Siirry pääsisältöön

Siivotaan siivotaan.

Aina tasaisin väliajoin sanon isännälle, että muutetaan johonkin muualle.
Sen mielestä tää on meille hyvä koti ja onkin ihan oikeessa. Tykkään tästä kodista tosi paljon, vaikka laiska tätä tonttia olenkin hoitamaan. Yli seitsemän vuotta tätä taloa ollaan asuttu.
Oikeasti olen kyllä sellainen ihminen että -kun johonkin muutetaan niin siinä pysytään-
Ehkä muuttointo johtuu siitä, että silloin sais ns. aloittaa alusta. Jokainen tavara pitäisi käydä erikseen läpi, heittää kaikki tarpeeton johonkin jne.
Olen myös sellainen -jättää kaiken kun koira p**kansa- tyyppi. Tätä siisteyttä on vaikea hallita, kun sotken ite samaa tahtia mitä hengitän.

Nyt olen ajatellut jatkaa tätä; käyn kaikki kaapit yksitellen läpi ajatusta niin pikkuhiljaa tämäkin paikka siistiytyy eikä tarvitse haikailla uutta asuntoo kerran kuukaudessa :)
Mitä vähemmän tavaraa, sen parempi. Siihen yritän opetella.

Voin yrittää tsempata itseäni teidän lukijoiden avulla, vaikka kommentteja ei näy niin tiän että täällä kuitenkin useampi käy näitä tekstejä lukemassa. :)

Juur vilkaisin facee ja ystävä oli linkannu mulle jutun, jonka otsikko on; Pitääkö sotkuista kotia hävetä? (tais tietää että kirjoitan juur tästä aiheesta tähän, telepatiaa siis, niinku monessa muussakin asiassa mennään käsi kädessä  ;) )

http://ruutlehti.fi/pitaako-sotkuista-kotia-haveta/

en uskalla lukea vielä juttua vaan julkaisen nyt eka tämän omani :D

Häissä käytimme pilttipurkkeja kukkamaljakoina. Oon laiska myymään tavaraa eteenpäin ja nyt keksinkin että voin käyttää niitä täällä kotosalla.

Tässä olin kerennyt jo tyhjäämään alahyllyn.
 Näihin pitää vielä askarrella kannet. Teippiin kirjoitin mitä sisältää, koska menee vanhaksi ja sen jälkeen lättäsin purkin pohjaan. Pitää vielä parannella tussilla, koska löysin vain puuvärin tähän hätään.

  
 (Isännälle tiedoksi jos näkee ton kaaoksen, että keskeneräistä ei saa arvostella ja meillähän on keskeneräistä aina :D ) Ihan tarkkaan en myöskään vielä tiedä mihin kaikki loput ruokatuotteet noista siivotuista kaapeista piilotan, mutta katsotaan. Tiskipöytä olkoon tänä iltana tyhjänä!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raastan juustohöylällä sipulia leivän päälle??! siis hetkone??!

Tähän tilanteeseen havahduin. "Mitäs mä oikein teen??! " Olin reilu kaks vuotta sitte kokenut tämän saman "Mitäs mä oikein teen??!" fiiliksen, kun menin jääkaapille ja join kolme lasillista maitoa siltä seisomalta. Johan nyt. Voisko olla... Eihän ne oo viä myöhässä. Maanantaina alkaa. Eiku hetkonen. Katotaas kalenterista. Eiku ne piti alkaakin jo kaks päivää sitten. Sanon Isännälle. Ei se usko. Enhän mä oo superhedelmä. 18-vuotiaana makasin potilaspedillä yli 50-vuotiaan miesgynen tutkiessa paikkoja. Hän totesi, että sulla on kysta, iso hyvänlaatuinen kasvain oikeassa munasarjassa. Se voi itsekseen sieltä poksahtaa, se tekee tosi kipeetä ja soitat sitten tarvittaessa ambulanssia....  Ja sulla on myös monirakkulaiset munasarjat, PCO,  eli lapsia et tule todennäköisesti ainakaan luonnollisesti saamaan. ahaa, okei, kiitos tiedosta.... . . . . . . . Mä en saa lapsia ehkä ikinä. Jes. 4 vuotta tässä ajatuksessa. Isännälle oli aika vaikeaa myöntää suhteen alus

ke-la

"PIPPURI EI SAA KIUSATA ESIKKOA!" "TILITTÄÄ TÄSTÄ" (silittää tästä) vastaa Pippuri. Juu just niinhän se olikin, kas kun kukaan muu ei huomannu. Nuo majakka ja perävaunu. Niin suloisia silloin kun leikkivät sulassa sovussa. Ja silloin kun eivät. Maailman raivostuttavin pariskunta. Tämä äiti ei kerkiä laskeen kymmeneen kun menen selvittämään. Pippuri kiusaa tahallaan. Esikko vastaa fyysisesti. Kuukausi takaperin löytyi jo hampaanjälkiä molemmilta. No ei sillä. Tämä on hyvä, mutta kova koulu. Muistan isoveljeni kiristyslauseen lapsuudesta: "sä joko haet tai sä itket ja haet" esim. lihapiirakan jääkaapista :D Useimmiten hain ilman itkua. Yritin mielistellä kovin isoveljeäni, hain toveruutta ja hyväksyntää. Milloin olin harjoituskappaleena niskalenkkiä harjoiteltaessa, milloin mönkijän perässä pulkassa istumassa, milloin tekemässä "mahaplätsejä" järvenkylässä.. Kunhan vaan veli huomas. Kerran hyppäsin "selkäplätsin" niin että

kirpiää pakkausaamua.

Huomenta! Hermot oli kireellä taas tänäkin aamuna.  Vaikka aamu oli kaikinpuolin onnistunut ja onnellinen. Ensimmäinen suuri ilo oli, kun isäntä ja minä, molemmat, yhdessä, nousimme lasten kanssa, eikä vaan toinen. Siivottiinkin yhdessä. Mukavampi aloittaa päivä kun siivotaan yhdessä eilisen sotkuja. Joita ei siivota ikinä illalla. Olen nauttinut näistä pakkasaamuista. Ihanan raikasta. Ihossa se vaan näkyy heti. Kuivaa ja koppuraa ja halkeilee ja kaikki mitä joka vuosi ekoilla pakkasilla. Ja kaikilla pakkasilla ;D Ajattelin, että otan nyt oikein tälläisen rauhallisen kynttilöitä+rentoutusmusiikkia+kuppi kuumaa teetä+eilistä makaroonisalaattia-tunnelman ja täytän samalla tiskikoneen. Ja otinkin. Kaupanpäällisenä sain Pippurin kiljumaan viereen "anna, äiti, anna, äiti, anna", kun hän halusi tietokoneen itsellensä josta rentoutusmusiikki kuului. Sitten karkaan vessaan, vaivihkaa, suljen tosi hiljaa oven. 30 sekuntia ja Pippuri hakkaa ovea ja huutaa äiti avaa, äiti avaa,