Morot!
Tässolis mielestäni kaksi vaihtoehtoa.. Mitään muuta ei tuohon väliin mahdu ;)
Hurahtaa joko himourheiluun, jossa keskitetään voimat ja aika omaan hyvinvointiin.
Tai sitten jatkaa valitsemallani tiellä, (raskaudesta aikaa viisi kuukautta ja vieläkin käytän raskaushousuja.)
Housujen nimen olen vaan muokannut; -imetyshousuiksi-. Jotenkin helpompi ymmärtää itseään ja antaa itselleen aikaa vielä "toipua tästä kaikesta" eli syödä ja juoda aina kun käy keittiössä eli noin 16x päivässä.
(Kun olet hakemassa kahvia, mutta unohdat sen kun näet ranskanleivän. Ja huppista vaan kun on kadonnut voipurkista ja leivästä puolet... . )
Ulkomaanmatkamme lähestyy ja ajatuksiin ovat mahtuneet sanat, kokovartalouikkari, tai sellainen uskonuikkari mistä näkyy vaan silmät. Lisäksi sana: talkki liittyy usein sanapariin, rinnanaluset ja hiki
ja reidethinkkaa toisiinsa.
Tosissaan, tässä kuuden vuoden aikana, olen ollut raskaana kolme kertaa. Paino on heitellyt välillä: 52kg-ainakin 73kg.
Tänään passihakemusta tehdessäni toimistovirkailija kertoi, että suu pitää olla passikuvassa kiinni, koska suun pituus(?) ei muutu vaikka paino laskee ja nousee eikä myös joku silmien ja nenän joku.
Kyllä mun on pakko sanoo, että kyllä tohdin epäillä omalla kohdallani.
Kävipä meikälle nyt viikonloppuna jopa niin, että nolotti alkuunsa mennä ystävien kanssa saunanlauteille. Viimeks olin nakuillut naisten nähden synnytysosastolla. Onneksi janojuoma paransi tilannetta ja juttu luisti loppuillasta niin, ettei edes huomannut istuvansa siellä saunassa.,
Dietille en pysty alkamaan. Ei ole selkärankaa ollut vielä ikinä sellaiseen. Uskon ja luotan, että luonto hoitaa niinkuin nuorempana.. ;D
Esikosta lähti kilot parissa kuukaudessa koska "ei kerinnyt" syömään.
Pippurista lähti kilot vuodessa, koska todellakin kerkesi syömään. Eipä sitä paljon muuta tullutkaan tehtyä. Paitsi selailtua netissä hammaslääkäreiden yhteystietoja, joiden palveluihin kuuluu nukutuksessa tehtävät toimenpiteet.
Vauva on nyt 5kk ja vielä roikkuu 7kg ylimääräistä ainakin. Mun keho vieläkin väittää, että pelkät jenkkakahvat ei riitä. Mitä enemmän tarttumapintaa, sen parempi. Kahva siellä selänki molemmin puolin jne.
Mun yksi viisas ystävä sanoi lapsuudessani, että koskaan ei saa vertailla toisten murheita keskenään. Kaikilla on omat surunsa. (Kun hän kertoi vaikeasta lapsuudestaan ja minulla ei ollut siihen aiheeseen oikein omakohtaisia kokemuksia)
Tarkoitan tällä esimerkillä sitä, että olen aina ihmetellyt sitä miksi esimerkiksi tässä aiheessa on aina niin, että isommat ihmiset ottavat henkilökohtaisesti sen, että kirjoitan itsestäni että kiloja on vaikkakin vähemmän kuin jollain muulla.
Mut hei ei se niin mene. Meillä kaikilla on oma taistelumme ja vertaamme vain itseämme entiseen, nykyiseen ja ehkä jopa tulevaan minäämme. Ei niihin naapureihin tai kollegoihin :)
Asia kuitenkin omalla kohdallani on niin, että jo tämän ihon takia ei koskaan voi tietää millaisena prinsessana herää. Niin ei voi jättää sitä itseluottamusta pelkän ulkoisen varaan.
Kyllähän sen fittnessin oma-aika houkuttelis. Mut en ehkä pysty koska:
Elämäni on liian lyhyt maitorahkalle.
Ihoni ei kestä hikoilua.
Keuhkoni eivät kestä kovaa rasitusta
ja mitä näitä vielä oli.
Ei tarvitse olla kedon kaunein kukka, koska kyllä ne perunatki kukkii.
Kuvia en pysty lisään, koska tällähetkellä akku loppu. Ylläristi.
Moikat taas!
Olikohan puhdistavaa kirjoittaa. Vai olisko ilmanki pärjänny?
Me parannellaan 5kk rokotuksista tulleita vaivoja. Ei paljoa, mutta vähän kuitenkin.
Ihana reipas vauva.
Seuraava kirjoitus saa luvan olla otsikolla: "Elämänpituinen Ystävyys, Kepakerholaiset"
Tässolis mielestäni kaksi vaihtoehtoa.. Mitään muuta ei tuohon väliin mahdu ;)
Hurahtaa joko himourheiluun, jossa keskitetään voimat ja aika omaan hyvinvointiin.
Tai sitten jatkaa valitsemallani tiellä, (raskaudesta aikaa viisi kuukautta ja vieläkin käytän raskaushousuja.)
Housujen nimen olen vaan muokannut; -imetyshousuiksi-. Jotenkin helpompi ymmärtää itseään ja antaa itselleen aikaa vielä "toipua tästä kaikesta" eli syödä ja juoda aina kun käy keittiössä eli noin 16x päivässä.
(Kun olet hakemassa kahvia, mutta unohdat sen kun näet ranskanleivän. Ja huppista vaan kun on kadonnut voipurkista ja leivästä puolet... . )
Ulkomaanmatkamme lähestyy ja ajatuksiin ovat mahtuneet sanat, kokovartalouikkari, tai sellainen uskonuikkari mistä näkyy vaan silmät. Lisäksi sana: talkki liittyy usein sanapariin, rinnanaluset ja hiki
ja reidethinkkaa toisiinsa.
Tosissaan, tässä kuuden vuoden aikana, olen ollut raskaana kolme kertaa. Paino on heitellyt välillä: 52kg-ainakin 73kg.
Tänään passihakemusta tehdessäni toimistovirkailija kertoi, että suu pitää olla passikuvassa kiinni, koska suun pituus(?) ei muutu vaikka paino laskee ja nousee eikä myös joku silmien ja nenän joku.
Kyllä mun on pakko sanoo, että kyllä tohdin epäillä omalla kohdallani.
Kävipä meikälle nyt viikonloppuna jopa niin, että nolotti alkuunsa mennä ystävien kanssa saunanlauteille. Viimeks olin nakuillut naisten nähden synnytysosastolla. Onneksi janojuoma paransi tilannetta ja juttu luisti loppuillasta niin, ettei edes huomannut istuvansa siellä saunassa.,
Dietille en pysty alkamaan. Ei ole selkärankaa ollut vielä ikinä sellaiseen. Uskon ja luotan, että luonto hoitaa niinkuin nuorempana.. ;D
Esikosta lähti kilot parissa kuukaudessa koska "ei kerinnyt" syömään.
Pippurista lähti kilot vuodessa, koska todellakin kerkesi syömään. Eipä sitä paljon muuta tullutkaan tehtyä. Paitsi selailtua netissä hammaslääkäreiden yhteystietoja, joiden palveluihin kuuluu nukutuksessa tehtävät toimenpiteet.
Vauva on nyt 5kk ja vielä roikkuu 7kg ylimääräistä ainakin. Mun keho vieläkin väittää, että pelkät jenkkakahvat ei riitä. Mitä enemmän tarttumapintaa, sen parempi. Kahva siellä selänki molemmin puolin jne.
Mun yksi viisas ystävä sanoi lapsuudessani, että koskaan ei saa vertailla toisten murheita keskenään. Kaikilla on omat surunsa. (Kun hän kertoi vaikeasta lapsuudestaan ja minulla ei ollut siihen aiheeseen oikein omakohtaisia kokemuksia)
Tarkoitan tällä esimerkillä sitä, että olen aina ihmetellyt sitä miksi esimerkiksi tässä aiheessa on aina niin, että isommat ihmiset ottavat henkilökohtaisesti sen, että kirjoitan itsestäni että kiloja on vaikkakin vähemmän kuin jollain muulla.
Mut hei ei se niin mene. Meillä kaikilla on oma taistelumme ja vertaamme vain itseämme entiseen, nykyiseen ja ehkä jopa tulevaan minäämme. Ei niihin naapureihin tai kollegoihin :)
Asia kuitenkin omalla kohdallani on niin, että jo tämän ihon takia ei koskaan voi tietää millaisena prinsessana herää. Niin ei voi jättää sitä itseluottamusta pelkän ulkoisen varaan.
Kyllähän sen fittnessin oma-aika houkuttelis. Mut en ehkä pysty koska:
Elämäni on liian lyhyt maitorahkalle.
Ihoni ei kestä hikoilua.
Keuhkoni eivät kestä kovaa rasitusta
ja mitä näitä vielä oli.
Ei tarvitse olla kedon kaunein kukka, koska kyllä ne perunatki kukkii.
Kuvia en pysty lisään, koska tällähetkellä akku loppu. Ylläristi.
Moikat taas!
Olikohan puhdistavaa kirjoittaa. Vai olisko ilmanki pärjänny?
Me parannellaan 5kk rokotuksista tulleita vaivoja. Ei paljoa, mutta vähän kuitenkin.
Ihana reipas vauva.
Seuraava kirjoitus saa luvan olla otsikolla: "Elämänpituinen Ystävyys, Kepakerholaiset"
Kommentit
Lähetä kommentti