Siirry pääsisältöön

Vanhempi teksti.

Pitkää sylkee ja Pyykkivuoria.



Tätä päivää mä olin jo pelännyt pitkään. Itseasiassa olin puhunut siitä edellisenä iltana ja vahingossa eksynyt foorumille jossa puhuttiin oksennustaudista, vaikka etsin raskausajan ”laskettu aika-kalenteria” josta näkee millä viikoilla olen. Olinkin viikkoa pidemmällä kuin muistin. Unohdin neuvolankin perjantaina, koska muistin että se olisi vasta maanantaina. Ei ollut. TAAS tuli tekstaria, että unohdinko.

Olin herännyt kolme aamua neljän jäljestä. Esikolla on nyt joku vaihe, herää aivan virkeänä neljän jälkeen. Nukkui päikkärit tai ei. Vaikka meni kasilta nukkuun. Tämä on ohimenevää, näitä tulee aina sillointällöin,  mutta kun siihen lisää Pippurin yöherätykset, noin 5x. Niin alkoi tuo ärsytyskynnys olemaan aika olematon.
No nyt kuitenkin päätin että Isäntä saa nousta tänään heti viideltä. Tönin ja tuupin ja sanoin että nyt on minun vuoroni nukkua. Nouse ylös. Mulla on siihen oikeus! Isäntä avasi silmät(Pippuri oli tehnyt niin kaksi minuuttia aikaisemmin) ja kuinkas ollakaan. 
Pippuri alkoi kyökkimään. Ei oo totta. Mun vuoro nukkua ja Pippuri alkaa kyökkimään.
Oksennustauti…. Eiiii. Ystäväperheessä se oli myös tällä viikolla ja kirjoitinkin, että tehokkaita nämä älypuhelimet nykypäivänä kun mahatauditkin siirtyy lankoja pitkin.. :D

Meillä oksennustauti on ollut viimeksi kolme vuotta sitten. Niin hyvin ollaan säästytty. Onneksi. "Sen saa kaupankassaltakin” ei oo meillä pitänyt paikkansa. Viimeksikin oltiin samassa huoneessa koko ehtoo sairastaneen kanssa niin tarttui.
Olen aika hysteerinen kun lapset sairastavat. Olen ammatiltani lähihoitaja, joka on erikoistunut sairaanhoitoon ja -huolenpitoon. Mutta kun omat lapset sairastavat niin ammattimaista otetta ei todellakaan ole nähtävissä. Illalla kaiken härdellin jälkeen Isäntä yllätti minut kuumemittari kourassa. Pitelin sitä Pippurin otsasta noin parin sentin päässä ja liikutin hitaasti otsalta kohti ohimoa. (on siis sellainen, että ihokontaktia ei vaadita) Luulin, että mittari ei pitäisi mitään ääntä mutta sehän piippasi ainakin kolme kertaa. 36.6. näytti mittari. Lapsellani oli hiki. (Yöllä ehkä oli jopa lämpöä, kun uudestaan kokeilin kädellä otsaa) Isäntä nauroi vieressä. Tottakai oli hiki, kun kämpässä on 27 lämmintä ja kuivausrumpu on pyörittänyt aivan koko päivän oksennuspyykkiä. Joskus lapset vaan sairastaa, se on välttämätön paha. 

Pidin kirjaa, jotta saisin seurattua pysyykö yhtään nestettä sisällä.
klo 5:10 alkoi, ja klo 17:04 tuli viimeiset oksut. 12h ja 22x oksennus pienestä 1v8kk tytöstä. 
Pippuri oli kuitenkin mahdottoman lunki. Heitti pitkää sylkee ja jatkoi leikkimistä. Vasta neljän aikaan päivällä alkoi oikeasti nuutumaan. Jano oli, mutta vesi tuli aina heti ulos. 
Yö meni siis jo hyvin ja seuraavana aamuna oli ripulit x3.

Nyt jännätään kuka seuraavana on vuorossa. :/


Päivitystä kirjoitukseen! Me muut säästyimme taudilta? Olimme Isännän kanssa huonovointisia yhtenä päivänä muttei kumpikaan oksentanut tai muutakaan. 
Tuntui ihan alkuraskauden pahoinvoinnilta, niin se meni vanhasta tottumuksesta. Paljon vaakatasoilua. 

En tiedä mistä tämä tauti meille iski, mutta on pakko sanoa. Ketään syyllistämättä.
Olen seurannut vuosia erilaisia face-ryhmiä, joissa mammoja ympäri Suomenmaan, joissa useampi äiti on kirjoittanut, että on vienyt lapsen kerhoon vaikka yksi lapsi oksentaisi kotona. Se on sellainen asia mitä en oikein tahdo ymmärtää.
”Kunhan meiltä on tauti helpottanut, niin ihan sama.”-tyylistä ajatusta.
Siinä vaiheessa kun 1v oksentaa 20 kerran, tuntuu, että mikään paikka/tapahtuma/tekeminen ei ole sen arvoinen, että tauti hakemalla haettaisiin.

Ja oikeastikin, vältän kyllä rokkojen hankkimista ym. viimeiseen asti. Esim. enterorokolla ja diabeteksen puhkeamisella on todettu jossain tutkimuksessa olevan yhteys, joten sellaistakin yritän tietoisesti välttää koska Pippurilla on diabetes-geeni.

No kuitenkin, siitäkin ykätaudista selvittiin hyvin. 



Esikolla tuli sellainen parin tunnin kestävä kuumepiikki viikko tuon Pippurin taudin jälkeen, mutta sekin oli ja meni.




Ainoa mikä tuntui jäävän päälle itelle, on hajuherkkyys. Niinkuin alkuraskaudessa. Olen myös muutaman kerran herännyt yöllä siihen että meinaa oksennus tulla sänkyyn, kun närästys(?) on niin kova.



Ja mulla olis loistava liikeidea jollekin viisaammalle! Bensantuoksuinen pesuainesetti! Mä ostaisin heti tukkupakkauksena yleispuhdistusaineen ja vaikka siihen imuriin sen raikastimen bensantuoksulla. Voisin melkein luvata, että mulle niitten aineitten myötä iskis jäätävä siivousvimma!! (?) Tai ainakin voin tuudittautua ajatukseen ja odotella sitä päivää kun eka purkki on hyllyssä. 
Ja luulen etten olisi ainut raskaana oleva joka ostais sen tukkupakkauksen??
Oon jo hieman epätoivoinen kun bensan imppaaminen ei oikein ole sallittavaa perheenäidille?
Täytyy "tyytyä" siivoamaan tiskipöytää muutaman kerran päivässä runsaalla määrällä yleisputsausainetta ja juomaan taatan tekemää oman-pihan-luomu-rypäle-mehua ;D <3



heipat!

*Rva A-K

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No nytkö sanoisin.....

Ajettiin Taysille viitenä päivänä peräkkäin. Stressi purkaantui aina matkoilla ajaessa. Itkin ja ja keksin mahtavia koomikoille sopivia juttuja elämästäni. Mietin, että olisin loistava koomikko ja sitten taas itkin. Ajoin poliisien kameraan Sasin mäessä ja nauroin, kun kuulin mielessäni poliisisedän kommentin autostaan, joka meni luultavast i näin "Saatan*n hiekkapil**u kiinni jäit!!" Minä en edes hiljentänyt, koska nopeutta, ylisellaista oli vain kymppi korkeintaan. Siinä hetkessä keskityin vain ajatukseen, kuinka vien viisivuotiaan poikani ensimmäistä kertaa verikokeeseen.... . Kantamista, itkua, juokse tai kuole ajatusta ja väkisin kiinnipitämistä oli tiedossa. Ja järkyn näköinen käsivarsi, kun suoni sai kunnolla osumaa. Puhuin itsekseni, että mikään ei meidän elämässä muutu. Tai muuttuu, mutta parempaan. Meillä ei ole syöpädiagnoosia, ei insuliinipiikkejä repussa, ei kuolemantuomiota. Meille tulee vaan ehkä perheeseen uusi nimi.  Nimi, johon olen tutustunut miele...

"VAARILLA ON SAARI---" 6.8.2016

Teksti kirjoitettu joulukuussa.  Koska joulukiireet odottavat, niin juuri niin, ne odottavat. 80 neliön kartanosta 1/9 osaa siivottuna. Päätin vähän lepuuttaa välissä ja palata kuvissa kesään. Veneretkeen Kyrösjärvellä, Taatan paatilla serkunpojan perheen kanssa.  Taatahan asuu saaressa. Se on hieno mies. Pidetään toisiamme ystävinä jopa. Annan atk-neuvoja välillä ja Taata tuo itsekeittämiään luomumehuja, vadelmia ja mitä milloinkin. Luna-koiralle aina myös jonkun herkun.  Meillä oli ihana iltapäivä! Taata haki satamasta, ajettiin(?) Haveriin jätskille. Sieltä vielä Saareen kylään. Siellä oli pelottava gramofoni, samanlainen mikä muumeissa. Se hieman sekoitti pakkaa, mutta loppuviimeksi kotiinlähtö sujui hyvin :)  Pieni  valokuvaaja otti nämä loppupään kuvat. Lasten pikkuserkku <3 Hienoja otoksia, selvästi taiteilijasielua ;) ------------------  Tein myös heinäkuun lopussa(...

Olkoon ensi vuosi paras kaikista!

Asetan itselleni kevyen tavoitteen, joka tulee otsikosta jo selville!  :) Kaikki negaatiot huomioiden, aion silti suhtautua tulevaan vuoteen, kuin elämäni parhaaseen vuoteen! On niin paljon rintaa puristavia asioita kannettu vuositolkulla mukana, että nyt en oikein jaksa niitä enää mukana kantaa. Aion myös toteuttaa haaveitani, olla rohkeampi ja oma-aloitteisempi. :) Sain yhdeltä ystävältäni watsappiviestillä linkin lauluun, kuuntelin kerran ja se oli kuin nyrkkisilmään. Kuuntelin kolmekymmentäkertaa lisää ja itkin vain. Laulu on: iDA Paul ja Kalle Lindroth, Hakuammuntaa :https://www.youtube.com/watch?v=KxQV4nT8kVE Se muistutti minua monesta asiasta, jotka kävin läpi biisiä kuuntelemalla. 1.Omasta aikaansaamattomuudestani, jonka takia minun haavelaulu jäi tekemättä. Tämä biisi oli kuin minun ajatukset luettuna, stemmat, sellainen simppeli versio, duetto, aihepiiri, kitaraa .. . Juuri tämänlaisen dueton olisin halunnut tehdä taitelijan kanssa, joka nykyään ...