Huomenta.
Maanantai-aamu. Meillä on vietetty esikon synttäreitä pitkän, mutta rauhallisen kaavan mukaan. En halunnut järkätä perinteisiä synttäreitä, koska meidän perhettä on nyt juhlistettu kuukauden sisällä niin moneen kertaan. Toukokuussa Pippurin yksveet, sitten häät kesäkuun alussa ja nyt Esikon synttärit.
Ollaan nähty joka päivä joitain sukulaisia ja nyt sit tänään jatkuu. Yhdet treffit järkätään hoplopissa niin menee kaks kärpästä yhdellä iskulla ;) pääsee maalaispoika lempipaikkaansa ja näkee kavereita.
Yritän nyt kirjoittaa niin, etten sen enempää mieti järkevyyttä, koska muuten jää julkaisematta nämä tekstit.
Usein kysyn iteltäni; miksimiksimiksi, mulla on niin kova tarve näitä asioitani jakaa julkisesti tai miksi mä haluisin niin kovasti jakaa mun lauluja.
En todellakaan haluaisi olla mikään julkisuudenhenkilö tms. mutta miksi. Miksen voi vaan tyytyä ajattelemaan itekseni ja tyytymään siihen laulujentekoon täällä kotinurkassa.
En haluaisi olla esiintyjä vaan viestien välittäjä, tunteiden välittäjä. Sellaisen ajatuksen yritän sisäistää, että laulussakin mun pitää tuoda se tarina kuulijalle. Ne ei kato mua, vaan ne kuuntelee sen tarinan minkä tuoja minä olen.. .. . . .. ...
Yllättäen pääsi unohtumaan, että häiden jälkeisellä viikolla olisi ollut silmälääkäri Vantaalla. Tänään täytyy rohjeta soittamaan uutta aikaa. Olen päättänyt, että ennen sitä lääkärikäyntiä haluan järkätä yhdet bändireenit. Ekat bändireenit. Kahdeksan vuoden odotuksen jälkeen. Olisko tässä maailmankaikkeudessa ketään, joka vois sanoa että nyt os.rämeairo sun tehtävä on hankkia lapsenvahti tänä päivänä tähän aikaan, ajat tähän osoitteeseen ja siellä on kytkettynä sulle mikrofoni ja otat vaan kitaran mukaan. (+vieressä odottaa kolme kaljaa/siideriä ja rytmimunansoittaja)
Nämä mun silmät on nyt operoitu tän vuoden aikana x2. Heti Pippurin syntymän jälkeen ja sit syksyllä uusiksi. Niihin on tehty se ns.kovetushoito, jossa sarveiskalvon pinta rikotaan ja tiputellaan b-vitamiinia ja kovetetaan uv-valolla. Tampereen lääkäri ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt operaatiota kahteen kertaan samalle ihmiselle samaan silmään ennen minua. Joku tässä vähän sitten on vähän outoa, niin haluaa että käyn Vantaan toimipisteellä sellaisen lääkärin juttusilla, joka tietää näistä sarveiskalvonpullistuma-hoidoista vielä vähän enemmän.
Kyllä sitä väkisinkin miettii, että mitä jos.. mitä jos on vaihtoehtona sarveiskalvon siirto. Toivon ettei niin pitkälle tarvis koskaan mennä. Koska. "Katson elämääni uusin silmin". Totta. Väkisinkin sitä joutuu miettiin, että saisin jonkun toisen silmät joka on täältä joutunut lähtemään tavalla tai toisella. Maksa tai munuaiset, ei niitä näe kun ne piilotetaan tuonne kropan sisään. Sarveiskalvojakaan "ei näe", mutta kaikki mitä näet, näet myös jonkun toisen silmin. Tuttavapiirissähän muutamalla on tehty siirto. Mutta he ovat miehiä. Miehet ajattelevat useimmiten vähemmän tunteillen. ;)
No mutta, Elämä tuo mitä tuo, se on nähty viimeisen kolmen vuoden aikana. Sen näkee myöhemmin kuinka käy. :)
Mulla oli syy miksi en halunnut naimisiin. Tiesin, että kun päivä lyödään lukkoon niin alkaa ressi. Halusin isot häät, koska halusin monta tärkeää ihmistä paikalle. Monen kanssa ei olla vuosiin vietetty aikaa juurikaan, mutta halusin että tämä on se juhla kun haluan kaikki tärkeät paikalle. Ja se vaati panostusta monelta ihmiseltä melkein vuodeksi. huh. ;/
Tämä vuosi on mennyt vähän kuin sumussa. Väsymys on ollut välillä tosi hallitseva arjenpirulainen. Varsinkin aamut.
Avaan vähän paremmin jossain toisessa kirjoituksessa:)
Sanon aina, ettei mulla ole minkäänlaista itsekuria ja soimaan itseäni siitä. En ole ikinä laihduttanut vuorokautta kauempaa. Maksoin salikorttia vuoden vaikka kävin siellä ehkä 15kertaa sen vuoden aikana ym. Mutta nyt sanon että kyllä mulla on ollut itsekuria. 15 vuotta ilman liivatetta(pääosin) ja 11 vuotta kasvissyöjänä on ohitse. Eijjaksa jokapäivä valmistaa itelle ruokaa ja miettiä että miltä tuon ruoan pitäis maistua mitä lapsilleni yritän tehdä. Tein jauhelihakastikkeen ja isäntä anto arvosanaksi 8+. Siispä hipoo lähellä täydellisyyttä. ;)
On kova pala laittaa sitä kinkkua kitusiin, kun mielessä on että vetelen tässä koiraa viisaamman sisuskaluja. Paskan syöminenki olis mun mielestä ymmärrettävämpää. Mutta näin meidät on kasvatettu. Liha on ruokaa ja lehmänmaito on ihmisen juomaa eikä sen vasikan. Ja ihmislapsi pitää vierottaa tissimaidosta vuoden iässä ja antaa sille lehmä-äidin maitoa jonka se lehmä-äiti on valmistanut omalle pienokaiselleen ja tämä ihmisäidin pitää vaan lopetuttaa maidontuotantonsa koska kuulemma maito ei oo enää hyvää ja ravinteikasta ja ruohoosyövän lehmä-äidin on.
kuinka nyt niin. yheden postimerkin tarvisin
Kommentit
Lähetä kommentti