heipat taas!
Taukoa on tullut nyt useampi viikko koska, niin siinä kävi että näyttö meni rikki tietokoneessa ja nyt isäntä kertoi että korjausarvio oli tullut ja se on sen 250€...!
Sain meidän vanhan koneen käyttööni, jotta saisin tehtyä lapsikuvien koevedokset valmiiksi, mutta kaskummaa. jumitin senkin niin että se ei aukea.
Eli nyt olen sit käynyt liikkellä tekemässä kuvat valmiiksi kun kotosalla se ei tällä hetkellä onnistu.
Ja nyt en meinaa saada tätäkään tekstiä näkymään..!? Vikahan on tiätty koneissa eikä minussa;)
Kuvia en tähän kirjoitukseen pysty liittämään, mutta mennään nyt tälläkertaa ilman. :)
Mulla on tullut ilonkyyneliä tällä viikolla moneen kertaan. Esikon puheenkehitys on mennyt taas askeleen eteenpäin ja olen niin huomannut sen. Yks uus lause ja hypin riemusta!
Elokuussa on aika puheterapeutille, katsotaan minkälaista jelppiä sieltä saadaan.
Meillä on ollut haastava vuosi. Oman pääkoppani kannalta ehkä haastavin ikinä. Yo-kirjoitukset tai muut elämänhaasteet ovat olleet pikkujuttuja tähän vuoteen verrattuna.
Kun Pippuri syntyi alkoi vaivaamaan kova riittämättömyydentunne.
Herkkä Esikko ja sitten tämä tulinen Pippuri. En vaan pystynyt olemaan kahdessa paikassa yhtäaikaa vaikka kuinka olisin halunnut. Pippuri oppi käyttämään ääntänsä aika pienestä ja herkälle Esikolle se komentaminen tuntui olevan usein liikaa. Hän pyysi että vauva menisi ulos. Pippuri taas on ollut niin äitissä kiinni, että Esikon kanssa vietetty aika on vähentynyt luonnollisesti. Hän kyllä onneksi tykkää leikkiä yksin ja touhuaa omiaan eikä vaadi jatkuvaa läsnäoloa. Rapu ja Härkä. En ole seurannut horoskooppeja, mutta joku äiti sanoi että samanlainen parivaljakko heillä, ja samat horoskoopit. Pippurista piti tulla kaksonen, mutta syntyi 3pv ennen laskettua ja sai koopikseen härän. en ihmettele kyllä yhtään ;) <3
Lisäksi tehtiin päätös syyskuussa 2014 että pidetään häät kesäkuussa 2015. Loin itselleni kovat paineet. Pitäisi ja pitäisi. Kaikkea. Laihtua. Askarrella. Suunnitella. Pitää yhteyttä ystäviin. Nauttia. Hoitaa ihoa. Koska Tuleva päivä olis ikimuistoinen enkä haluaisi katua etten tehnyt mitään.
Mun luonne on sellainen, että oon toimintakyvytön siihen saakka kunnes aika loppuu ja on vaan pakko toimia.. Kokeisiin luin kouluaikoina aamuyön, aloitin neljän aikoihin kun ystävä oli lukenut illan että saa nukkua yön hyvin. Minä torkutin kelloa kahdesta neljään ja aloitin sitten.
Yo-kirjoitusten lukulomalla otin töitä ja luin edellisenä iltana psykologian kirjoituksiin, penkin alle meni mutta läpi pääsin. Ja olin tyytyväinen, koska se olikin tavoitteena.
Häiden suunnittelussa oli aikaa 9kk ja se oli liikaa. Mun luonteelle olisi ollut parasta että toukokuussa varataan paikat ja kesäkussa juhlitaan. Vauvavuoden univelat siinä rinnalla kulkemassa.... Minä joka olen väsynyt ollut aina; nukahdin koulussa, nukahdin Bulgarian matkalla tervetulotilaisuudessa skumppalasi kädessä, torkahdin työharkassa asiakkaan sohvalla istuessa. (mulla ei siis ole todettu narkolepsiaa ;) (markolepsoa kirjoitin ensin vahingossa):D
Voin sanoa että aika monta kyyneltä tuli salaa tirautettua.
Hääpäivän aamunakin itkin. Ajattelin että nyt taitaa alkaa hulluus vaivaamaan, mutta se selittyi onneksi myöhemmin luonnollisena hormoonihirviönaistenvaivana.
Hääpäivässä moni asia meni ei suunnitellusti, mutta päivä oli kaikesta huolimatta täydellinen!!! Olin niin onnellinen siitä kauniista päivästä! Ja olen yhä.
ja tästä vuodesta voin sanoa että SELVISIN.
Taukoa on tullut nyt useampi viikko koska, niin siinä kävi että näyttö meni rikki tietokoneessa ja nyt isäntä kertoi että korjausarvio oli tullut ja se on sen 250€...!
Sain meidän vanhan koneen käyttööni, jotta saisin tehtyä lapsikuvien koevedokset valmiiksi, mutta kaskummaa. jumitin senkin niin että se ei aukea.
Eli nyt olen sit käynyt liikkellä tekemässä kuvat valmiiksi kun kotosalla se ei tällä hetkellä onnistu.
Ja nyt en meinaa saada tätäkään tekstiä näkymään..!? Vikahan on tiätty koneissa eikä minussa;)
Kuvia en tähän kirjoitukseen pysty liittämään, mutta mennään nyt tälläkertaa ilman. :)
Mulla on tullut ilonkyyneliä tällä viikolla moneen kertaan. Esikon puheenkehitys on mennyt taas askeleen eteenpäin ja olen niin huomannut sen. Yks uus lause ja hypin riemusta!
Elokuussa on aika puheterapeutille, katsotaan minkälaista jelppiä sieltä saadaan.
Meillä on ollut haastava vuosi. Oman pääkoppani kannalta ehkä haastavin ikinä. Yo-kirjoitukset tai muut elämänhaasteet ovat olleet pikkujuttuja tähän vuoteen verrattuna.
Kun Pippuri syntyi alkoi vaivaamaan kova riittämättömyydentunne.
Herkkä Esikko ja sitten tämä tulinen Pippuri. En vaan pystynyt olemaan kahdessa paikassa yhtäaikaa vaikka kuinka olisin halunnut. Pippuri oppi käyttämään ääntänsä aika pienestä ja herkälle Esikolle se komentaminen tuntui olevan usein liikaa. Hän pyysi että vauva menisi ulos. Pippuri taas on ollut niin äitissä kiinni, että Esikon kanssa vietetty aika on vähentynyt luonnollisesti. Hän kyllä onneksi tykkää leikkiä yksin ja touhuaa omiaan eikä vaadi jatkuvaa läsnäoloa. Rapu ja Härkä. En ole seurannut horoskooppeja, mutta joku äiti sanoi että samanlainen parivaljakko heillä, ja samat horoskoopit. Pippurista piti tulla kaksonen, mutta syntyi 3pv ennen laskettua ja sai koopikseen härän. en ihmettele kyllä yhtään ;) <3
Lisäksi tehtiin päätös syyskuussa 2014 että pidetään häät kesäkuussa 2015. Loin itselleni kovat paineet. Pitäisi ja pitäisi. Kaikkea. Laihtua. Askarrella. Suunnitella. Pitää yhteyttä ystäviin. Nauttia. Hoitaa ihoa. Koska Tuleva päivä olis ikimuistoinen enkä haluaisi katua etten tehnyt mitään.
Mun luonne on sellainen, että oon toimintakyvytön siihen saakka kunnes aika loppuu ja on vaan pakko toimia.. Kokeisiin luin kouluaikoina aamuyön, aloitin neljän aikoihin kun ystävä oli lukenut illan että saa nukkua yön hyvin. Minä torkutin kelloa kahdesta neljään ja aloitin sitten.
Yo-kirjoitusten lukulomalla otin töitä ja luin edellisenä iltana psykologian kirjoituksiin, penkin alle meni mutta läpi pääsin. Ja olin tyytyväinen, koska se olikin tavoitteena.
Häiden suunnittelussa oli aikaa 9kk ja se oli liikaa. Mun luonteelle olisi ollut parasta että toukokuussa varataan paikat ja kesäkussa juhlitaan. Vauvavuoden univelat siinä rinnalla kulkemassa.... Minä joka olen väsynyt ollut aina; nukahdin koulussa, nukahdin Bulgarian matkalla tervetulotilaisuudessa skumppalasi kädessä, torkahdin työharkassa asiakkaan sohvalla istuessa. (mulla ei siis ole todettu narkolepsiaa ;) (markolepsoa kirjoitin ensin vahingossa):D
Voin sanoa että aika monta kyyneltä tuli salaa tirautettua.
Hääpäivän aamunakin itkin. Ajattelin että nyt taitaa alkaa hulluus vaivaamaan, mutta se selittyi onneksi myöhemmin luonnollisena hormoonihirviönaistenvaivana.
Hääpäivässä moni asia meni ei suunnitellusti, mutta päivä oli kaikesta huolimatta täydellinen!!! Olin niin onnellinen siitä kauniista päivästä! Ja olen yhä.
ja tästä vuodesta voin sanoa että SELVISIN.
Kommentit
Lähetä kommentti