Siirry pääsisältöön

Viimeinen valitusvirsi.


Loikoillaan  Esikon kanssa sängyllä ja syödään aamujätskiä.
Isäntä lähti töihin ja Pippuri on päikyillä ulkona vaunuissaan.
Allerginen ihovetutus iski taas jälleen. Toistamiseen tällä viikolla. Se vie voimia. Sattuu, kirvelee, kutittaa ja kiristää. Lähes kaikkialta.
Iho on ihmisen suurin elin. Jos se ei ole kunnossa ja on jatkuvassa tulehdustilassa niin tokihan se vaikuttaa myös yleisvointiin. Mutta kun tämä vaiva on syntymästä asti ollut niin kyllähän siihen on tottunut. Vähän liiaksikin, koska ei meinaa muistaa hoitaa sitä.
Joka päivä pitäisi rasvata koko keho. Vihaan rasvaamista. Oikeesti. Pitäis suihkun jälkeen vetää itsensä lumiukoksi ja seistä x-asennossa paikallaan tuntikaks, että rasva saisi imetytyä rauhassa.
Käytännössä se on siis mahdotonta. "Älä raavi" -pyynnön oon kuullut elämäni aikana ehkä seitsemän miljoonaa kertaa. Tiedän, että se on mahdottoman ärsyttävää katsella ja kuunnella kun raapii raapii raapii. Mutta kun kutittaa. Tälläkin hetkellä 8 eri kohdasta. Ja siihen kutinaan ei auta muu kuin raapiminen, niin kauan että veri valuu ja tilalle tulee kipu, mikä on mukavampi tunne. Tai rasvaaminen. Eli pyyhe on rasvassa, sänky on rasvassa, vaatteet on rasvassa.
(Alkaa jo  hymyilyttää tää kiukkuaminen. )
 Plus päälle allergiat. Kesän eka mansikka taas aiheutti tämän alamäen. Nyt sit korjaillaan kolmatta viikkoa.


  Pelkäsin molemmat raskaudet, että periytän lapsilleni atooppisen ihon ja allergiat.
Söin raskausajat mustaherukansiemenöljy-kapseleita ja maitohappobakteereja kun luin jostain, että voivat ehkäistä atopiaa ja allergioita. Molemmat ovat säästyneet pahoilta ihovaivoilta ja allergioilta. Esikolla iho pienempänä välillä hieman reagoi, mutta oli varmaan hiki-ihottumaa.
Pippurilla on heti kevään tullen iho reagoinut, en nyt tiedä onko atooppista myös vai sitten hiestä johtuvaa. Välillä olen laittanut kortisonivoidetta perusrasvan lisäksi. Nyt testaillaan rasvatonta maitoa, vähän tuntuu että jonkinmoista allergiaa pukkaa mutta seuraillaan.

Täällä oltiin olkkarin sohvalla seisoskelemassa kun tulin keittiöstä!!



Meillä on nyt padin näyttö on osittain rikki, tän tietskarin näyttö osittain rikki ja kännyn näytössä on halkeama. Nämä kaikki kuukauden sisään. :) Eilen tiputin kuus kertaa jotain ruokaan liittyvää lattialle ja rikoin yhden maljakon.
Siirsin kaikki kuvat puhelimestani koneelle ja poistin ne vihdoin sieltä luurista. Aina on muisti täynnä ja hyvät hetket jää kuvaamatta ja se harmittaa.

Mietin että mitä jos kone ei lähtiskään enää päälle tai näyttö pimenis. Niin meinaa nyt käydä- osa on ulkoisella muistilla mutta vielä olisi siirrettävää. Töitä tällä koneella ei kyllä enää pyst kunnolla tekemään. Meillä on fotoliike, enkä itekään saa aikaiseksi teetettyä paperikuviksi kuin pienen osan. Nyt ryhdistäydyn :) Sellaisina ne säilyy loppuelämän, mikäli ei tule tulipaloa. Näihin tietokoneisiin, ulkoisiin, muistitikkuihin en juurikaan luota. ju nevö nou, jos ne vaan lakkaa toimimasta.



Mulla kävi yhden asiakkaan kanssa kuukausi sitten passikuvan oton yhteydessä niin että kortti olikin tyhjä kun olin siirtämässä kuvaa kamerasta koneelle.  Koko kortti oli tyhjä, sadat kuvat katosivat. En tiedä oliko joukossa omien lasten kuvia joukossa joita en ollut siirtänyt koneelle. (Asiakkaitten kuvat siirretään aina heti.)  (Onneksi ei ollut kyseessä lapsikuvaus, olis ollut aika ilkeetä aloittaa koko homma alusta.) Sanoin naiselle, että nää on nyt jotain muistutuksia meille jostain tuolta ylhäältä että pitäis muistaa tyhjentää kortit aina tasaisin väliajoin. Sitten selvisikin kun puhuttiin vähän lisää että hänen miehensä oli kuollut puoli vuotta sitten. Minähän oon pikkusen huuhaahan menevä, niin mietiskelin olikohan terveisiä jostain tuolta. ;)

Eilen tyhjennettiin isännän kanssa pakettiautoa ja laitettiin koira tarhaan siksiaikaa.Ihmettelin miksi koira raapi portin ovea ja komensi. Ei tee sellaista ikinä. Kun hommat saatiin tehtyä ja päästin koiran pois, se juoksi heti raapimaan terassin kulmaan. Ja sitten alkoi kuulumaan pulputus. Siilihän se siellä.
Laitettiin koira sisälle ja sitten niitä siilejä olikin kolme kpl ympäri pihaa..




Huomenna on meidän perheen kesälomareissun aika tai sitten ei. Mietitään kannattaako kahden päivän takia lähteä ajelemaan. Yrittäjänperheen elämää. Isäntä on pitänyt neljän vuoden yrittäjyyden aikana 1 kerran viikon loman. Esikko nyt neljävee, oli silloin 8kk... Meitsi sanoo nyt suoraan; mutta on aika hanurista välillä! 6pv viikossa vuodesta toiseen. Isyysloma kesti 45minuuttia Pippurin kanssa. Tultiin sairaalasta kotiin, ihmeteltiin yhdessä ihanaa pientä ja sitten isäntä meni vielä myymään yhden puhelimen :D
Mutta onhan siinä puolensa. Saan olla lasten kanssa kotona, Isännällä on säännölliset työajat, lyhyt työmatka ja mahtava työpaikka jossa viihtyy <3 Ja minäkin saan olla siellä aina välillä ottamassa kuvia. Tykkään siitä kyllä niin paljon. :)

Oliskohan enää muuta rutistavaa??? :D :D

Koira oksensi tänään ja Pippuri sai siitä osansa kun istui vieressä. Koiralla kuitenkin kaikki taas hyvin.


Ainii... ja paarmat vois kuolla sukupuuttoon mun puolesta.

(Ihana päivä loppuviimeksi oli- Isännällä lyhyt työpäivä, sit vaan hengailtiin kotona, saunottiin ja tehtiin yks ihanan arkea helpottava homma minkä näytän kuvin huomenna :)   )

Kommentit

  1. Vähä huuhaahan menevä <3 :D Sellasena on elämä paljon mielenkiintosempaa!

    Mä kyllästyin blogspotiin niin höpötän nykyään tuolla: http://www.lily.fi/blogit/inkaliljoja
    Tuolla Lilyssä on myös hirveen paljon mammabloggaajia, et jos kaipaat vertaistukea niin kannattaa rekisteröityä :) Ihan yhtä iisi käyttää ku tämäkin.

    VastaaPoista
  2. Thänks, voisin kokeilla sitäkin tiätty:) -ressi

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raastan juustohöylällä sipulia leivän päälle??! siis hetkone??!

Tähän tilanteeseen havahduin. "Mitäs mä oikein teen??! " Olin reilu kaks vuotta sitte kokenut tämän saman "Mitäs mä oikein teen??!" fiiliksen, kun menin jääkaapille ja join kolme lasillista maitoa siltä seisomalta. Johan nyt. Voisko olla... Eihän ne oo viä myöhässä. Maanantaina alkaa. Eiku hetkonen. Katotaas kalenterista. Eiku ne piti alkaakin jo kaks päivää sitten. Sanon Isännälle. Ei se usko. Enhän mä oo superhedelmä. 18-vuotiaana makasin potilaspedillä yli 50-vuotiaan miesgynen tutkiessa paikkoja. Hän totesi, että sulla on kysta, iso hyvänlaatuinen kasvain oikeassa munasarjassa. Se voi itsekseen sieltä poksahtaa, se tekee tosi kipeetä ja soitat sitten tarvittaessa ambulanssia....  Ja sulla on myös monirakkulaiset munasarjat, PCO,  eli lapsia et tule todennäköisesti ainakaan luonnollisesti saamaan. ahaa, okei, kiitos tiedosta.... . . . . . . . Mä en saa lapsia ehkä ikinä. Jes. 4 vuotta tässä ajatuksessa. Isännälle oli aika vaikeaa myöntää suhteen alus

ke-la

"PIPPURI EI SAA KIUSATA ESIKKOA!" "TILITTÄÄ TÄSTÄ" (silittää tästä) vastaa Pippuri. Juu just niinhän se olikin, kas kun kukaan muu ei huomannu. Nuo majakka ja perävaunu. Niin suloisia silloin kun leikkivät sulassa sovussa. Ja silloin kun eivät. Maailman raivostuttavin pariskunta. Tämä äiti ei kerkiä laskeen kymmeneen kun menen selvittämään. Pippuri kiusaa tahallaan. Esikko vastaa fyysisesti. Kuukausi takaperin löytyi jo hampaanjälkiä molemmilta. No ei sillä. Tämä on hyvä, mutta kova koulu. Muistan isoveljeni kiristyslauseen lapsuudesta: "sä joko haet tai sä itket ja haet" esim. lihapiirakan jääkaapista :D Useimmiten hain ilman itkua. Yritin mielistellä kovin isoveljeäni, hain toveruutta ja hyväksyntää. Milloin olin harjoituskappaleena niskalenkkiä harjoiteltaessa, milloin mönkijän perässä pulkassa istumassa, milloin tekemässä "mahaplätsejä" järvenkylässä.. Kunhan vaan veli huomas. Kerran hyppäsin "selkäplätsin" niin että

kirpiää pakkausaamua.

Huomenta! Hermot oli kireellä taas tänäkin aamuna.  Vaikka aamu oli kaikinpuolin onnistunut ja onnellinen. Ensimmäinen suuri ilo oli, kun isäntä ja minä, molemmat, yhdessä, nousimme lasten kanssa, eikä vaan toinen. Siivottiinkin yhdessä. Mukavampi aloittaa päivä kun siivotaan yhdessä eilisen sotkuja. Joita ei siivota ikinä illalla. Olen nauttinut näistä pakkasaamuista. Ihanan raikasta. Ihossa se vaan näkyy heti. Kuivaa ja koppuraa ja halkeilee ja kaikki mitä joka vuosi ekoilla pakkasilla. Ja kaikilla pakkasilla ;D Ajattelin, että otan nyt oikein tälläisen rauhallisen kynttilöitä+rentoutusmusiikkia+kuppi kuumaa teetä+eilistä makaroonisalaattia-tunnelman ja täytän samalla tiskikoneen. Ja otinkin. Kaupanpäällisenä sain Pippurin kiljumaan viereen "anna, äiti, anna, äiti, anna", kun hän halusi tietokoneen itsellensä josta rentoutusmusiikki kuului. Sitten karkaan vessaan, vaivihkaa, suljen tosi hiljaa oven. 30 sekuntia ja Pippuri hakkaa ovea ja huutaa äiti avaa, äiti avaa,