Heipat!
Eilen sain taas kokea muutaman ylimääräisen sydämenlyönnin.
Olen viikon syöttänyt koirallemme äitini koiran ruokaa, joka muuten olisi mennyt roskiin. Idioottina en ole ajatellut asiaa sen enempää.
Nappulat ovat jotain eläinlääkäristä ostettavia erikoisnappuloita.
Olin eilen vessassa pesemässä hampaitani kun kuulin pihalta vinkumista. Se on epänormaalia meidän koiralle. (jos eroahdistusta ei lasketa)
Kävelin ulko-ovea kohti ja katsoin ikkunasta koiraa.
Hän tuijotti minua häntä koipien välissä, korvat ja karvat pystyssä. Ja haukkui. Tasaisesti, hömistyneen näköisenä.
Yritin huudella ikkunan läpi ja laitoin valonkin päälle.
Ensin sekunnin verran mietin että on pelästynyt jotain oikein kunnolla. Mutta kun se tuijotus ei lakannut ja huomasin ettei tunnista minua, niin muistui mieleen vuoden takainen epileptinen kohtaus , jonka oli saanut 24h punkkipannan laittamisen jälkeen.( Silloin koira oksensi, kaatui maahan ja kouristeli. Tilanteen jälkeen ei hetkeen tunnistanut Isäntää vaan pelkäsi häntä ja murisi. Tämä pelko kesti ehkä puoli minuuttia.)
Juoksin äkkiä olkkarille ja huusin ikkunasta nimeltä. (En suoraan sanottuna uskaltanut mennä pihalle koska ihan oikeastikaan ei tunnistanut minua siitä ikkunan läpi vaikka aina muuten tunnistaa.)
Hetken aikaa etsi ja kuunteli mistä ääneni kuului. Sitten "tilanne" meni ohi, näki minut ikkunasta ja alkoi häntä heilumaan.
Menin ulos. Koira oli oksentanut oven eteen. Hän oli heti iholla kiinni, levoton, piippasi, joi vettä, mutta oli hyväntuulinen muuten. Kakkaa oli takapuolessa ja tassussa oli nurmea. Eli olen aika varma, että oli saanut samanlaisen kohtauksen kuin reilut vuosi sitten.
Koirannappulat menee nyt poistoon!!
Koira oli normaali loppuillan. Huomioo pyysi ehkä tavallista enemmän.
Käytiin suihkussa. Meikäläisellä oli taas astmapiipulle käyttöä.
Suihkuttelut on ehkä pahimpia koira-allergiahetkiä. Ihottumaa on kasvot ja kaula täynnä itselläni taas muutaman päivän.
Eläinlääkärille käynti odottaa mikäli voinnissa mitään poikkeavaa lähipäivinä.
Siinä hetkessä kun etsin vimmatusti astmapiippua ja henki vinkuu en pysty olemaan ajattelematta yhtä nuoruusvuosien kaverinpuolustustorigrillipainia yhden vanhemman naispuolisen hlön kanssa.
Hän kirosi minut mustalaiskielellä.
Aina kun jotain sattuu niin muistan sen noitakielihöpötyksen :D
Onhan se vähän koomista, että
*koirat on maailman parasta ajatusta kantava- on allerginen.
*lähihoitajan ammatin lukeneella on ihosairaus, joka ei meinaa kestää sitä hoitotyötä
*valokuvia ottavalla toisen silmän näkö huononee pahimmillaan siihen pisteeseen että tarvitaan uus sarveiskalvo.
*intohimona lauluhommaihmisellä on keuhkot sököt ja nenä tukos aina.
*Tän viikon on ollut sormessakin tulehdus, että on ollut nuppineulalle käyttöä. Olen miettinyt että jos menee nyt vielä sormetki niin ei tarvii enää pianoakaan soitella.
Mut hei mä pärjään näin kyllä toistaseks <3
Kuhan saisin vähän pidemmät päreet ja siivoushulluuden.
Kolme viikkoa ja me päästään lentokoneeseeeen <3
Eilen sain taas kokea muutaman ylimääräisen sydämenlyönnin.
Olen viikon syöttänyt koirallemme äitini koiran ruokaa, joka muuten olisi mennyt roskiin. Idioottina en ole ajatellut asiaa sen enempää.
Nappulat ovat jotain eläinlääkäristä ostettavia erikoisnappuloita.
Olin eilen vessassa pesemässä hampaitani kun kuulin pihalta vinkumista. Se on epänormaalia meidän koiralle. (jos eroahdistusta ei lasketa)
Kävelin ulko-ovea kohti ja katsoin ikkunasta koiraa.
Hän tuijotti minua häntä koipien välissä, korvat ja karvat pystyssä. Ja haukkui. Tasaisesti, hömistyneen näköisenä.
Yritin huudella ikkunan läpi ja laitoin valonkin päälle.
Ensin sekunnin verran mietin että on pelästynyt jotain oikein kunnolla. Mutta kun se tuijotus ei lakannut ja huomasin ettei tunnista minua, niin muistui mieleen vuoden takainen epileptinen kohtaus , jonka oli saanut 24h punkkipannan laittamisen jälkeen.( Silloin koira oksensi, kaatui maahan ja kouristeli. Tilanteen jälkeen ei hetkeen tunnistanut Isäntää vaan pelkäsi häntä ja murisi. Tämä pelko kesti ehkä puoli minuuttia.)
Juoksin äkkiä olkkarille ja huusin ikkunasta nimeltä. (En suoraan sanottuna uskaltanut mennä pihalle koska ihan oikeastikaan ei tunnistanut minua siitä ikkunan läpi vaikka aina muuten tunnistaa.)
Hetken aikaa etsi ja kuunteli mistä ääneni kuului. Sitten "tilanne" meni ohi, näki minut ikkunasta ja alkoi häntä heilumaan.
Menin ulos. Koira oli oksentanut oven eteen. Hän oli heti iholla kiinni, levoton, piippasi, joi vettä, mutta oli hyväntuulinen muuten. Kakkaa oli takapuolessa ja tassussa oli nurmea. Eli olen aika varma, että oli saanut samanlaisen kohtauksen kuin reilut vuosi sitten.
Koirannappulat menee nyt poistoon!!
Koira oli normaali loppuillan. Huomioo pyysi ehkä tavallista enemmän.
Käytiin suihkussa. Meikäläisellä oli taas astmapiipulle käyttöä.
Suihkuttelut on ehkä pahimpia koira-allergiahetkiä. Ihottumaa on kasvot ja kaula täynnä itselläni taas muutaman päivän.
Eläinlääkärille käynti odottaa mikäli voinnissa mitään poikkeavaa lähipäivinä.
 | ||
| Auringonpalvoja |
Hän kirosi minut mustalaiskielellä.
Aina kun jotain sattuu niin muistan sen noitakielihöpötyksen :D
Onhan se vähän koomista, että
*koirat on maailman parasta ajatusta kantava- on allerginen.
*lähihoitajan ammatin lukeneella on ihosairaus, joka ei meinaa kestää sitä hoitotyötä
*valokuvia ottavalla toisen silmän näkö huononee pahimmillaan siihen pisteeseen että tarvitaan uus sarveiskalvo.
*intohimona lauluhommaihmisellä on keuhkot sököt ja nenä tukos aina.
*Tän viikon on ollut sormessakin tulehdus, että on ollut nuppineulalle käyttöä. Olen miettinyt että jos menee nyt vielä sormetki niin ei tarvii enää pianoakaan soitella.
Mut hei mä pärjään näin kyllä toistaseks <3
Kuhan saisin vähän pidemmät päreet ja siivoushulluuden.
Kolme viikkoa ja me päästään lentokoneeseeeen <3
Kommentit
Lähetä kommentti