Siirry pääsisältöön

"Voi vi**uuuuuuuuuuuuuu"


Niin siinä nyt pääsi käymään, että meikäläinen kaatoi kahvia pitkin permantoa ja suusta pääsi "voiiiii vitjat"

Mutta en ollutkaan yksin tässä toteamassa. Kuorolauluna kuului vierestä "voiiiiiiiii Vit*uuuuuu"
Pippurin suusta.

Isännän kanssa kanssa oli pokassa pitelemistä.

Tiedän, kiroilu ei ole kivaa eikä kaunista. Ja mun suusta niitä pääsee. Vaikka olen jo ollut kohta viisi vuotta äiti. Kun sitä puhetta ei ole apinoitu ennen paljoa, niin kielenkäyttö ei ole kaunistunut aikuisten tasolle.
Nyt harjoittelen. Esikko on sanonut ehkä kaksi kertaa perässäni tuon kaksisanaisen kauneuden. Yksi kerta oli silloin kun luulin jättäneeni avaimet sisälle. Vara-avaimenkin.
Ja toisen kerran tilannetta en muista. Niitä tilanteitahan on.

Tänään käytiin katsomassa mun ysikymppistä rakasta mummua. Mulla on maailman parhaat isovanhemmat.
Mummu oli vauvalle tehnyt jonkun runon, mutta kun ei näe enää kirjoittaa ylös tekstiä, niin se oli ja meni. Mummulla on ollut aina taito runoilla. Hän juur sanoi, kuinka nuoruudessa siskot kehoittivat kirjoittamaan kaikki ylös, mutta mummu ajatteli että kyllä hän vielä kerkiää. Nyt kun kerkiäisi niin ei enää näe kirjoittaa. Vaikka on hänellä vissiin jonkin verran niitä säilössä.

Vauva nukkui koko kyläilyn ajan mummun sylissä. <3




Kameralaukkuun oli majoittunut hämähäkki. Näin sen jo eilen, mutta suljin vain kannen ja toivoin että häviäisi sieltä. Näin ei kuitenkaan käynyt joten tänään  annoin uuden mahdollisuuden kukkapenkissä.

Esikko otti mukaan mummulle Tuomas junan ja "mustikoita". Antakaa mullekin takaisin pala lapsuuden mielikuvitusmaailmasta?
Mummulla on "lelukirjaimia" laatikossa. Käytiin läpi. S-niinkuin sauna, T-niinkuin Taata. Pippuri huomasi T-kirjaimen muistuttavan myös jotain muuta. Pokassa oli taas pitelemistä kun hän veteli sääriään T-kirjaimella  :D <3
Mummulle mennessä Esikko juoksee ekana hakemaan keksilaatikon. Tuo laatikko oli jo tosi jees omassa lapsuudessakin!

Mummujen kukat ne vaan kukkii. Itellä kans aina hetken aikaa.



"laakkalaasia, pippiä, haapulilaitta" Mäkin drive-in tullut tutuksi... . . .




Luulin että Esikko haluaisi maalata junan kuvan. Esikko halusi maalata Tuomas veturin punaiseksi. Hetken mietin mutta ajattelin että kokeilkoot, kerran on hänen junansa. Ei se vesiväri sitten tarttunutkaan niin hyvin kuin oli ajatus.


Opettelin kahvinjuonnin reilu vuosi sitten. Sitten tuli tauko raskauden ajaksi. Nyt kun maistuisi niin tarvii varmaan pitää taukoa ja katsoa kiertääkö vauvan mahassa niin paljon kuin nyt.

Monta rautaa tulessa niinkuin aina ja mitään ei loppuviimeksi saa aikaiseksi. Vauva on niin nopeasti kasvanut, että tarvii alkaa päivittämään vaatekaappia.
Missä "leetone" on? ""No tossa se on, minkä väriseksi äiti sen maalaa?"

Ajeltiin eilen illalla Bauhausille hakemaan uus suihkuhana. Tänä keväänä on rikkoutunut öljypolttimesta osa, likakaivo täyttynyt vaikkei sen kuuluis keskellä kylää täyttyä. Suihku renkannut jne.
Miten tämä ilme voi periytyä? Pippuri peilin edessä. Kun paha mieli tulee, se myös näkyy.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No nytkö sanoisin.....

Ajettiin Taysille viitenä päivänä peräkkäin. Stressi purkaantui aina matkoilla ajaessa. Itkin ja ja keksin mahtavia koomikoille sopivia juttuja elämästäni. Mietin, että olisin loistava koomikko ja sitten taas itkin. Ajoin poliisien kameraan Sasin mäessä ja nauroin, kun kuulin mielessäni poliisisedän kommentin autostaan, joka meni luultavast i näin "Saatan*n hiekkapil**u kiinni jäit!!" Minä en edes hiljentänyt, koska nopeutta, ylisellaista oli vain kymppi korkeintaan. Siinä hetkessä keskityin vain ajatukseen, kuinka vien viisivuotiaan poikani ensimmäistä kertaa verikokeeseen.... . Kantamista, itkua, juokse tai kuole ajatusta ja väkisin kiinnipitämistä oli tiedossa. Ja järkyn näköinen käsivarsi, kun suoni sai kunnolla osumaa. Puhuin itsekseni, että mikään ei meidän elämässä muutu. Tai muuttuu, mutta parempaan. Meillä ei ole syöpädiagnoosia, ei insuliinipiikkejä repussa, ei kuolemantuomiota. Meille tulee vaan ehkä perheeseen uusi nimi.  Nimi, johon olen tutustunut miele...

"VAARILLA ON SAARI---" 6.8.2016

Teksti kirjoitettu joulukuussa.  Koska joulukiireet odottavat, niin juuri niin, ne odottavat. 80 neliön kartanosta 1/9 osaa siivottuna. Päätin vähän lepuuttaa välissä ja palata kuvissa kesään. Veneretkeen Kyrösjärvellä, Taatan paatilla serkunpojan perheen kanssa.  Taatahan asuu saaressa. Se on hieno mies. Pidetään toisiamme ystävinä jopa. Annan atk-neuvoja välillä ja Taata tuo itsekeittämiään luomumehuja, vadelmia ja mitä milloinkin. Luna-koiralle aina myös jonkun herkun.  Meillä oli ihana iltapäivä! Taata haki satamasta, ajettiin(?) Haveriin jätskille. Sieltä vielä Saareen kylään. Siellä oli pelottava gramofoni, samanlainen mikä muumeissa. Se hieman sekoitti pakkaa, mutta loppuviimeksi kotiinlähtö sujui hyvin :)  Pieni  valokuvaaja otti nämä loppupään kuvat. Lasten pikkuserkku <3 Hienoja otoksia, selvästi taiteilijasielua ;) ------------------  Tein myös heinäkuun lopussa(...

Olkoon ensi vuosi paras kaikista!

Asetan itselleni kevyen tavoitteen, joka tulee otsikosta jo selville!  :) Kaikki negaatiot huomioiden, aion silti suhtautua tulevaan vuoteen, kuin elämäni parhaaseen vuoteen! On niin paljon rintaa puristavia asioita kannettu vuositolkulla mukana, että nyt en oikein jaksa niitä enää mukana kantaa. Aion myös toteuttaa haaveitani, olla rohkeampi ja oma-aloitteisempi. :) Sain yhdeltä ystävältäni watsappiviestillä linkin lauluun, kuuntelin kerran ja se oli kuin nyrkkisilmään. Kuuntelin kolmekymmentäkertaa lisää ja itkin vain. Laulu on: iDA Paul ja Kalle Lindroth, Hakuammuntaa :https://www.youtube.com/watch?v=KxQV4nT8kVE Se muistutti minua monesta asiasta, jotka kävin läpi biisiä kuuntelemalla. 1.Omasta aikaansaamattomuudestani, jonka takia minun haavelaulu jäi tekemättä. Tämä biisi oli kuin minun ajatukset luettuna, stemmat, sellainen simppeli versio, duetto, aihepiiri, kitaraa .. . Juuri tämänlaisen dueton olisin halunnut tehdä taitelijan kanssa, joka nykyään ...