Siirry pääsisältöön

Kusikosemunkenkääni?



Heipat!

Meille rantautui miesflunssa. Sairastelu on hanurista.
Ma-Ke yöt olin ihan vilunen. Isäntä tuli aikaisemmin kotiin ma ja ti. Tiistaina olin todella miesflunssanen. Nukuin kaiken sen ajan kun olisi voinut tehdä jotain muutakin.
Kroppa korjaili varmaan itseään. Nyt tuntuu että elämä alkaa taas voittaa. Yskä on ja nenä vuotaa yhä, mutta enää ei ole sellasta kuumeiluoloa.
Tosin nyt lapsilla vastaa alkaa se yskimisvaihe, joten tautia ei olla vielä selätetty kuin 1/5. Toivotaan, että vauva säästyy kokonaan.
Kokeiltiin vauvan kanssa trampoliinilla hengailua. Toimi oikein hyvin. Äippä sai rämpyttää kitaraa ulkoilmassa ja vauva sai ottaa lepoa kun äiti antoi vauhtia vauvan masuvaivoille. Trampoliini hoiti liikkuvien vaunujen osaa.





Siis peekoo vahinkoviikkoa kertakaikkiaan vietelty. Äiti ei oo tainnu olla ihan niin skarppina tällä viikolla kun molemmat lasten sängyt ovat saaneet pissavahinkoja. Vauva niskapeskoja x tsiiljoona. Sänkykään ei säästynyt, eikä Isännän kylpytakki, eikä vessan matto. Lisäksi suustani pääsi isokysymys: "KUSIKOSEMUNKENKÄÄNI??? " Kun lähdin juoksemaan keittiöstä ulos vauvan itkun kuultuani. Heitin kengät jalkaan, otin pari askelta ja mietin ääneen. Juu näin siinä tais käydä.  Muistui mieleen kuinka Pippurin sanoi Pissa tuli.


Aina kun se räkis iskee. Meillä loppuu paperi. Aina. Kaikki servettivarastotkin tuli taas käytettyä.

Olin odottanut että saisin pestä maton. Malttamattomana. Koska se oli molemmilta puolin jo niin likainen. En vienyt pesulaan. En. Olisi ehkä pitänyt....  . .





Tämä tässä oli Pippurin mielestä "sateenvarjo". Ei, se on hame.

Lähdin ilman lapsia Eloon Ylöjärvelle illalla kasin jäljestä. Löysin kukkakimpun puoleen hintaan! Tästä sai jaettua neljään eri paikkaan kukkia



Lisäksi poikkesin Siwassa Ysin jäljestä ja sain paljon aleruokaa.



Joista illalla tehtiin vielä nakkisoppa ja soijalasagnette.




Tyytyväisenä parin päivän odotuksen(kuivumisen) jälkeen olin laittamassa puhtaan maton lattiaan takaisin.

Matto oli värjääntynyt jostain syystä toiselta puolelta,Hyvä minä!?,  joten vaan toisen puolen sai käyttöön ja näin käyttöaika lyheni puolella.(Kuva vääristää, tämä näyttää normaalilta huoneelta, valitettavan harvoin on näin siistissä kunnossa ;) )

Tunnin matto kerkesi olemaan lattiassa kunnes koira rakas asteli ulkoa sisälle kylppärin kautta, jossa oli märkä lattia, olkkariin. 



Lopuksi Sherlock etsii kadonneet vessapaperit. Viisi rullaa kadonnut päivän aikana telineestä. Lapsilla ei ole osuutta asiaan. (OIKEESTI.)

1. Oli helppo. Lavuaarin reunalla.

2. Eteisen lipaston reunalla.

3. Pikkueteisen lipaston päällä
4. Akvaarion vieressä.ja Vitonen oli sängyllä makkarissa.
  
Tää viikko on ollut  tosi raskas toisina päivinä mutta kuvista päätellen, elämä on mallillaan ja jatkaa kulkuaan sillä omalla polulla jota kuljetaan.

Vauva alkaa pikkuhiljaa höpöttelemään ääneen.

Yks viä.



Hämmensin lastani niin että hän nukahti. Löysin kadonneen kaukosäätimen eteisen lipaston päältä. (Se ei ollut lasten jäljiltä.)
Pippuri istui sängyllään ja kuunteli kun olin laittanut Erinin vanhan levyn soimaan.
Tulin kaukosäädin kädessä ja lauloin siihen niinkuin mikrofoniin. Pippuri tuijotti minua. Todella hämmentyneenä. Jatkoin laulamista ja ajattelin että en selitä vielä. Aikansa katseli. Otti vesipullonsa. Katseli vähän lisää ja sammui.
Lupaan kertoa vielä tänään että kaukosäädin ei ole mikrofoni paitsi leikkiessä. ;)

No moikat!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raastan juustohöylällä sipulia leivän päälle??! siis hetkone??!

Tähän tilanteeseen havahduin. "Mitäs mä oikein teen??! " Olin reilu kaks vuotta sitte kokenut tämän saman "Mitäs mä oikein teen??!" fiiliksen, kun menin jääkaapille ja join kolme lasillista maitoa siltä seisomalta. Johan nyt. Voisko olla... Eihän ne oo viä myöhässä. Maanantaina alkaa. Eiku hetkonen. Katotaas kalenterista. Eiku ne piti alkaakin jo kaks päivää sitten. Sanon Isännälle. Ei se usko. Enhän mä oo superhedelmä. 18-vuotiaana makasin potilaspedillä yli 50-vuotiaan miesgynen tutkiessa paikkoja. Hän totesi, että sulla on kysta, iso hyvänlaatuinen kasvain oikeassa munasarjassa. Se voi itsekseen sieltä poksahtaa, se tekee tosi kipeetä ja soitat sitten tarvittaessa ambulanssia....  Ja sulla on myös monirakkulaiset munasarjat, PCO,  eli lapsia et tule todennäköisesti ainakaan luonnollisesti saamaan. ahaa, okei, kiitos tiedosta.... . . . . . . . Mä en saa lapsia ehkä ikinä. Jes. 4 vuotta tässä ajatuksessa. Isännälle oli aika vaikeaa myöntää suhteen alus

Lusikat jakoon pikkulapsiarjessa.

En yhtään ihmettele, vaikka niin monesti pikkulapsiarjessa vanhemmat päätyvät eroon. Myös meillä on kaikki mahdollisuudet epäonnistuneeseen avioliittoon. Minä haaveilen väliaikaisesta asumuserosta todella usein. Keskimäärin 52 kertaa vuodessa. Ja Isäntä tietää sen.  On tiennyt jo monta vuotta. Mutta hän onneksi tietää, että en ole niin tosissani tämän -haaveeni- kanssa, että niin kävisi. (ja kukkahattutädit ovat ajatuksistaan nyt ihan hyshys. Minä haaveilen siitä, tädit ehkä salaisesti tapahtuvasta peppus****stä. Ehkä siis.  ) Usein mietin, että mitä jos pelkkä rakkaus ei vaan riitä pitämään perhettä koossa. Lapsen saaminen tuo mukanaan paljon lisäkysymyksiä parisuhteeseen. Teistä tulee vanhempia. Teillä on omia mielipiteitä. Teidän lapsilla on mielipiteitä. Teillä kaikilla viidellä on halu toimia sen oman mielipiteen mukaan. Ja usein se aiheuttaa lisäkysymyksiä. Jopa eripuraa. Se tuo mukanaan myös tunteita potenssiin sata. Huoli, ilo, murheet, rakkaus. Vastuu. --

kirpiää pakkausaamua.

Huomenta! Hermot oli kireellä taas tänäkin aamuna.  Vaikka aamu oli kaikinpuolin onnistunut ja onnellinen. Ensimmäinen suuri ilo oli, kun isäntä ja minä, molemmat, yhdessä, nousimme lasten kanssa, eikä vaan toinen. Siivottiinkin yhdessä. Mukavampi aloittaa päivä kun siivotaan yhdessä eilisen sotkuja. Joita ei siivota ikinä illalla. Olen nauttinut näistä pakkasaamuista. Ihanan raikasta. Ihossa se vaan näkyy heti. Kuivaa ja koppuraa ja halkeilee ja kaikki mitä joka vuosi ekoilla pakkasilla. Ja kaikilla pakkasilla ;D Ajattelin, että otan nyt oikein tälläisen rauhallisen kynttilöitä+rentoutusmusiikkia+kuppi kuumaa teetä+eilistä makaroonisalaattia-tunnelman ja täytän samalla tiskikoneen. Ja otinkin. Kaupanpäällisenä sain Pippurin kiljumaan viereen "anna, äiti, anna, äiti, anna", kun hän halusi tietokoneen itsellensä josta rentoutusmusiikki kuului. Sitten karkaan vessaan, vaivihkaa, suljen tosi hiljaa oven. 30 sekuntia ja Pippuri hakkaa ovea ja huutaa äiti avaa, äiti avaa,