Siirry pääsisältöön

Joulu on taas.

Meillä odotellaan pukkia kuin kuuta nousevaa!


Vauva hakee päikkäriunta mun vieressä. Kello 8:42.

Nukahtamiset ovat vaikeutuneet, kun aina puoliunissaan kääntyy mahalleen, eikä oikein osaa siinä asennossa kuitenkaan nukahtaa.

Tätätä, tititi, ja mun mielestä vähän "äittti"-äkin kuuluu välillä, juttua tulee niin, että räkä vaan lentää ;D

**Tänään on historiallinen päivä ja Melba on kiinni. Yleensä Isäntä on käynyt aina sen 9:30-12, mutta nyt on kuulunut varmaan sen verran paljon nalkutusta, että näin tänä jouluna. <3

Tosin kyllä minä ainakin taidan mennä käymään vielä tekemässä muutaman kuvan, ennenkuin pukki tulee.

**Meillä meinasi pikkupaniikki iskeä, kun ainoa Esikon toivomus "Dora kakkonen" ei meinannutkaan tulla postissa. Soitin jo Citymarkettiin ja Prismaan, että onko heillä Dora Seikkailijan Yllätysmunat-jaksoa ja peruin yhden vauvakuvauksen, koska pitäisi lähteä ajelemaan Tampereelle. Cittarista viimeksi oltiin ostettu tämä kyseinen levy vuonna -2013, joten ei löytyny. Prismassa olisi ollut sellainen boksi missä on kolme levyä, varasin sen.
Sitä Esikko varmaan tarkoittaa sanaparilla "Dora kakkonen", koska kuukausi takaperin kävimme Prismassa ja sen jälkeen alkoi puhumaan siitä.
Kummitäti kuitenkin ilmoitti, että dvd oli sittenkin tullut postissa ja reissua ei ollutkaan pakko tehdä!


Esikollahan on tämä kyseinen levy, mutta se pätkii ja ainoana toiveena halusi tämän.
Onneksi Isäntä on senverran jouluhömppä, että saa muutaman muunkin lahjan. :D

** Suoraan sanottuna ajattelin, etten saa itelleni tässä p*skaläävässä  joulufiilistä, mutta kun sain koko kropan kulkevan ihoreaktion rauhoittumaan ja kivut väheneen niin mielikin alkoi kirkastumaan. Plus se, että Isäntä oli siivonnut koko sen ajan kun minä makasin kortisonirasvahuntu-kropassani kädet ristissä muutaman tunnin, torkuin ja odotin oloa parempaa.
Sen jälkeen paketoitiin.. :)

**Nyt sitten vaan odotellaan, että kello lyö kolme ja siskoni pääsee työvuorosta.
Työelämässä hoitajana mielestäni vuoden paras työvuoro oli iltavuoro jouluaattona. Vaikka hommat olivat tasan samat kuin muinakin iltoina, niin siinä vaan on sitä jotain pientä taikaa ja omanlaista rauhaa!

*Ruoista.
Haluan tehdä ainakin joulutorttuja ja makaroonisalaatin. (Olen juur se, ruokalusikallinen jokaista laatikkoa lautaselle kiitos. Ei enempää.) Puuroa ei tule. Mummu tuo laatikot, Taata toi eilen kalaa ja kalkkunaa ja mehuaj a kurkkua ja tomaattia, vaikkei itse tulekaan syömään. Isäntä paistoi kinkun yöllä. Esikolle Ristoranten mozzarellapizzaa, niin että juustot kaavitaan pois päältä ja Pippurille puffetin minttujätskiä ja Paula -suklaavanukasta.

Sitten siskoni tuo Seitan kinkun vai tekee sen?? En tiedä. Kerta ensimmäinen kun meidän joulussa maistellaan sitä. Eli  siis kasvissyöjän kinkku! :) Pakastimessa odottaa soijapyörykät ja -nugetit. 


** Pukkina meillä toimii siskoni mies. Katsotaan meneekö vielä läpi, uskon vahvasti ;)

 Sukua nähdään lähipäivinä paljon, mikäs sen parempaa <3

Meillä kävi Taysista hoitaja (?)kotikäynnillä tammikuun "tutkimusviikkoa" varten.
Pippuri katseli mua ja sanoi; "Äitillä on kauniit hiukset." Vastasin, että "Oho, no kiitos, niin on sinullakin kauniit hiukset."
Hoitaja katseli ja sanoi, että eikö niin, että teillä ei ole Esikon kanssa tullut tällaisia keskusteluja käytyä vielä ikinä.
Näinhän se on.

Vai onko?

Sanoin hoitajalle, että tunnustaisin varmaan tarvittaessa 40 vuotta sitten tapahtuneen pankkiryöstön EtelÄ-aMERIKASSA, jos joku vaan kysyisi oikeat kysymykset. Sen verran paljon olen joutunut näiden parin vuoden aikana miettimään ja puhumaan ja miettimään, vastaamaan, muistelemaan.

Muistelemaan. Kun en muista edes mikä viikonpäivä on. Pitäisi muistaa kuuden vuoden takaisia asioita.

Jouduin varmistamaan siskoltani, että
 onko meillä tiettyjä haasteita vai olenko vain luonut ne?

Meillä lauletaan tänään vain joulupukkia ja joulupuu on rakennettu. Pippuri saa päättää.



Ihanaa joulua teille ja meille! <3

-jonna


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No nytkö sanoisin.....

Ajettiin Taysille viitenä päivänä peräkkäin. Stressi purkaantui aina matkoilla ajaessa. Itkin ja ja keksin mahtavia koomikoille sopivia juttuja elämästäni. Mietin, että olisin loistava koomikko ja sitten taas itkin. Ajoin poliisien kameraan Sasin mäessä ja nauroin, kun kuulin mielessäni poliisisedän kommentin autostaan, joka meni luultavast i näin "Saatan*n hiekkapil**u kiinni jäit!!" Minä en edes hiljentänyt, koska nopeutta, ylisellaista oli vain kymppi korkeintaan. Siinä hetkessä keskityin vain ajatukseen, kuinka vien viisivuotiaan poikani ensimmäistä kertaa verikokeeseen.... . Kantamista, itkua, juokse tai kuole ajatusta ja väkisin kiinnipitämistä oli tiedossa. Ja järkyn näköinen käsivarsi, kun suoni sai kunnolla osumaa. Puhuin itsekseni, että mikään ei meidän elämässä muutu. Tai muuttuu, mutta parempaan. Meillä ei ole syöpädiagnoosia, ei insuliinipiikkejä repussa, ei kuolemantuomiota. Meille tulee vaan ehkä perheeseen uusi nimi.  Nimi, johon olen tutustunut miele...

"VAARILLA ON SAARI---" 6.8.2016

Teksti kirjoitettu joulukuussa.  Koska joulukiireet odottavat, niin juuri niin, ne odottavat. 80 neliön kartanosta 1/9 osaa siivottuna. Päätin vähän lepuuttaa välissä ja palata kuvissa kesään. Veneretkeen Kyrösjärvellä, Taatan paatilla serkunpojan perheen kanssa.  Taatahan asuu saaressa. Se on hieno mies. Pidetään toisiamme ystävinä jopa. Annan atk-neuvoja välillä ja Taata tuo itsekeittämiään luomumehuja, vadelmia ja mitä milloinkin. Luna-koiralle aina myös jonkun herkun.  Meillä oli ihana iltapäivä! Taata haki satamasta, ajettiin(?) Haveriin jätskille. Sieltä vielä Saareen kylään. Siellä oli pelottava gramofoni, samanlainen mikä muumeissa. Se hieman sekoitti pakkaa, mutta loppuviimeksi kotiinlähtö sujui hyvin :)  Pieni  valokuvaaja otti nämä loppupään kuvat. Lasten pikkuserkku <3 Hienoja otoksia, selvästi taiteilijasielua ;) ------------------  Tein myös heinäkuun lopussa(...

Olkoon ensi vuosi paras kaikista!

Asetan itselleni kevyen tavoitteen, joka tulee otsikosta jo selville!  :) Kaikki negaatiot huomioiden, aion silti suhtautua tulevaan vuoteen, kuin elämäni parhaaseen vuoteen! On niin paljon rintaa puristavia asioita kannettu vuositolkulla mukana, että nyt en oikein jaksa niitä enää mukana kantaa. Aion myös toteuttaa haaveitani, olla rohkeampi ja oma-aloitteisempi. :) Sain yhdeltä ystävältäni watsappiviestillä linkin lauluun, kuuntelin kerran ja se oli kuin nyrkkisilmään. Kuuntelin kolmekymmentäkertaa lisää ja itkin vain. Laulu on: iDA Paul ja Kalle Lindroth, Hakuammuntaa :https://www.youtube.com/watch?v=KxQV4nT8kVE Se muistutti minua monesta asiasta, jotka kävin läpi biisiä kuuntelemalla. 1.Omasta aikaansaamattomuudestani, jonka takia minun haavelaulu jäi tekemättä. Tämä biisi oli kuin minun ajatukset luettuna, stemmat, sellainen simppeli versio, duetto, aihepiiri, kitaraa .. . Juuri tämänlaisen dueton olisin halunnut tehdä taitelijan kanssa, joka nykyään ...