna, muutama pussi mukaan mikäli tulee oksu. Mikä ei onneksi tullut.

Synnytystä edeltävä iltana käytiin saunomassa siskon rantasaunalla. Aamulla 3:30 meni vedet ja 5:00 oltiin jo Taysilla täysin auki. Silti tyttö vasta syntyi 9:14(?). Molemmissa synnytyksissä ollut ongelma etteivät meinaa laskeutua. Samanlailla Esikon syntymää edeltävänä iltana olin saunomassa siskon rantasaunalla. Tällä kertaa kokeilen samaa jos menee yliajalle? :)  


Meillä on valokuvastudio omasta takaa. Mutta. Yhtään raskauskuvaa en ole tässä raskaudessa siellä ikuistanut. Olisi pitänyt. Koska nyt massu on aiwan revennyt.  Tai no, ehkä nekin kastemadot tarvis ikuistaa kun ovat vielä punaisia, loppuelämän ne näkyy sitten enää vaaleina rantuina.




Esikko rakasti seistä sateessa. <3


Vauvakuumetta haeskelen kun näitä kuvia valkkailin <3

Seuraavassa kirjoituksessa voin näyttää kuinka olen valmistellut tulevaa kämpässä ja vaatekaapissani :)

Hyvää pääsiäistä kaikille <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Se pieni ääni

Se pieni ääni (Tytti Koivunen) https://www.youtube.com/watch?v=WVIj4mz5AoM säv. Annika Pudas, Jonna Ali-Kovero san. Annika Pudas, Jonna Ali-Kovero, Enna Sohvan paikkaa jos vaihtaa onni katoaa mitä jos ei tulekaan Me Naiset- tänään ajallaan jos joku autoni kylkee peruuttaa silloin elämä suistuu raiteltaan jos mun puhelu menee sun vastaajaan etkö mua enää rakastakaan? vaienna se pieni ääni joka päässäni huolet kasvattaa "Olenko itse onneni tiellä jos meen maailman ääriin onko se siellä? jos antaisin huulille luvan hymyillä, silmille säteillä oisko onni silloin tässä? " Kauan aikaa tän kaiken tahdoin saavuttaa voisitko mua muistuttaa, herättää tänään huomaamaan mullon iholla joku jota rakastaa peltikatolla sateen ropinaa ja mä sulle nää laulut laulaa saan mitä jos kaikki tää katoaa? vaienna se pieni ääni joka päässäni huolet kasvattaa "Olenko itse onneni tiellä jos meen maailman ääriin onko se siellä? jos antaisin huulille luvan hymyill

Hei sinä siellä taivaassa. 27.2.2014

"Olen taas viikon huomannut mikä päivä lähestyy. Tulee kaksi vuotta kun näin sinut viimeisen kerran. Ehkä ikinä. Koskaan.... En halua uskoa siihen, koska en kestä sitä ajatusta, se vaan on liikaa. Sain juuri kyyneleeni pyyhittyä ennenkuin aloin kirjoittamaan. Itken ikävää, katkeruutta miksi sinulle annettiin aikaa niin vähän täällä, surua niistä, mitä kaikkea olisit kerinnyt vielä elämäsi aikana tekemään. Kuinka Esikko olisi saanut touhuta papan kanssa. -Se mikä ei tapa, vahvistaa-sanonta on aivan peepuhetta... Haloo Helsingin laulusta, "jos se ei tapa niin se hajottaa"- sopiii paremmin siihen miten sen itse koen. Minusta on tullut herkempi, itkuisempi, haavoittuvaisempi, itsekkäämpi, erakkomaisempi, enkä anna enää itsestäni kaikkea eli sanoisinko varautuneempi. Minusta ei ole tullut muistavaisempi, tarkempi, rauhallisempi tai järkevämpi. Eli en ole astunut yhtään lähemmäksi sinun luonnettasi; järkevä, rauhallinen ja turvallinen, vaikka niin itselleni lu

No nytkö sanoisin.....

Ajettiin Taysille viitenä päivänä peräkkäin. Stressi purkaantui aina matkoilla ajaessa. Itkin ja ja keksin mahtavia koomikoille sopivia juttuja elämästäni. Mietin, että olisin loistava koomikko ja sitten taas itkin. Ajoin poliisien kameraan Sasin mäessä ja nauroin, kun kuulin mielessäni poliisisedän kommentin autostaan, joka meni luultavast i näin "Saatan*n hiekkapil**u kiinni jäit!!" Minä en edes hiljentänyt, koska nopeutta, ylisellaista oli vain kymppi korkeintaan. Siinä hetkessä keskityin vain ajatukseen, kuinka vien viisivuotiaan poikani ensimmäistä kertaa verikokeeseen.... . Kantamista, itkua, juokse tai kuole ajatusta ja väkisin kiinnipitämistä oli tiedossa. Ja järkyn näköinen käsivarsi, kun suoni sai kunnolla osumaa. Puhuin itsekseni, että mikään ei meidän elämässä muutu. Tai muuttuu, mutta parempaan. Meillä ei ole syöpädiagnoosia, ei insuliinipiikkejä repussa, ei kuolemantuomiota. Meille tulee vaan ehkä perheeseen uusi nimi.  Nimi, johon olen tutustunut miele