Pääsiäisenä pitää tehdä kaikkea mitä arkena ei jaksa?

Tää on ollut ihan luksusta.. 

Pe vapaa.
La lyhyt päivä. Isännän sanoin: "isi tulee kolmen tunnin päästä" ja äitin mielestä:"eikun neljä ja puoli tuntia ja sekunteja päälle."
Su vapaa.
Ma vapaa.

Tähän vois tottua, että ollaan tällä köörillä kotona näinkin paljon! Ollaan saatu paljon aikaiseksi.

Ollaan katsottu pois ylimääräistä tavaraa, pesty vauvan vaatteita, Siivottu ja siivottu,(Mikä on  meidän perheen yksi suurimmista kiristelynaiheista. ) leivottu pullaa, käyty eilen Ti-Ti Nallen talossa serkun ja hänen tyttärensä kanssa ja tänään Särkänniemen Akvaariossa ja Mäkkärissä (tiätty.)

Nyt istun autossa ja kirjoitan tätä blogitekstiä. Itkuhälyttimen toinen pää on TAAS hukassa. Kummallakaan ei mennyt hermot, koska se oli tiedossa oleva asia. Päädyin siis tänne kirjoittamaan ja lapset nukkuvat turvaistuimissaan päikkäreitään.
En halua enää tehdä sitä, että Esikko joutuu heräämään niin etten kuule. Olimme menossa mummulaan kun Esikko nukahti autoon.  Jätin autoon nukkumaan ja kävimme vähän väliä katsomassa. Edellisestä vilkaisusta oli varmaan kolme minuuttia kun mummu sanoi että hereillä on.
Ja oli niin hirveä paniikki päällä, että seuraavalla mummulareissulla Esikko ei meinannut haluta mennä koko paikkaan.
Pelaan varman päälle. Eilen Esikko heräsi siihen kun Isäntä kantoi sänkyyn autosta.
Meillä oli unirytmit tosi sekaisin useamman kuukauden ja ajattelin ettei se koskaan tasoitu.
Nukkumaanmenoaika oli ok, viimeistään klo 20, mutta heräämisaika oli aina 4-5 välissä. Sitä ennen Pippuri oli huutanut vesipulloa keskimäärin 4kertaa. Ajattelin jo, että onko Pippurilla diabetes puhjennut kun siihen alttius on, mutta nyt sekin juoksuttaminen on alkanut vähenemään! (Siitä syystä Esikonkin heräämiset alkoivat 4-5 aikoihin rutinoitua kun heräsi seinän takana olevan siskon vaatimuksiin) 
Yritimme vaikka mitä tapoja, että saataisiin nukkumaanmenoa myöhäistettyä. Päikkäreillä ja ilman.
Veimme mäkkäriin iltasella (kannettiin nukkuvana pöytään ja nukkuvana takaisin autolle jossa vasta heräsi)
Kävimme laskemassa mäkeä iltasella. (Heti piti päästä nukkumaan kun päästiin kotiin)
Kävimme kyläilemässä iltasella. Noup. Emme löytäneet keinoa, vaihe, mutta kellojen siirto on meidän ystävä! Ja kaksi aamua olemme heränneet vasta klo 6! :) 


Pippurilla on lääkäri tiistaina ja pyydän vielä verikokeisiin lähetteen, että saadaan poissuljettua se diabetesepäily pois.
Jännittää vaan millainen siitä verikokeenotosta tulee! :D Silloin kun kävin alkuraskaudessa verikokeissa, Pippuri jaksoi piiiitkän tovin odottaa odotusaulassa kiltisti, mutta sitten kun tuli meidän vuoro niin riemu repesi!  Lapsonen huusi sen koko verikokeen ottamisen ajan, joka siis otettiin minusta, että oli pakko sanoa aulassa istuneille odottajille poislähtiessä, "ette varmaan uskois että se oli äiti jota pistettiin eikä lapsi!":)

Ti-Ti Nalle talosta jäi Pippurille mieleen mm. rappuset. Ne olivat yksi kohokohta 2 kerroksisessa talossa :)
Meillähän ei Esikon aikaan kuunneltu juuri yhtään nalleja, vasta Pippurin aikaan ollaan muutamaa laulua kuunneltu. Matkalla autossa tuli niin kipeä supistus että ajattelin mitä tuleman pitää. Edelliset odotukset ovat olleet niin että ekat oikeasti kipeät supistukset ovat tulleet vasta synnytyksen alkaessa. Tässä raskaudessa loppuaikana niitä on tullut jo kuin muistutuksena tulevasta etten vaan unohda mihin taas mennään :D

Akvaariossa Esikko vaan odotti, että päästäisiin mäkkärille syömään pinkkiä jätskiä(mansikkapirtelöä)! :D Akvaario oli ihan mukava paikka. Ei vaan yhtään tiedetty mihin pitää jättää auto, kun kaikki parkkipaikat olivat aivan tyhjillään. Siellä oli vaan sen verran hiljaista tänään, että niitä muita autoja ei juurikaan ollut. Jätettiin auto sinne huoltoaseman viereisellle parkkikselle.
Minäkin räpsyttelin menemään salamavalot läiskyen, ennenkuin Isäntä huomautti että siellä ei saa kuvat salamalla. Eipä tietenkään, täysin ymmärrettävää mutta enpä taas ajattelut. Voisi olla kalat ihmeissään, jos jokainen vierailija kuvaisi valot vilkkuen jokaista purkkia.

Mun henkkohtaisessa mobiilielämässä tehtiin myös suuri muutos eilen! Isäntä varmuuskopioi mun puhelimen koneelle ja poisti kaikki kuvat (1000kpl) , sanelut (350kpl) ja muistiinpanot(monta) ym. Mun whatsapp ei oo toiminu ikinä kunnolla silloin kun olen sen mahtunut siihen lataamaan. Netti heittelee pois sivuilta ym. Ja aina on muisti täynnä. Facebookiin yhden kuvan lähettäminen on vaatinut tietsikan koska facesovellus ei mahdu ym. Päivitystä ei oltu tehty vissiin ikinä.


Nää on näitä juttuja mitä ei vaan saada aikaiseksi. Nyt on uuden alku ja kun lapsi syntyy niin mun puhelimessa on oltava tilaa! Pippurin syntymähetkellä valokuvayrittäjien kamera oli kotona- matkapuhelinyrittäjien puhelimissa oli muistit täynnä. Isäntä sai kuitenkin poisteltua siinä odotellessa omastaan vanhoja pois että saatiin vastasyntyneestäkin kuva!


Lisäksi Isäntä tallensi yhdelle muistikortille kuvat ja videopätkät joita mun vanhassa puhelimessa oli 2010-2012. Selailtiin niitä kuvia ja videopätkiä illalla lasten nukkuessa muutama tunti ja muisteltiin!

Esikko v.2012 <3

Tätä "ei vaan saada aikaiseksi" jutusta voin laittaa toisen esimerkin. Äitini miesystävä tuli käymään kylässä lauantaina. Kerroin että kuppi on tiskipöydällä jo valmiina odottamassa.  Hän oli käynyt viimeksi 1,5vkoa sitten kylässä. Kuppia ei saa pestä pesukoneessa. Siksi se jäi siihen lavuaarin viereen. Isäntä laittoi sen pesukoneeseen x2 valmiiksi pesuohjelmaa varten, minä otin sen poisx2 ja nostin takaisin tiskipöydälle koska sitä EI SAA pestä pesukoneessa. Pesen sen käsin. Tänään pesin ne sitten käsin. Äitini antoi puhtaan kupin samaa sarjaa eli miesystävä ei joutunut juomaan siitä likaisesta kuitenkaan.(Oikeesti en edes tiedä saako sitä pestä koneessa mutta pelasin varman päälle.) Voin näyttää mitä käy jos ei pelaa varman päälle. Kuva on puhelimessani, laitan sen vaikka seuraavaan kirjoitukseen.

Oli ihana nähdä kuinka Esikko on vähän alkanut innostumaan kuvaamisesta. Haluaa ottaa kotona aina välillä kuvia.. Ja sitten... Olimme mummullani to aamusaunomassa. Saunan jälkeen Esikko sai käteensä mikrofonin, hän katseli peilistä ja nappasi mummun punaisen hatun päähänsä ja katseli peilistä itseään ja lauloi.. <3 Oli niin ihana hetki. Hän ei ole ollut mikään peilailija eikä esiintyjä, saa nähdä mitä elämä tuo tullessaan, kuinka rohkea tuosta pienestä vielä kasvaa :)

Ajattelin tilata meille siivoajan. Olisi ihana tulla tosi siistiin kotiin laitokselta. Kokeilen ainakin kerran. Anna Perho sanoi hyvin yhdessä haastattelussa, että jos hän leikkauttaa hiuksensa jonkun muun ihmisen toimesta niin miksei voi antaa jonkun siivota kotia puolesta.
Laiskuuttahan se on monen mielestä. Mutta jos laiskanapitäjät joskus hyppäisitte saappaisiini kun vaan sotken vaikka luulen siivoavani, niin voisitte ehkä ymmärtää miksi olisin valmis syömään vaikka viikon pelkkää makaroonia, että saisin siivoojan tänne näyttään kuinka hommat hoituu. :) Kaikilla on heikkoutensa. ;) Eilisen hetken kun olisin voinut siivota, soitin kitaraa ja keksin laulua.... 
Ja en edes viitti kertoa mitä lapset olivat keksineet sinä viistoistaminuuttisena olkkarissa...

Pippuri heräs.

Haluisin, että edes yhtenä päivänä miehet sais kokeilla kantaa tätä etureppua.

Saatiin yllärivieras. Kaapo, Pippurin lemppari!

moikat! <3