Olen kahdeksan vuotta ollut levoton. Halunnut musisoida, mutten saanut oikein aikaiseksi. Toki kävin lauluntekijävalmennuksen 8kk, joten olen jotain saanut aikaiseksi mutta sekään ei riitä.
Isoveljeni musisoi, tätini musisoi, taatani musisoi, mummuni mies musisoi, mutta minä olen pysähdyksissä vuodesta toiseen. Tai no soitan lasten kanssa "äiti antoi mulle rahaa" ja "viisi pientä ankkaa"....... Ja välillä itsekseni jotain muuta. Liian harvoin.
Toivoin kovasti talvella, että jos saisin vain sellaisia pianonsoitto-keikkoja ja hautajaisissa laulamista. (Mun mielestä hautajaiset on myös yksi tärkeimmistä tapahtumista ja koen tärkeänä tehtävänä saada laulaa myös sellaisissa tilaisuuksissa, vaikkei se henkisesti olekaan mikä helppo nakki)
No toiveeni toteutuivat. Yhtenä päivänä tuli viestiä. Minua pyydettiin soittamaan pianoa syntymäpäiville. Ja hetken päästä samana päivänä tuli viesti, pyyntö tulla laulamaan hautajaisiin;Johanna Kurkelan Prinsessalle.
Toiveeni siis toteutuisivat. Jes, ihanaa! Mutta sitten meninkin lukkoon. Pystynkö. Osaanko. Niin tärkeitä juttuja ja jos mokaan. Esiintymispelko on ollut läsnä vahvana vaikka olen monesti esiintynyt. Välillä jännittää ja välillä ei. Olin varmasti aika poissaoleva sen "harjoitteluviikon". Keräsin materiaalia pianokeikalle. Vanhoja lauluja, joita ei tule muuten soitettua. Onneksi mummulta ja taatalta löytyy materiaalia. Ja sitten hautajaisiin vielä muistotilaisuuteen aloin harjoittelemaan "Niin kaunis on maa" ja "Täällä Pohjan tähden alla" . Tsemppasin itseäni, että olen vain välittäjänä, musiikin ja kuulijoiden välissä.
"Niin kaunis on maa" oli minulle vieras laulu. Onneksi löysin juutuupista videon, jota mainostettiin myös telkkarissa. Vesala, Vartiainen jne. Siihen pystyin samaistumaan ja oli helppo lähteä harjoittelemaan. Hiukan sovelsin yhtä kohtaa, joka varmasti on koko biisin ydin. Melodia kulkee yhdessä kohdassa niin "väärän kuuloisesti" Korisevan ym. versioissa, että oli pakko vähän oikaista.
https://www.youtube.com/watch?v=mnFCtcZrdeo
https://www.youtube.com/watch?v=908IZPBag30
Kurkelan Prinsessalle laulun säesti kanttori. Se esitettiin siunaustilaisuudessa ja nuo kaksi muistotilaisuudessa.
Pakko myöntää, että oli vaikea paikka. Kahdesta henkilökohtaisestakin syystä. Olin laulanut saman laulun saman kanttorin säestämänä reilut kaksi vuotta aikaisemmin siunaustilaisuudessa, jossa itse olin myös vieraana jättämässä hyvästit toverille jolla on yhä paikka mun sydämessä. Ja toiseksi, kun istuin parvella ennen laulun esittämistä, ja kuulin samoja värssyjä mitä luettiin isäpuoleni siunaustilaisuudessa siinä samaisessa kappelissa silloin melkein neljä vuotta sitten.
Suurin kiitos oli tästä "työstä" kuitenkin se, että kuulin tarkoituksella vasta muistotilaisuudessa, että tämä Kurkelan Prinsessalle oli ollut menehtyneen äidin oma toive, että se laulettaisiin hänen hautajaisissaan.
Voiko tärkeämpää tehtävää saada? <3 Kunnia-asioita.
Kuukauden päästä pääsen laulamaan häihin. <3
Olen nämä viimepäivät pohtinut, että teinkö oikein kun kirjoitin julkisesti tästä Esikon asiasta.
Meillä kaikillahan on omat haasteemme, mutta jotenkin olen ajatellut, että parempi kuitenkin olisi asioista puhua ja tätäkin kautta ihmiset ehkä ymmärtävät paremmin kun asioista on ääneen sanottu.
Toisaalta taas jäin miettimään sitä, että nyt kun on "ääneen" sanottu että joitain haasteita on, niin nyt ihmisillä, varsinkin niillä, jotka eivät ole tavanneet aikasemmin, on ennakko-oletuksia ja tuntosarvet tarkkana jos joskus Esikkoon törmäävät. Onko se sitten hyvä vai huono, mene ja tiedä. <3
Kommentit
Lähetä kommentti