Siirry pääsisältöön

"Voi vi**uuuuuuuuuuuuuu"


Niin siinä nyt pääsi käymään, että meikäläinen kaatoi kahvia pitkin permantoa ja suusta pääsi "voiiiii vitjat"

Mutta en ollutkaan yksin tässä toteamassa. Kuorolauluna kuului vierestä "voiiiiiiiii Vit*uuuuuu"
Pippurin suusta.

Isännän kanssa kanssa oli pokassa pitelemistä.

Tiedän, kiroilu ei ole kivaa eikä kaunista. Ja mun suusta niitä pääsee. Vaikka olen jo ollut kohta viisi vuotta äiti. Kun sitä puhetta ei ole apinoitu ennen paljoa, niin kielenkäyttö ei ole kaunistunut aikuisten tasolle.
Nyt harjoittelen. Esikko on sanonut ehkä kaksi kertaa perässäni tuon kaksisanaisen kauneuden. Yksi kerta oli silloin kun luulin jättäneeni avaimet sisälle. Vara-avaimenkin.
Ja toisen kerran tilannetta en muista. Niitä tilanteitahan on.

Tänään käytiin katsomassa mun ysikymppistä rakasta mummua. Mulla on maailman parhaat isovanhemmat.
Mummu oli vauvalle tehnyt jonkun runon, mutta kun ei näe enää kirjoittaa ylös tekstiä, niin se oli ja meni. Mummulla on ollut aina taito runoilla. Hän juur sanoi, kuinka nuoruudessa siskot kehoittivat kirjoittamaan kaikki ylös, mutta mummu ajatteli että kyllä hän vielä kerkiää. Nyt kun kerkiäisi niin ei enää näe kirjoittaa. Vaikka on hänellä vissiin jonkin verran niitä säilössä.

Vauva nukkui koko kyläilyn ajan mummun sylissä. <3




Kameralaukkuun oli majoittunut hämähäkki. Näin sen jo eilen, mutta suljin vain kannen ja toivoin että häviäisi sieltä. Näin ei kuitenkaan käynyt joten tänään  annoin uuden mahdollisuuden kukkapenkissä.

Esikko otti mukaan mummulle Tuomas junan ja "mustikoita". Antakaa mullekin takaisin pala lapsuuden mielikuvitusmaailmasta?
Mummulla on "lelukirjaimia" laatikossa. Käytiin läpi. S-niinkuin sauna, T-niinkuin Taata. Pippuri huomasi T-kirjaimen muistuttavan myös jotain muuta. Pokassa oli taas pitelemistä kun hän veteli sääriään T-kirjaimella  :D <3
Mummulle mennessä Esikko juoksee ekana hakemaan keksilaatikon. Tuo laatikko oli jo tosi jees omassa lapsuudessakin!

Mummujen kukat ne vaan kukkii. Itellä kans aina hetken aikaa.



"laakkalaasia, pippiä, haapulilaitta" Mäkin drive-in tullut tutuksi... . . .




Luulin että Esikko haluaisi maalata junan kuvan. Esikko halusi maalata Tuomas veturin punaiseksi. Hetken mietin mutta ajattelin että kokeilkoot, kerran on hänen junansa. Ei se vesiväri sitten tarttunutkaan niin hyvin kuin oli ajatus.


Opettelin kahvinjuonnin reilu vuosi sitten. Sitten tuli tauko raskauden ajaksi. Nyt kun maistuisi niin tarvii varmaan pitää taukoa ja katsoa kiertääkö vauvan mahassa niin paljon kuin nyt.

Monta rautaa tulessa niinkuin aina ja mitään ei loppuviimeksi saa aikaiseksi. Vauva on niin nopeasti kasvanut, että tarvii alkaa päivittämään vaatekaappia.
Missä "leetone" on? ""No tossa se on, minkä väriseksi äiti sen maalaa?"

Ajeltiin eilen illalla Bauhausille hakemaan uus suihkuhana. Tänä keväänä on rikkoutunut öljypolttimesta osa, likakaivo täyttynyt vaikkei sen kuuluis keskellä kylää täyttyä. Suihku renkannut jne.
Miten tämä ilme voi periytyä? Pippuri peilin edessä. Kun paha mieli tulee, se myös näkyy.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Se pieni ääni

Se pieni ääni (Tytti Koivunen) https://www.youtube.com/watch?v=WVIj4mz5AoM säv. Annika Pudas, Jonna Ali-Kovero san. Annika Pudas, Jonna Ali-Kovero, Enna Sohvan paikkaa jos vaihtaa onni katoaa mitä jos ei tulekaan Me Naiset- tänään ajallaan jos joku autoni kylkee peruuttaa silloin elämä suistuu raiteltaan jos mun puhelu menee sun vastaajaan etkö mua enää rakastakaan? vaienna se pieni ääni joka päässäni huolet kasvattaa "Olenko itse onneni tiellä jos meen maailman ääriin onko se siellä? jos antaisin huulille luvan hymyillä, silmille säteillä oisko onni silloin tässä? " Kauan aikaa tän kaiken tahdoin saavuttaa voisitko mua muistuttaa, herättää tänään huomaamaan mullon iholla joku jota rakastaa peltikatolla sateen ropinaa ja mä sulle nää laulut laulaa saan mitä jos kaikki tää katoaa? vaienna se pieni ääni joka päässäni huolet kasvattaa "Olenko itse onneni tiellä jos meen maailman ääriin onko se siellä? jos antaisin huulille luvan hymyill...

Hei sinä siellä taivaassa. 27.2.2014

"Olen taas viikon huomannut mikä päivä lähestyy. Tulee kaksi vuotta kun näin sinut viimeisen kerran. Ehkä ikinä. Koskaan.... En halua uskoa siihen, koska en kestä sitä ajatusta, se vaan on liikaa. Sain juuri kyyneleeni pyyhittyä ennenkuin aloin kirjoittamaan. Itken ikävää, katkeruutta miksi sinulle annettiin aikaa niin vähän täällä, surua niistä, mitä kaikkea olisit kerinnyt vielä elämäsi aikana tekemään. Kuinka Esikko olisi saanut touhuta papan kanssa. -Se mikä ei tapa, vahvistaa-sanonta on aivan peepuhetta... Haloo Helsingin laulusta, "jos se ei tapa niin se hajottaa"- sopiii paremmin siihen miten sen itse koen. Minusta on tullut herkempi, itkuisempi, haavoittuvaisempi, itsekkäämpi, erakkomaisempi, enkä anna enää itsestäni kaikkea eli sanoisinko varautuneempi. Minusta ei ole tullut muistavaisempi, tarkempi, rauhallisempi tai järkevämpi. Eli en ole astunut yhtään lähemmäksi sinun luonnettasi; järkevä, rauhallinen ja turvallinen, vaikka niin itselleni lu...

No nytkö sanoisin.....

Ajettiin Taysille viitenä päivänä peräkkäin. Stressi purkaantui aina matkoilla ajaessa. Itkin ja ja keksin mahtavia koomikoille sopivia juttuja elämästäni. Mietin, että olisin loistava koomikko ja sitten taas itkin. Ajoin poliisien kameraan Sasin mäessä ja nauroin, kun kuulin mielessäni poliisisedän kommentin autostaan, joka meni luultavast i näin "Saatan*n hiekkapil**u kiinni jäit!!" Minä en edes hiljentänyt, koska nopeutta, ylisellaista oli vain kymppi korkeintaan. Siinä hetkessä keskityin vain ajatukseen, kuinka vien viisivuotiaan poikani ensimmäistä kertaa verikokeeseen.... . Kantamista, itkua, juokse tai kuole ajatusta ja väkisin kiinnipitämistä oli tiedossa. Ja järkyn näköinen käsivarsi, kun suoni sai kunnolla osumaa. Puhuin itsekseni, että mikään ei meidän elämässä muutu. Tai muuttuu, mutta parempaan. Meillä ei ole syöpädiagnoosia, ei insuliinipiikkejä repussa, ei kuolemantuomiota. Meille tulee vaan ehkä perheeseen uusi nimi.  Nimi, johon olen tutustunut miele...