Siirry pääsisältöön

Varpajaiset vs. Porsijaiset





Varpajaiset vs. Porsijaiset

(Noin kuukausi sitten kirjoitettu teksti)  :)

Olen yrittänyt alkaa kirjoittamaan tuonne toiselle sivustolle, mutta koneeni herjaa
aina niin kirjoitan nyt tähän, koska muuten jää taas julkaisematta.


Olen sanonut aikaisemminkin, etten ole oikein ikinä ymmärtänyt varpajaisia. Tai tottakai ymmärrän tarkoituksen; uuden elämän juhlistamisen mutten sitä ajankohtaa. Meillä Isäntä ei ole vielä koskaan saanut varpajaisia vaikka se uuden elämän ihme on koettu nyt kolme kertaa. Olen ollut sen verran huonossa hapessa, että on ollut mukavampi pitää Isäntä siinä lähellä joka välissä kuin mahdollista eikä katsella krapulapeikkoa :)
 
Jos miehet ansaitsevat varpajaiset niin naisetkin ansaitsevat porsijaiset.

(Tosin tuntuu, että on hyväksyttävämpää että isi alkaa viettää varpajaisia silloin kun istukka on vielä syntymättä ... kuin että äiti-ihminen viettää porsijaisia alle vuoden sisään lapsen syntymästä..? )

Noh. Kuitenkin. Minä vietin.


Vietin porsijaisiani viikko sitten perjantaina ja Isäntä meni kavereidensa kanssa seuraavana päivänä..

 Meitä porsijoita oli yhteensä kolme joten oli juhlistamisen aika isommalla porukalla.
Kyllä. Vauva oli silloin alle kuukauden ikäinen kaikkien muiden mielestä. Minun silmissäni
jo melkein vuoden. Viime elokuussa tein positiivisen testin ja siitä asti olen elänyt vauvalleni. Tupakan tumppasin heti ja yhteenkään kakkosolueen en koskenut sen jälkeen. Koin miltein kaikki raskauden oireet paitsi suonikohjut. Ainiin, enkä oksentanut kertaakaan. Pidättelin vaan miltein 7 vkoa aamusta iltaan. ;)( Sitten alkoi puoli vuotta kestävä närästys, 15 kilon lihomishetki, jatkuva syömishimo, ihanan kivulias mahanahkan repeäminen ja siitä jäävät elinikäiset matkamuistot.)
Synnytys mentiin luomulla, koska en osannut sanoa että joo kokeillaan sitä ilokaasua. (Joko aika kultasi muistot vai väitänkö ettei se luomu ollut sen kivuliaampi kuin spinaalipiikit tai mitkään muut puudutuspiikit?)
Atoopikkona ihoni ei oikein pidä noista synnytyspuuhista. Pari päivää nahka kipeä siitä puolen tunnin totaalihikoamisesta. Kortisoni on silloin ystävä.(Olen muuten vieläkin velkaa sen kortisonipurkin hinnan Isännän siskolle! )
Ja ne anderssonit on oma aiheensa. Tällä kertaa maitobaari lähti käyntiin vähän myöhemmin ja jouduttiin lainaamaan toisen mamman maitoa.
Ja pakko sanoa. Tikki se on yksikin tikki. Miksi sanotaan suolaa haavoihin? Miksei ureaa haavoihin?
8vkoa yötäpäivää vuotava seula. Plus "pari" muuta juttua.

Vauva-arki on lähtenyt kuitenkin normaalisti käyntiin, niinpä koin olevani ansainnut yhden hengähdystauon.

Arkea;
image.jpeg
 Havahduin siihen kun konttasin lattialla imuroimassa kemikaalia(jauhemaista) jonka kaadoin lattialle. Toisella kädellä imuroin ja pidin paikoillaan maidoonkerääjää. Toisella kädellä pumppasin maitoa.

image.jpeg
Tens-laitteen palautus meinasi unohtua. (Synnytyksessä ei tälläkertaa ollut mitään apua koko koneesta)

image.jpeg
Fleeceä fleeceä ja sekoittimena haarukka.

Hain yksin munkkeja mummulta.  Enkä malttanut odottaa kotiin asti.

Kun töihin on mentävä(kuvaamaan), ja lapsi haluaa ulos. On pumppaushommat hoidettava ulkona. Auton ajaessa ohi kannattaa kääntyä, jos ei halua herättää liikaa huomiota.

Lapsen kakkaa paidassa.

Neljä kuivunutta ripsiväriä.

Mitä äiti edeltä, sitä lapsi perästä.

Välillä jotain muutakin kuin fleeceä.

 
Mun hengähdyshetkeen kuului, naisia, puhetta, muutama olut ja tupakansavua. Toisille se olisi voinut olla kutomishetki tai pyörälenkki.
Alkoholi ja tupakka on vaan siellä paheksuttavien listalla. Ymmärrän sen. Tiedän ihmisiä jotka eivät kerro tupakoivansa, jos 90-vuotias vanhempi kysyy. Ja en minä vieläkään innostu oman äitini hiprakasta vaikka olen 2 vuoden päästä 30. ;D Syvään opetettuja juttuja.

Lähdin tyttöjen kanssa puistoon parille pussikaljalle, niinkuin teinit konsanaan ja siitä hipsimme paikalliseen muutamalle.
Ja olimme kaikki valmiita kotiin unille ennen puoltayötä.
Oli mahtavaa, kun sai hetken irrottautua arjesta. Olla hetken vain Jonna. Sai puhua rauhassa, lapset eivät vaatineet vieressä mitään.
Siskoni vahti vauvan ja Isäntä Esikon ja Pippurin. Ja olinhan hei kotoa pois jopa 5,5 tuntia! ;)

Vauva otti hyvin korviketta ja tunsin onnistumista siitä, että annan myös muille mahdollisuuden tutustua vauvaan ilman että kyttään vieressä.


image.jpeg
Valmistautumista iltaan: Maidonkerääjä, nännirasva ja astmapiippu.





image.jpeg
Oli aika päheetä kulkea ihan taksilla :D Tähtitaivas ja kaikkee!

Parin juoman jälkeen sitä taas kiinnitti huomiota kuinka vino lipputanko meillä oikeesti onkaan :D (se reppana on poistolistalla, kun ei muisteta liputtaa ikinä)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Se pieni ääni

Se pieni ääni (Tytti Koivunen) https://www.youtube.com/watch?v=WVIj4mz5AoM säv. Annika Pudas, Jonna Ali-Kovero san. Annika Pudas, Jonna Ali-Kovero, Enna Sohvan paikkaa jos vaihtaa onni katoaa mitä jos ei tulekaan Me Naiset- tänään ajallaan jos joku autoni kylkee peruuttaa silloin elämä suistuu raiteltaan jos mun puhelu menee sun vastaajaan etkö mua enää rakastakaan? vaienna se pieni ääni joka päässäni huolet kasvattaa "Olenko itse onneni tiellä jos meen maailman ääriin onko se siellä? jos antaisin huulille luvan hymyillä, silmille säteillä oisko onni silloin tässä? " Kauan aikaa tän kaiken tahdoin saavuttaa voisitko mua muistuttaa, herättää tänään huomaamaan mullon iholla joku jota rakastaa peltikatolla sateen ropinaa ja mä sulle nää laulut laulaa saan mitä jos kaikki tää katoaa? vaienna se pieni ääni joka päässäni huolet kasvattaa "Olenko itse onneni tiellä jos meen maailman ääriin onko se siellä? jos antaisin huulille luvan hymyill...

Hei sinä siellä taivaassa. 27.2.2014

"Olen taas viikon huomannut mikä päivä lähestyy. Tulee kaksi vuotta kun näin sinut viimeisen kerran. Ehkä ikinä. Koskaan.... En halua uskoa siihen, koska en kestä sitä ajatusta, se vaan on liikaa. Sain juuri kyyneleeni pyyhittyä ennenkuin aloin kirjoittamaan. Itken ikävää, katkeruutta miksi sinulle annettiin aikaa niin vähän täällä, surua niistä, mitä kaikkea olisit kerinnyt vielä elämäsi aikana tekemään. Kuinka Esikko olisi saanut touhuta papan kanssa. -Se mikä ei tapa, vahvistaa-sanonta on aivan peepuhetta... Haloo Helsingin laulusta, "jos se ei tapa niin se hajottaa"- sopiii paremmin siihen miten sen itse koen. Minusta on tullut herkempi, itkuisempi, haavoittuvaisempi, itsekkäämpi, erakkomaisempi, enkä anna enää itsestäni kaikkea eli sanoisinko varautuneempi. Minusta ei ole tullut muistavaisempi, tarkempi, rauhallisempi tai järkevämpi. Eli en ole astunut yhtään lähemmäksi sinun luonnettasi; järkevä, rauhallinen ja turvallinen, vaikka niin itselleni lu...

No nytkö sanoisin.....

Ajettiin Taysille viitenä päivänä peräkkäin. Stressi purkaantui aina matkoilla ajaessa. Itkin ja ja keksin mahtavia koomikoille sopivia juttuja elämästäni. Mietin, että olisin loistava koomikko ja sitten taas itkin. Ajoin poliisien kameraan Sasin mäessä ja nauroin, kun kuulin mielessäni poliisisedän kommentin autostaan, joka meni luultavast i näin "Saatan*n hiekkapil**u kiinni jäit!!" Minä en edes hiljentänyt, koska nopeutta, ylisellaista oli vain kymppi korkeintaan. Siinä hetkessä keskityin vain ajatukseen, kuinka vien viisivuotiaan poikani ensimmäistä kertaa verikokeeseen.... . Kantamista, itkua, juokse tai kuole ajatusta ja väkisin kiinnipitämistä oli tiedossa. Ja järkyn näköinen käsivarsi, kun suoni sai kunnolla osumaa. Puhuin itsekseni, että mikään ei meidän elämässä muutu. Tai muuttuu, mutta parempaan. Meillä ei ole syöpädiagnoosia, ei insuliinipiikkejä repussa, ei kuolemantuomiota. Meille tulee vaan ehkä perheeseen uusi nimi.  Nimi, johon olen tutustunut miele...