Siirry pääsisältöön

Viimeinen valitusvirsi.


Loikoillaan  Esikon kanssa sängyllä ja syödään aamujätskiä.
Isäntä lähti töihin ja Pippuri on päikyillä ulkona vaunuissaan.
Allerginen ihovetutus iski taas jälleen. Toistamiseen tällä viikolla. Se vie voimia. Sattuu, kirvelee, kutittaa ja kiristää. Lähes kaikkialta.
Iho on ihmisen suurin elin. Jos se ei ole kunnossa ja on jatkuvassa tulehdustilassa niin tokihan se vaikuttaa myös yleisvointiin. Mutta kun tämä vaiva on syntymästä asti ollut niin kyllähän siihen on tottunut. Vähän liiaksikin, koska ei meinaa muistaa hoitaa sitä.
Joka päivä pitäisi rasvata koko keho. Vihaan rasvaamista. Oikeesti. Pitäis suihkun jälkeen vetää itsensä lumiukoksi ja seistä x-asennossa paikallaan tuntikaks, että rasva saisi imetytyä rauhassa.
Käytännössä se on siis mahdotonta. "Älä raavi" -pyynnön oon kuullut elämäni aikana ehkä seitsemän miljoonaa kertaa. Tiedän, että se on mahdottoman ärsyttävää katsella ja kuunnella kun raapii raapii raapii. Mutta kun kutittaa. Tälläkin hetkellä 8 eri kohdasta. Ja siihen kutinaan ei auta muu kuin raapiminen, niin kauan että veri valuu ja tilalle tulee kipu, mikä on mukavampi tunne. Tai rasvaaminen. Eli pyyhe on rasvassa, sänky on rasvassa, vaatteet on rasvassa.
(Alkaa jo  hymyilyttää tää kiukkuaminen. )
 Plus päälle allergiat. Kesän eka mansikka taas aiheutti tämän alamäen. Nyt sit korjaillaan kolmatta viikkoa.


  Pelkäsin molemmat raskaudet, että periytän lapsilleni atooppisen ihon ja allergiat.
Söin raskausajat mustaherukansiemenöljy-kapseleita ja maitohappobakteereja kun luin jostain, että voivat ehkäistä atopiaa ja allergioita. Molemmat ovat säästyneet pahoilta ihovaivoilta ja allergioilta. Esikolla iho pienempänä välillä hieman reagoi, mutta oli varmaan hiki-ihottumaa.
Pippurilla on heti kevään tullen iho reagoinut, en nyt tiedä onko atooppista myös vai sitten hiestä johtuvaa. Välillä olen laittanut kortisonivoidetta perusrasvan lisäksi. Nyt testaillaan rasvatonta maitoa, vähän tuntuu että jonkinmoista allergiaa pukkaa mutta seuraillaan.

Täällä oltiin olkkarin sohvalla seisoskelemassa kun tulin keittiöstä!!



Meillä on nyt padin näyttö on osittain rikki, tän tietskarin näyttö osittain rikki ja kännyn näytössä on halkeama. Nämä kaikki kuukauden sisään. :) Eilen tiputin kuus kertaa jotain ruokaan liittyvää lattialle ja rikoin yhden maljakon.
Siirsin kaikki kuvat puhelimestani koneelle ja poistin ne vihdoin sieltä luurista. Aina on muisti täynnä ja hyvät hetket jää kuvaamatta ja se harmittaa.

Mietin että mitä jos kone ei lähtiskään enää päälle tai näyttö pimenis. Niin meinaa nyt käydä- osa on ulkoisella muistilla mutta vielä olisi siirrettävää. Töitä tällä koneella ei kyllä enää pyst kunnolla tekemään. Meillä on fotoliike, enkä itekään saa aikaiseksi teetettyä paperikuviksi kuin pienen osan. Nyt ryhdistäydyn :) Sellaisina ne säilyy loppuelämän, mikäli ei tule tulipaloa. Näihin tietokoneisiin, ulkoisiin, muistitikkuihin en juurikaan luota. ju nevö nou, jos ne vaan lakkaa toimimasta.



Mulla kävi yhden asiakkaan kanssa kuukausi sitten passikuvan oton yhteydessä niin että kortti olikin tyhjä kun olin siirtämässä kuvaa kamerasta koneelle.  Koko kortti oli tyhjä, sadat kuvat katosivat. En tiedä oliko joukossa omien lasten kuvia joukossa joita en ollut siirtänyt koneelle. (Asiakkaitten kuvat siirretään aina heti.)  (Onneksi ei ollut kyseessä lapsikuvaus, olis ollut aika ilkeetä aloittaa koko homma alusta.) Sanoin naiselle, että nää on nyt jotain muistutuksia meille jostain tuolta ylhäältä että pitäis muistaa tyhjentää kortit aina tasaisin väliajoin. Sitten selvisikin kun puhuttiin vähän lisää että hänen miehensä oli kuollut puoli vuotta sitten. Minähän oon pikkusen huuhaahan menevä, niin mietiskelin olikohan terveisiä jostain tuolta. ;)

Eilen tyhjennettiin isännän kanssa pakettiautoa ja laitettiin koira tarhaan siksiaikaa.Ihmettelin miksi koira raapi portin ovea ja komensi. Ei tee sellaista ikinä. Kun hommat saatiin tehtyä ja päästin koiran pois, se juoksi heti raapimaan terassin kulmaan. Ja sitten alkoi kuulumaan pulputus. Siilihän se siellä.
Laitettiin koira sisälle ja sitten niitä siilejä olikin kolme kpl ympäri pihaa..




Huomenna on meidän perheen kesälomareissun aika tai sitten ei. Mietitään kannattaako kahden päivän takia lähteä ajelemaan. Yrittäjänperheen elämää. Isäntä on pitänyt neljän vuoden yrittäjyyden aikana 1 kerran viikon loman. Esikko nyt neljävee, oli silloin 8kk... Meitsi sanoo nyt suoraan; mutta on aika hanurista välillä! 6pv viikossa vuodesta toiseen. Isyysloma kesti 45minuuttia Pippurin kanssa. Tultiin sairaalasta kotiin, ihmeteltiin yhdessä ihanaa pientä ja sitten isäntä meni vielä myymään yhden puhelimen :D
Mutta onhan siinä puolensa. Saan olla lasten kanssa kotona, Isännällä on säännölliset työajat, lyhyt työmatka ja mahtava työpaikka jossa viihtyy <3 Ja minäkin saan olla siellä aina välillä ottamassa kuvia. Tykkään siitä kyllä niin paljon. :)

Oliskohan enää muuta rutistavaa??? :D :D

Koira oksensi tänään ja Pippuri sai siitä osansa kun istui vieressä. Koiralla kuitenkin kaikki taas hyvin.


Ainii... ja paarmat vois kuolla sukupuuttoon mun puolesta.

(Ihana päivä loppuviimeksi oli- Isännällä lyhyt työpäivä, sit vaan hengailtiin kotona, saunottiin ja tehtiin yks ihanan arkea helpottava homma minkä näytän kuvin huomenna :)   )

Kommentit

  1. Vähä huuhaahan menevä <3 :D Sellasena on elämä paljon mielenkiintosempaa!

    Mä kyllästyin blogspotiin niin höpötän nykyään tuolla: http://www.lily.fi/blogit/inkaliljoja
    Tuolla Lilyssä on myös hirveen paljon mammabloggaajia, et jos kaipaat vertaistukea niin kannattaa rekisteröityä :) Ihan yhtä iisi käyttää ku tämäkin.

    VastaaPoista
  2. Thänks, voisin kokeilla sitäkin tiätty:) -ressi

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No nytkö sanoisin.....

Ajettiin Taysille viitenä päivänä peräkkäin. Stressi purkaantui aina matkoilla ajaessa. Itkin ja ja keksin mahtavia koomikoille sopivia juttuja elämästäni. Mietin, että olisin loistava koomikko ja sitten taas itkin. Ajoin poliisien kameraan Sasin mäessä ja nauroin, kun kuulin mielessäni poliisisedän kommentin autostaan, joka meni luultavast i näin "Saatan*n hiekkapil**u kiinni jäit!!" Minä en edes hiljentänyt, koska nopeutta, ylisellaista oli vain kymppi korkeintaan. Siinä hetkessä keskityin vain ajatukseen, kuinka vien viisivuotiaan poikani ensimmäistä kertaa verikokeeseen.... . Kantamista, itkua, juokse tai kuole ajatusta ja väkisin kiinnipitämistä oli tiedossa. Ja järkyn näköinen käsivarsi, kun suoni sai kunnolla osumaa. Puhuin itsekseni, että mikään ei meidän elämässä muutu. Tai muuttuu, mutta parempaan. Meillä ei ole syöpädiagnoosia, ei insuliinipiikkejä repussa, ei kuolemantuomiota. Meille tulee vaan ehkä perheeseen uusi nimi.  Nimi, johon olen tutustunut miele...

"VAARILLA ON SAARI---" 6.8.2016

Teksti kirjoitettu joulukuussa.  Koska joulukiireet odottavat, niin juuri niin, ne odottavat. 80 neliön kartanosta 1/9 osaa siivottuna. Päätin vähän lepuuttaa välissä ja palata kuvissa kesään. Veneretkeen Kyrösjärvellä, Taatan paatilla serkunpojan perheen kanssa.  Taatahan asuu saaressa. Se on hieno mies. Pidetään toisiamme ystävinä jopa. Annan atk-neuvoja välillä ja Taata tuo itsekeittämiään luomumehuja, vadelmia ja mitä milloinkin. Luna-koiralle aina myös jonkun herkun.  Meillä oli ihana iltapäivä! Taata haki satamasta, ajettiin(?) Haveriin jätskille. Sieltä vielä Saareen kylään. Siellä oli pelottava gramofoni, samanlainen mikä muumeissa. Se hieman sekoitti pakkaa, mutta loppuviimeksi kotiinlähtö sujui hyvin :)  Pieni  valokuvaaja otti nämä loppupään kuvat. Lasten pikkuserkku <3 Hienoja otoksia, selvästi taiteilijasielua ;) ------------------  Tein myös heinäkuun lopussa(...

Olkoon ensi vuosi paras kaikista!

Asetan itselleni kevyen tavoitteen, joka tulee otsikosta jo selville!  :) Kaikki negaatiot huomioiden, aion silti suhtautua tulevaan vuoteen, kuin elämäni parhaaseen vuoteen! On niin paljon rintaa puristavia asioita kannettu vuositolkulla mukana, että nyt en oikein jaksa niitä enää mukana kantaa. Aion myös toteuttaa haaveitani, olla rohkeampi ja oma-aloitteisempi. :) Sain yhdeltä ystävältäni watsappiviestillä linkin lauluun, kuuntelin kerran ja se oli kuin nyrkkisilmään. Kuuntelin kolmekymmentäkertaa lisää ja itkin vain. Laulu on: iDA Paul ja Kalle Lindroth, Hakuammuntaa :https://www.youtube.com/watch?v=KxQV4nT8kVE Se muistutti minua monesta asiasta, jotka kävin läpi biisiä kuuntelemalla. 1.Omasta aikaansaamattomuudestani, jonka takia minun haavelaulu jäi tekemättä. Tämä biisi oli kuin minun ajatukset luettuna, stemmat, sellainen simppeli versio, duetto, aihepiiri, kitaraa .. . Juuri tämänlaisen dueton olisin halunnut tehdä taitelijan kanssa, joka nykyään ...