Siirry pääsisältöön

Kusikosemunkenkääni?



Heipat!

Meille rantautui miesflunssa. Sairastelu on hanurista.
Ma-Ke yöt olin ihan vilunen. Isäntä tuli aikaisemmin kotiin ma ja ti. Tiistaina olin todella miesflunssanen. Nukuin kaiken sen ajan kun olisi voinut tehdä jotain muutakin.
Kroppa korjaili varmaan itseään. Nyt tuntuu että elämä alkaa taas voittaa. Yskä on ja nenä vuotaa yhä, mutta enää ei ole sellasta kuumeiluoloa.
Tosin nyt lapsilla vastaa alkaa se yskimisvaihe, joten tautia ei olla vielä selätetty kuin 1/5. Toivotaan, että vauva säästyy kokonaan.
Kokeiltiin vauvan kanssa trampoliinilla hengailua. Toimi oikein hyvin. Äippä sai rämpyttää kitaraa ulkoilmassa ja vauva sai ottaa lepoa kun äiti antoi vauhtia vauvan masuvaivoille. Trampoliini hoiti liikkuvien vaunujen osaa.





Siis peekoo vahinkoviikkoa kertakaikkiaan vietelty. Äiti ei oo tainnu olla ihan niin skarppina tällä viikolla kun molemmat lasten sängyt ovat saaneet pissavahinkoja. Vauva niskapeskoja x tsiiljoona. Sänkykään ei säästynyt, eikä Isännän kylpytakki, eikä vessan matto. Lisäksi suustani pääsi isokysymys: "KUSIKOSEMUNKENKÄÄNI??? " Kun lähdin juoksemaan keittiöstä ulos vauvan itkun kuultuani. Heitin kengät jalkaan, otin pari askelta ja mietin ääneen. Juu näin siinä tais käydä.  Muistui mieleen kuinka Pippurin sanoi Pissa tuli.


Aina kun se räkis iskee. Meillä loppuu paperi. Aina. Kaikki servettivarastotkin tuli taas käytettyä.

Olin odottanut että saisin pestä maton. Malttamattomana. Koska se oli molemmilta puolin jo niin likainen. En vienyt pesulaan. En. Olisi ehkä pitänyt....  . .





Tämä tässä oli Pippurin mielestä "sateenvarjo". Ei, se on hame.

Lähdin ilman lapsia Eloon Ylöjärvelle illalla kasin jäljestä. Löysin kukkakimpun puoleen hintaan! Tästä sai jaettua neljään eri paikkaan kukkia



Lisäksi poikkesin Siwassa Ysin jäljestä ja sain paljon aleruokaa.



Joista illalla tehtiin vielä nakkisoppa ja soijalasagnette.




Tyytyväisenä parin päivän odotuksen(kuivumisen) jälkeen olin laittamassa puhtaan maton lattiaan takaisin.

Matto oli värjääntynyt jostain syystä toiselta puolelta,Hyvä minä!?,  joten vaan toisen puolen sai käyttöön ja näin käyttöaika lyheni puolella.(Kuva vääristää, tämä näyttää normaalilta huoneelta, valitettavan harvoin on näin siistissä kunnossa ;) )

Tunnin matto kerkesi olemaan lattiassa kunnes koira rakas asteli ulkoa sisälle kylppärin kautta, jossa oli märkä lattia, olkkariin. 



Lopuksi Sherlock etsii kadonneet vessapaperit. Viisi rullaa kadonnut päivän aikana telineestä. Lapsilla ei ole osuutta asiaan. (OIKEESTI.)

1. Oli helppo. Lavuaarin reunalla.

2. Eteisen lipaston reunalla.

3. Pikkueteisen lipaston päällä
4. Akvaarion vieressä.ja Vitonen oli sängyllä makkarissa.
  
Tää viikko on ollut  tosi raskas toisina päivinä mutta kuvista päätellen, elämä on mallillaan ja jatkaa kulkuaan sillä omalla polulla jota kuljetaan.

Vauva alkaa pikkuhiljaa höpöttelemään ääneen.

Yks viä.



Hämmensin lastani niin että hän nukahti. Löysin kadonneen kaukosäätimen eteisen lipaston päältä. (Se ei ollut lasten jäljiltä.)
Pippuri istui sängyllään ja kuunteli kun olin laittanut Erinin vanhan levyn soimaan.
Tulin kaukosäädin kädessä ja lauloin siihen niinkuin mikrofoniin. Pippuri tuijotti minua. Todella hämmentyneenä. Jatkoin laulamista ja ajattelin että en selitä vielä. Aikansa katseli. Otti vesipullonsa. Katseli vähän lisää ja sammui.
Lupaan kertoa vielä tänään että kaukosäädin ei ole mikrofoni paitsi leikkiessä. ;)

No moikat!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Se pieni ääni

Se pieni ääni (Tytti Koivunen) https://www.youtube.com/watch?v=WVIj4mz5AoM säv. Annika Pudas, Jonna Ali-Kovero san. Annika Pudas, Jonna Ali-Kovero, Enna Sohvan paikkaa jos vaihtaa onni katoaa mitä jos ei tulekaan Me Naiset- tänään ajallaan jos joku autoni kylkee peruuttaa silloin elämä suistuu raiteltaan jos mun puhelu menee sun vastaajaan etkö mua enää rakastakaan? vaienna se pieni ääni joka päässäni huolet kasvattaa "Olenko itse onneni tiellä jos meen maailman ääriin onko se siellä? jos antaisin huulille luvan hymyillä, silmille säteillä oisko onni silloin tässä? " Kauan aikaa tän kaiken tahdoin saavuttaa voisitko mua muistuttaa, herättää tänään huomaamaan mullon iholla joku jota rakastaa peltikatolla sateen ropinaa ja mä sulle nää laulut laulaa saan mitä jos kaikki tää katoaa? vaienna se pieni ääni joka päässäni huolet kasvattaa "Olenko itse onneni tiellä jos meen maailman ääriin onko se siellä? jos antaisin huulille luvan hymyill...

Hei sinä siellä taivaassa. 27.2.2014

"Olen taas viikon huomannut mikä päivä lähestyy. Tulee kaksi vuotta kun näin sinut viimeisen kerran. Ehkä ikinä. Koskaan.... En halua uskoa siihen, koska en kestä sitä ajatusta, se vaan on liikaa. Sain juuri kyyneleeni pyyhittyä ennenkuin aloin kirjoittamaan. Itken ikävää, katkeruutta miksi sinulle annettiin aikaa niin vähän täällä, surua niistä, mitä kaikkea olisit kerinnyt vielä elämäsi aikana tekemään. Kuinka Esikko olisi saanut touhuta papan kanssa. -Se mikä ei tapa, vahvistaa-sanonta on aivan peepuhetta... Haloo Helsingin laulusta, "jos se ei tapa niin se hajottaa"- sopiii paremmin siihen miten sen itse koen. Minusta on tullut herkempi, itkuisempi, haavoittuvaisempi, itsekkäämpi, erakkomaisempi, enkä anna enää itsestäni kaikkea eli sanoisinko varautuneempi. Minusta ei ole tullut muistavaisempi, tarkempi, rauhallisempi tai järkevämpi. Eli en ole astunut yhtään lähemmäksi sinun luonnettasi; järkevä, rauhallinen ja turvallinen, vaikka niin itselleni lu...

No nytkö sanoisin.....

Ajettiin Taysille viitenä päivänä peräkkäin. Stressi purkaantui aina matkoilla ajaessa. Itkin ja ja keksin mahtavia koomikoille sopivia juttuja elämästäni. Mietin, että olisin loistava koomikko ja sitten taas itkin. Ajoin poliisien kameraan Sasin mäessä ja nauroin, kun kuulin mielessäni poliisisedän kommentin autostaan, joka meni luultavast i näin "Saatan*n hiekkapil**u kiinni jäit!!" Minä en edes hiljentänyt, koska nopeutta, ylisellaista oli vain kymppi korkeintaan. Siinä hetkessä keskityin vain ajatukseen, kuinka vien viisivuotiaan poikani ensimmäistä kertaa verikokeeseen.... . Kantamista, itkua, juokse tai kuole ajatusta ja väkisin kiinnipitämistä oli tiedossa. Ja järkyn näköinen käsivarsi, kun suoni sai kunnolla osumaa. Puhuin itsekseni, että mikään ei meidän elämässä muutu. Tai muuttuu, mutta parempaan. Meillä ei ole syöpädiagnoosia, ei insuliinipiikkejä repussa, ei kuolemantuomiota. Meille tulee vaan ehkä perheeseen uusi nimi.  Nimi, johon olen tutustunut miele...