Siirry pääsisältöön

nOni sieltä se sitten tuli..




Aamusta lähdettiin liikenteeseen.

Mentiin Möykylle. Tämän kylän ihana pulkkamäki lapsille. Olen itse kasvanut siinä ympäristössä yhdeksänvuotiaaksi saakka.
Mummuni osti miehensä kanssa meidän vanhan talon, eli en ole joutunut luopumaan toisesta lapsuudenkodistani periaatteessa vieläkään.


Laskettiin aikamme, Esikko on todella innoissaan siitä touhusta varsinkin nyt kun on uusi pulkka! :)

Mentiin välissä mummulle syömään lättyjä ja sitten takas mäkeen laskeen..

Tämä kampa, tupakkapelikortit ja tyhjä rasvapurkki on ollut lapsuudestani saakka mummulla

Pippuri laittoi "rasvaa" mummun kasvoille.

Lähdettiin yhteisymmärryksessä autollepäin päikkäriajatuksella.


Lupasin Esikon vauvavaiheen jälkeen, että jos tulee toinen lapsi ja sit kolmaski varmasti ostan ne rattaat joihin saa kaukalon kiinni. Joka kerran joudut herättään vauvan kun siirrytte autosta johonki ja takaisin autoon.(jos siis tarvitsette rattaita reissulla)

Pippuri ja Vauva nukahtivat autoon. Kotona kannoin Pippurin sänkyyn ja laitoin Vauvan vaunuihin ulos. Sitten tuli se aivovirhe. "Riisun vielä kengät Pippurin jaloista, no okei vielä takin ja housut. Kyllä se vielä nukahtaa." No juu ei nukahtanut...

Tiedättekö sen tunteen kun luovut siitä rauhallisesta, hiljaisesta hetkestä: kAHVIKUPILLINEN TUORETTA KAHVIA JA SINÄ....

No tässä on yritetty useampaan otteeseen niitä päikkäreitä. Ei tule uni.
Sitten tulikin. "Haluan lyödä Vauvaa." ja näin kävi.
Ensimmäistä kertaa ikinä.

Känkkäränkkä-pikkumyy-uhmapeikko lähestyy uhkaavasti myös siis Pippuria....

Mun on pakko sanoa, että jos uhma alkaa näyttämään samalta, kuin mikä ollaan jo kertaalleen käyty läpi tässä talossa, niin mun on varmaan pakko turvautua osittaiseen kunnalliseen päivähoitoon ja ammattikasvattajiin. Jakaa se kasvatusvastuu sellaisten ihmisten kanssa jotka ehkä nukkuvat yönsä kokonaan ja toimivat työroolissa, ovat opiskelleet juuri siihen työhön, kuin että kokeilen ite taas seitsemällä yöherätyksellä ja kollegana toimii samoilla yöherätyksillä elävä aviomies, sitten käydään kerran vuodessa neuvolassa miettimässä kun ei ole vieläkään opeteltu leikkaamaan saksilla.

Eiii. Mun on pakko sanoa, että tekis mieli jänistää.
Siis mistä jänistää?
Omasta elämästä vai? :D

Olen huomannut, että nämä keittiöpsykologin taidot eivät ehkä riitä kohtaamaan kokopäivä-uhmakkoa nro 2 ja sen jälkeen vielä kolmosta.... ??

Mullahan on virka hoitajana vanhustyössä. Tekisi kieltämättä hieman mieli kohta kuuden vuoden tauon jälkeen hypätä työntekijäksi työyhteisöön. Ja huutaa päikkyyn, että pärjäilkää, tässä tää pallero, ottakaa koppi. Tuun sitten ku oksutauti iskeeee.
Ja tässä ei ole tarkoitus mollata ketään!! Huom! Jos niin jollain tulee nyt mieleen. Kaikilla ei todella ole mahkuja olla kotona vaikka haluaisi!

Mutta. Mun elämä on tässä. Meillä on asuntolaina vielä ainakin 22v. Kerkiän niitä pennosia tienaamaan.
(MitäsiinäHintikanohjelmassaoli, että kolmessa vuodessa nainen (parempipalkkaisempi kuin minä tosin) "menettää" yli 50t euroa ollessaan "vaan kotona lasten kanssa" )


Esikko aloittaa päiväkodin. Uudet ruoat, uudet tavat, uudet kaikki.
Sitten tulee eskari ja eka luokka.
Ja tässä keväällä tulee muutakin..

Olenko tukena tämän pienen ihmisen kasvussa nyt niin hyvin kuin pystyn vaikka tekisi mieli "karata"... Ainakin sain täyden tuen työpaikan isolta pomolta, sai kyyneleet silmiini.

jA nämä kaks typykkää tarvitsee kans mua vielä hetken, jos mahdollista..

Tänäänkin, kun oltiin mummulla tuli mieleen edellinen kerta siellä. Mummu näytti sormustaan Pippurille ja sanoi, että tämä on sitten sinun, kun pääset ylioppilaaksi.

Rintaa puristi. Siihen on matkaa 16 vuotta. Tosi pitkää vuotta. Onko mun mummuni, mun kaikkeni täällä vielä silloin.

Samalla alkoi Egotripin mestaripiirros soimaan radiosta ... Vauva oli mun sylissä. Ja mua alkoi ihan kauheesti itkettämään salaa.


Siinä hetkessä tiesin, että oon just oikeassa paikassa just nyt.
Tää on nyt tässä. Tätä ei kestä ikuisuuteen. Me käydään nyt syömässä täällä mummulassa ne lätyt(kermaan tehdyt tänäänkin) ja toisella mummulla kaikki suolakeksit, ja nähdään taataa meillä koska se on just nyt tärkeetä. Tärkeintä... Odottakoon kaikki materia, josta voisin haaveilla.

Ihmiset.  <3


https://www.youtube.com/watch?v=SsL7JD10HmM


Ai vitsit oon jotenkin ylpee kun kerrankin meillä katsotaan sitä "ainoata,sallittua,lastenohjelmaa" eli Pikku Kakkosta. Oon taas askeleen lähempänä täydellistä;)

PS. Pippuri käveli tähän olkkarille sanomaan "haluan pyytää Vauvalta anteeksi ja Esikolta kans".
Yksi tuhannesta kiukusta siispä anteeksipyydetty ja annettu <3

Nää pyörii nyt mielessä meille kaikille.

1. ARVOSTA ITSEÄSI. Olen unohtanut itseni useasti.. Kävin hampulääkärillä, tärisin kuin pelokas koiranpentu. Sain hammaslääkäripelon vasta aikuisiällä. Sanoisin, että ilmankin pärjäisi... Ensiviikolla sinne penkkiin paikattavaksi. Joululahjarahoille heiheit? :D  Varasin tänään myös silmälääkärin. Sekin pelottaa, koska tiedän että jos vasen silmä alkaa kenkkuilemaan myös liikaa niin saa alkaa toivomaan sarveiskalvon siirtoa. Ja kuvaushommelit firmalla tyssää siihen. Ja kuljen varmaan jonkun kepin kanssa.. Keratoconustakin ilman pärjäisi.

Värjäsin hiukseni puolen vuoden tauon jälkeen. Se on jo alku. Sitten tämä kerrospukeutuminen on seuraava steppi. Tai siis sen hävittäminen.
Leggarit, juhlamekko ja kauhtunut niittineulepaita tämän kotipäivän vaatekertana! hei oikeesti! pohjanoteeraus.



2. ÄLÄ PELKÄÄ IHMISTEN PUHEITA, ÄLÄ ANNA PELON OLLA UNELMASI TIELLÄ, KOSKA AINA JOKU PUHUU, VÄHÄTTELEE JA SITÄ EI VOI ESTÄÄ. VOIT VAAN KESTÄÄ.
Tähän vois sopia tämä kuva! Etsin kirjaimista kulta sanaa ja sitten löytyikin suoraan tähän sanaan kirjaimet.Mistä tulikin mieleen, ei juuri oo tullut aikuisiällä tätä sanaa käytettyä :D onneks lapset ei osaa viä lukea


3. ET VOI MIELLYTTÄÄ KAIKKIA. ET IHAN OIKEASTI VOI VAIKKA HALUAISITKIN.
 
4. KILTIT TYTÖT KATKEROITUU, OLE ROHKEA. ÄLÄ AINA JÄTÄ SANOMATTA TAI TEKEMÄTTÄ, KOSKA JOKU MUU muka ESTÄÄ.

5. ANNA PERIKSI HETKEKSI SILLE NEGATIIVISELLE TUNTEELLE, JOKA SYÖ SINULTA VOIMIA PÄIVITTÄIN; NIILLE OLETUKSILLE, TOIVEILLE JA UNELMILLE JOITA ET VOI SAAVUTTAA, KOSKA NE EIVÄT OLE SINUSTA TAI SINUN TEOISTASI KIINNI. Sen jälkeen, heitä se negatiivinen tunne romukoppaan ja anna tilaa uudelle hyvälle, positiiviselle energialle.

6. ÄLÄ KADEHDI NIIDEN ILOJA JOIDEN SURUJA ET TUNNE.

moikat <3 kiva kun luit!
-jonna, rva- ak

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raastan juustohöylällä sipulia leivän päälle??! siis hetkone??!

Tähän tilanteeseen havahduin. "Mitäs mä oikein teen??! " Olin reilu kaks vuotta sitte kokenut tämän saman "Mitäs mä oikein teen??!" fiiliksen, kun menin jääkaapille ja join kolme lasillista maitoa siltä seisomalta. Johan nyt. Voisko olla... Eihän ne oo viä myöhässä. Maanantaina alkaa. Eiku hetkonen. Katotaas kalenterista. Eiku ne piti alkaakin jo kaks päivää sitten. Sanon Isännälle. Ei se usko. Enhän mä oo superhedelmä. 18-vuotiaana makasin potilaspedillä yli 50-vuotiaan miesgynen tutkiessa paikkoja. Hän totesi, että sulla on kysta, iso hyvänlaatuinen kasvain oikeassa munasarjassa. Se voi itsekseen sieltä poksahtaa, se tekee tosi kipeetä ja soitat sitten tarvittaessa ambulanssia....  Ja sulla on myös monirakkulaiset munasarjat, PCO,  eli lapsia et tule todennäköisesti ainakaan luonnollisesti saamaan. ahaa, okei, kiitos tiedosta.... . . . . . . . Mä en saa lapsia ehkä ikinä. Jes. 4 vuotta tässä ajatuksessa. Isännälle oli aika vaikeaa myöntää suhteen alus

Lusikat jakoon pikkulapsiarjessa.

En yhtään ihmettele, vaikka niin monesti pikkulapsiarjessa vanhemmat päätyvät eroon. Myös meillä on kaikki mahdollisuudet epäonnistuneeseen avioliittoon. Minä haaveilen väliaikaisesta asumuserosta todella usein. Keskimäärin 52 kertaa vuodessa. Ja Isäntä tietää sen.  On tiennyt jo monta vuotta. Mutta hän onneksi tietää, että en ole niin tosissani tämän -haaveeni- kanssa, että niin kävisi. (ja kukkahattutädit ovat ajatuksistaan nyt ihan hyshys. Minä haaveilen siitä, tädit ehkä salaisesti tapahtuvasta peppus****stä. Ehkä siis.  ) Usein mietin, että mitä jos pelkkä rakkaus ei vaan riitä pitämään perhettä koossa. Lapsen saaminen tuo mukanaan paljon lisäkysymyksiä parisuhteeseen. Teistä tulee vanhempia. Teillä on omia mielipiteitä. Teidän lapsilla on mielipiteitä. Teillä kaikilla viidellä on halu toimia sen oman mielipiteen mukaan. Ja usein se aiheuttaa lisäkysymyksiä. Jopa eripuraa. Se tuo mukanaan myös tunteita potenssiin sata. Huoli, ilo, murheet, rakkaus. Vastuu. --

ke-la

"PIPPURI EI SAA KIUSATA ESIKKOA!" "TILITTÄÄ TÄSTÄ" (silittää tästä) vastaa Pippuri. Juu just niinhän se olikin, kas kun kukaan muu ei huomannu. Nuo majakka ja perävaunu. Niin suloisia silloin kun leikkivät sulassa sovussa. Ja silloin kun eivät. Maailman raivostuttavin pariskunta. Tämä äiti ei kerkiä laskeen kymmeneen kun menen selvittämään. Pippuri kiusaa tahallaan. Esikko vastaa fyysisesti. Kuukausi takaperin löytyi jo hampaanjälkiä molemmilta. No ei sillä. Tämä on hyvä, mutta kova koulu. Muistan isoveljeni kiristyslauseen lapsuudesta: "sä joko haet tai sä itket ja haet" esim. lihapiirakan jääkaapista :D Useimmiten hain ilman itkua. Yritin mielistellä kovin isoveljeäni, hain toveruutta ja hyväksyntää. Milloin olin harjoituskappaleena niskalenkkiä harjoiteltaessa, milloin mönkijän perässä pulkassa istumassa, milloin tekemässä "mahaplätsejä" järvenkylässä.. Kunhan vaan veli huomas. Kerran hyppäsin "selkäplätsin" niin että