Siirry pääsisältöön

Siivotaan siivotaan.

Aina tasaisin väliajoin sanon isännälle, että muutetaan johonkin muualle.
Sen mielestä tää on meille hyvä koti ja onkin ihan oikeessa. Tykkään tästä kodista tosi paljon, vaikka laiska tätä tonttia olenkin hoitamaan. Yli seitsemän vuotta tätä taloa ollaan asuttu.
Oikeasti olen kyllä sellainen ihminen että -kun johonkin muutetaan niin siinä pysytään-
Ehkä muuttointo johtuu siitä, että silloin sais ns. aloittaa alusta. Jokainen tavara pitäisi käydä erikseen läpi, heittää kaikki tarpeeton johonkin jne.
Olen myös sellainen -jättää kaiken kun koira p**kansa- tyyppi. Tätä siisteyttä on vaikea hallita, kun sotken ite samaa tahtia mitä hengitän.

Nyt olen ajatellut jatkaa tätä; käyn kaikki kaapit yksitellen läpi ajatusta niin pikkuhiljaa tämäkin paikka siistiytyy eikä tarvitse haikailla uutta asuntoo kerran kuukaudessa :)
Mitä vähemmän tavaraa, sen parempi. Siihen yritän opetella.

Voin yrittää tsempata itseäni teidän lukijoiden avulla, vaikka kommentteja ei näy niin tiän että täällä kuitenkin useampi käy näitä tekstejä lukemassa. :)

Juur vilkaisin facee ja ystävä oli linkannu mulle jutun, jonka otsikko on; Pitääkö sotkuista kotia hävetä? (tais tietää että kirjoitan juur tästä aiheesta tähän, telepatiaa siis, niinku monessa muussakin asiassa mennään käsi kädessä  ;) )

http://ruutlehti.fi/pitaako-sotkuista-kotia-haveta/

en uskalla lukea vielä juttua vaan julkaisen nyt eka tämän omani :D

Häissä käytimme pilttipurkkeja kukkamaljakoina. Oon laiska myymään tavaraa eteenpäin ja nyt keksinkin että voin käyttää niitä täällä kotosalla.

Tässä olin kerennyt jo tyhjäämään alahyllyn.
 Näihin pitää vielä askarrella kannet. Teippiin kirjoitin mitä sisältää, koska menee vanhaksi ja sen jälkeen lättäsin purkin pohjaan. Pitää vielä parannella tussilla, koska löysin vain puuvärin tähän hätään.

  
 (Isännälle tiedoksi jos näkee ton kaaoksen, että keskeneräistä ei saa arvostella ja meillähän on keskeneräistä aina :D ) Ihan tarkkaan en myöskään vielä tiedä mihin kaikki loput ruokatuotteet noista siivotuista kaapeista piilotan, mutta katsotaan. Tiskipöytä olkoon tänä iltana tyhjänä!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Johan oli kuukausi ja viikko

PÄIKYN ALOITUS, MUSTELMA JA UNIRYTMI heti kipeenä kuivausrumpu rikki, pesukonekin? CANCER VIIMEINEN TURVAKÖYSI JA IRTISANOUTUMINEN talkoohenki ISOIN RIITA 11 VUOTEEN TALON TYHJÄYS JA VUOKRAEMÄNNÄN TITTELI LIISTERIPURKKI JA RUUVIMEISSELI HILJENTYMINEN POLIISIN PUHUTTELUSSA telefoonin takia plus se kameran välähdys. HERNE TISSISSÄ hääpuku keittiön pöydällä mun juttu valmennus mary kay talkoohenki mä oon väsymyksessäni laiminlyönyt paljon ystävyyssuhteita vertaistukiryhmä, tukiperhe, treffit/leffa/puoleenpäiväänastipötkötellen napanuorankatkaisun helppous tästä eteenpäin saikuttomat päivät päivähoito maissimaanantai. HERNE TISSISSÄ Onko se sama kuin silloin 8 vuotta sitten? Vai onko tää joku uus tuttavuus. Mulla on kaks ja puol viikkoa aikaa ennen lääkärikäyntiä. Oonhan mä käyny kaikki vaihtoehdot läpi, luonnollisesti google ja pahimmasta pienimpään vaarattomampaan pahaan. Mä nautin tästä kaksviikkosesta jokatapauksessa, jos sitä ei pysty ultraamaan sillä ke...

"VAARILLA ON SAARI---" 6.8.2016

Teksti kirjoitettu joulukuussa.  Koska joulukiireet odottavat, niin juuri niin, ne odottavat. 80 neliön kartanosta 1/9 osaa siivottuna. Päätin vähän lepuuttaa välissä ja palata kuvissa kesään. Veneretkeen Kyrösjärvellä, Taatan paatilla serkunpojan perheen kanssa.  Taatahan asuu saaressa. Se on hieno mies. Pidetään toisiamme ystävinä jopa. Annan atk-neuvoja välillä ja Taata tuo itsekeittämiään luomumehuja, vadelmia ja mitä milloinkin. Luna-koiralle aina myös jonkun herkun.  Meillä oli ihana iltapäivä! Taata haki satamasta, ajettiin(?) Haveriin jätskille. Sieltä vielä Saareen kylään. Siellä oli pelottava gramofoni, samanlainen mikä muumeissa. Se hieman sekoitti pakkaa, mutta loppuviimeksi kotiinlähtö sujui hyvin :)  Pieni  valokuvaaja otti nämä loppupään kuvat. Lasten pikkuserkku <3 Hienoja otoksia, selvästi taiteilijasielua ;) ------------------  Tein myös heinäkuun lopussa(...

No nytkö sanoisin.....

Ajettiin Taysille viitenä päivänä peräkkäin. Stressi purkaantui aina matkoilla ajaessa. Itkin ja ja keksin mahtavia koomikoille sopivia juttuja elämästäni. Mietin, että olisin loistava koomikko ja sitten taas itkin. Ajoin poliisien kameraan Sasin mäessä ja nauroin, kun kuulin mielessäni poliisisedän kommentin autostaan, joka meni luultavast i näin "Saatan*n hiekkapil**u kiinni jäit!!" Minä en edes hiljentänyt, koska nopeutta, ylisellaista oli vain kymppi korkeintaan. Siinä hetkessä keskityin vain ajatukseen, kuinka vien viisivuotiaan poikani ensimmäistä kertaa verikokeeseen.... . Kantamista, itkua, juokse tai kuole ajatusta ja väkisin kiinnipitämistä oli tiedossa. Ja järkyn näköinen käsivarsi, kun suoni sai kunnolla osumaa. Puhuin itsekseni, että mikään ei meidän elämässä muutu. Tai muuttuu, mutta parempaan. Meillä ei ole syöpädiagnoosia, ei insuliinipiikkejä repussa, ei kuolemantuomiota. Meille tulee vaan ehkä perheeseen uusi nimi.  Nimi, johon olen tutustunut miele...