Siirry pääsisältöön

Varpajaiset vs. Porsijaiset





Varpajaiset vs. Porsijaiset

(Noin kuukausi sitten kirjoitettu teksti)  :)

Olen yrittänyt alkaa kirjoittamaan tuonne toiselle sivustolle, mutta koneeni herjaa
aina niin kirjoitan nyt tähän, koska muuten jää taas julkaisematta.


Olen sanonut aikaisemminkin, etten ole oikein ikinä ymmärtänyt varpajaisia. Tai tottakai ymmärrän tarkoituksen; uuden elämän juhlistamisen mutten sitä ajankohtaa. Meillä Isäntä ei ole vielä koskaan saanut varpajaisia vaikka se uuden elämän ihme on koettu nyt kolme kertaa. Olen ollut sen verran huonossa hapessa, että on ollut mukavampi pitää Isäntä siinä lähellä joka välissä kuin mahdollista eikä katsella krapulapeikkoa :)
 
Jos miehet ansaitsevat varpajaiset niin naisetkin ansaitsevat porsijaiset.

(Tosin tuntuu, että on hyväksyttävämpää että isi alkaa viettää varpajaisia silloin kun istukka on vielä syntymättä ... kuin että äiti-ihminen viettää porsijaisia alle vuoden sisään lapsen syntymästä..? )

Noh. Kuitenkin. Minä vietin.


Vietin porsijaisiani viikko sitten perjantaina ja Isäntä meni kavereidensa kanssa seuraavana päivänä..

 Meitä porsijoita oli yhteensä kolme joten oli juhlistamisen aika isommalla porukalla.
Kyllä. Vauva oli silloin alle kuukauden ikäinen kaikkien muiden mielestä. Minun silmissäni
jo melkein vuoden. Viime elokuussa tein positiivisen testin ja siitä asti olen elänyt vauvalleni. Tupakan tumppasin heti ja yhteenkään kakkosolueen en koskenut sen jälkeen. Koin miltein kaikki raskauden oireet paitsi suonikohjut. Ainiin, enkä oksentanut kertaakaan. Pidättelin vaan miltein 7 vkoa aamusta iltaan. ;)( Sitten alkoi puoli vuotta kestävä närästys, 15 kilon lihomishetki, jatkuva syömishimo, ihanan kivulias mahanahkan repeäminen ja siitä jäävät elinikäiset matkamuistot.)
Synnytys mentiin luomulla, koska en osannut sanoa että joo kokeillaan sitä ilokaasua. (Joko aika kultasi muistot vai väitänkö ettei se luomu ollut sen kivuliaampi kuin spinaalipiikit tai mitkään muut puudutuspiikit?)
Atoopikkona ihoni ei oikein pidä noista synnytyspuuhista. Pari päivää nahka kipeä siitä puolen tunnin totaalihikoamisesta. Kortisoni on silloin ystävä.(Olen muuten vieläkin velkaa sen kortisonipurkin hinnan Isännän siskolle! )
Ja ne anderssonit on oma aiheensa. Tällä kertaa maitobaari lähti käyntiin vähän myöhemmin ja jouduttiin lainaamaan toisen mamman maitoa.
Ja pakko sanoa. Tikki se on yksikin tikki. Miksi sanotaan suolaa haavoihin? Miksei ureaa haavoihin?
8vkoa yötäpäivää vuotava seula. Plus "pari" muuta juttua.

Vauva-arki on lähtenyt kuitenkin normaalisti käyntiin, niinpä koin olevani ansainnut yhden hengähdystauon.

Arkea;
image.jpeg
 Havahduin siihen kun konttasin lattialla imuroimassa kemikaalia(jauhemaista) jonka kaadoin lattialle. Toisella kädellä imuroin ja pidin paikoillaan maidoonkerääjää. Toisella kädellä pumppasin maitoa.

image.jpeg
Tens-laitteen palautus meinasi unohtua. (Synnytyksessä ei tälläkertaa ollut mitään apua koko koneesta)

image.jpeg
Fleeceä fleeceä ja sekoittimena haarukka.

Hain yksin munkkeja mummulta.  Enkä malttanut odottaa kotiin asti.

Kun töihin on mentävä(kuvaamaan), ja lapsi haluaa ulos. On pumppaushommat hoidettava ulkona. Auton ajaessa ohi kannattaa kääntyä, jos ei halua herättää liikaa huomiota.

Lapsen kakkaa paidassa.

Neljä kuivunutta ripsiväriä.

Mitä äiti edeltä, sitä lapsi perästä.

Välillä jotain muutakin kuin fleeceä.

 
Mun hengähdyshetkeen kuului, naisia, puhetta, muutama olut ja tupakansavua. Toisille se olisi voinut olla kutomishetki tai pyörälenkki.
Alkoholi ja tupakka on vaan siellä paheksuttavien listalla. Ymmärrän sen. Tiedän ihmisiä jotka eivät kerro tupakoivansa, jos 90-vuotias vanhempi kysyy. Ja en minä vieläkään innostu oman äitini hiprakasta vaikka olen 2 vuoden päästä 30. ;D Syvään opetettuja juttuja.

Lähdin tyttöjen kanssa puistoon parille pussikaljalle, niinkuin teinit konsanaan ja siitä hipsimme paikalliseen muutamalle.
Ja olimme kaikki valmiita kotiin unille ennen puoltayötä.
Oli mahtavaa, kun sai hetken irrottautua arjesta. Olla hetken vain Jonna. Sai puhua rauhassa, lapset eivät vaatineet vieressä mitään.
Siskoni vahti vauvan ja Isäntä Esikon ja Pippurin. Ja olinhan hei kotoa pois jopa 5,5 tuntia! ;)

Vauva otti hyvin korviketta ja tunsin onnistumista siitä, että annan myös muille mahdollisuuden tutustua vauvaan ilman että kyttään vieressä.


image.jpeg
Valmistautumista iltaan: Maidonkerääjä, nännirasva ja astmapiippu.





image.jpeg
Oli aika päheetä kulkea ihan taksilla :D Tähtitaivas ja kaikkee!

Parin juoman jälkeen sitä taas kiinnitti huomiota kuinka vino lipputanko meillä oikeesti onkaan :D (se reppana on poistolistalla, kun ei muisteta liputtaa ikinä)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raastan juustohöylällä sipulia leivän päälle??! siis hetkone??!

Tähän tilanteeseen havahduin. "Mitäs mä oikein teen??! " Olin reilu kaks vuotta sitte kokenut tämän saman "Mitäs mä oikein teen??!" fiiliksen, kun menin jääkaapille ja join kolme lasillista maitoa siltä seisomalta. Johan nyt. Voisko olla... Eihän ne oo viä myöhässä. Maanantaina alkaa. Eiku hetkonen. Katotaas kalenterista. Eiku ne piti alkaakin jo kaks päivää sitten. Sanon Isännälle. Ei se usko. Enhän mä oo superhedelmä. 18-vuotiaana makasin potilaspedillä yli 50-vuotiaan miesgynen tutkiessa paikkoja. Hän totesi, että sulla on kysta, iso hyvänlaatuinen kasvain oikeassa munasarjassa. Se voi itsekseen sieltä poksahtaa, se tekee tosi kipeetä ja soitat sitten tarvittaessa ambulanssia....  Ja sulla on myös monirakkulaiset munasarjat, PCO,  eli lapsia et tule todennäköisesti ainakaan luonnollisesti saamaan. ahaa, okei, kiitos tiedosta.... . . . . . . . Mä en saa lapsia ehkä ikinä. Jes. 4 vuotta tässä ajatuksessa. Isännälle oli aika vaikeaa myöntää suhteen alus

ke-la

"PIPPURI EI SAA KIUSATA ESIKKOA!" "TILITTÄÄ TÄSTÄ" (silittää tästä) vastaa Pippuri. Juu just niinhän se olikin, kas kun kukaan muu ei huomannu. Nuo majakka ja perävaunu. Niin suloisia silloin kun leikkivät sulassa sovussa. Ja silloin kun eivät. Maailman raivostuttavin pariskunta. Tämä äiti ei kerkiä laskeen kymmeneen kun menen selvittämään. Pippuri kiusaa tahallaan. Esikko vastaa fyysisesti. Kuukausi takaperin löytyi jo hampaanjälkiä molemmilta. No ei sillä. Tämä on hyvä, mutta kova koulu. Muistan isoveljeni kiristyslauseen lapsuudesta: "sä joko haet tai sä itket ja haet" esim. lihapiirakan jääkaapista :D Useimmiten hain ilman itkua. Yritin mielistellä kovin isoveljeäni, hain toveruutta ja hyväksyntää. Milloin olin harjoituskappaleena niskalenkkiä harjoiteltaessa, milloin mönkijän perässä pulkassa istumassa, milloin tekemässä "mahaplätsejä" järvenkylässä.. Kunhan vaan veli huomas. Kerran hyppäsin "selkäplätsin" niin että

kirpiää pakkausaamua.

Huomenta! Hermot oli kireellä taas tänäkin aamuna.  Vaikka aamu oli kaikinpuolin onnistunut ja onnellinen. Ensimmäinen suuri ilo oli, kun isäntä ja minä, molemmat, yhdessä, nousimme lasten kanssa, eikä vaan toinen. Siivottiinkin yhdessä. Mukavampi aloittaa päivä kun siivotaan yhdessä eilisen sotkuja. Joita ei siivota ikinä illalla. Olen nauttinut näistä pakkasaamuista. Ihanan raikasta. Ihossa se vaan näkyy heti. Kuivaa ja koppuraa ja halkeilee ja kaikki mitä joka vuosi ekoilla pakkasilla. Ja kaikilla pakkasilla ;D Ajattelin, että otan nyt oikein tälläisen rauhallisen kynttilöitä+rentoutusmusiikkia+kuppi kuumaa teetä+eilistä makaroonisalaattia-tunnelman ja täytän samalla tiskikoneen. Ja otinkin. Kaupanpäällisenä sain Pippurin kiljumaan viereen "anna, äiti, anna, äiti, anna", kun hän halusi tietokoneen itsellensä josta rentoutusmusiikki kuului. Sitten karkaan vessaan, vaivihkaa, suljen tosi hiljaa oven. 30 sekuntia ja Pippuri hakkaa ovea ja huutaa äiti avaa, äiti avaa,