Siirry pääsisältöön

Tähän viikkoon.


Pari luonnosta jää nyt vain luonnoksiin, hyppään yli tähän hetkeen!

Moi vaan teille kaikille lukijoille!

Olen kovin kiitollinen, että blogilla riittää lukijoita, vaikka tekstiä tulee tasaisen epätasaisesti.

Meillä on opittu;
Pippuri viimeviikolla R-kirjaimen.  ÄRRÄ pärisee.
Se on minusta kovin ihmeellistä, tää matka on mielenkiintoista, koska en jotenkin ymmärrä aina miten se puhe voi toisilla kehittyä tuosta vaan.

Seuraan tässä samaan aikaan kolmen lapsen puheenkehitystä.
Vauvan suusta on kuulunut, äiti, isi, tissi, tätä, anna, tutti.
Ja äsken nousi tukea vasten seisomaan ensimmäistä kertaa.
Lisäksi hän matkii kun lauletaan Frozenin- Taakse jää, laulua.
Yllättävän paljon äääää- kirjainta löytyy, Vauva tarttuu niihin kohtiin.
Lisäksi suusta on kaivettu magneettikirjain, muovia, pompula... Eli turhaan pelkäsin sitäkin kun ei laita mitään suuhun, piti vaan odottaa ne hampaat sieltä ensin. (taas tulossa lisää)
Nyt syö itse sormin,hyvin menee suuhun asti. Ja osa ohi lattialle. ;)

Esikolla alkaa pian puheterapia, josta olen innoissani.
Eilen illalla kirjoitin viestiä puheterapeutille, että voitaisiinko nyt vaan aloittaa harjoitukset, koska Esikolla on paljon asiaa ja silti sanat on välillä hukassa. (Odotetaan kelalta päätöstä)
En odota taikasauvalla tapahtuvaa heilautusta, että kaikki lähtee heti helposti käyntiin, vaan odotan lähinnä itselleni oppia, kuinka voidaan tukea puheenkehitystä mahdollisimman hyvin.

Meillä on ollut nyt aika haipakkaa, kun saatiin mahdollisuus kuvata kerhokuvauksia tällä kylällä.
Ollaan kiitollisia siitä mahdollisuudesta:)


*Meillä odottaa autonperässä laminaattia, keittiössä aloitin perjantaina pikkuisen "kasvojenkohotuksen"......

Isännän sanoin, "juosten kustu" :D
Olen samaa mieltä. Mutta minä sanon että: "Ei voi olla huonompi kuin aikaisemmin"
Laitan kuvia ens tekstiin!

No viimeinen mahdollisuus tähän kämppään ja sit kerrostalo kutsuu:D

-Jonna













Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No nytkö sanoisin.....

Ajettiin Taysille viitenä päivänä peräkkäin. Stressi purkaantui aina matkoilla ajaessa. Itkin ja ja keksin mahtavia koomikoille sopivia juttuja elämästäni. Mietin, että olisin loistava koomikko ja sitten taas itkin. Ajoin poliisien kameraan Sasin mäessä ja nauroin, kun kuulin mielessäni poliisisedän kommentin autostaan, joka meni luultavast i näin "Saatan*n hiekkapil**u kiinni jäit!!" Minä en edes hiljentänyt, koska nopeutta, ylisellaista oli vain kymppi korkeintaan. Siinä hetkessä keskityin vain ajatukseen, kuinka vien viisivuotiaan poikani ensimmäistä kertaa verikokeeseen.... . Kantamista, itkua, juokse tai kuole ajatusta ja väkisin kiinnipitämistä oli tiedossa. Ja järkyn näköinen käsivarsi, kun suoni sai kunnolla osumaa. Puhuin itsekseni, että mikään ei meidän elämässä muutu. Tai muuttuu, mutta parempaan. Meillä ei ole syöpädiagnoosia, ei insuliinipiikkejä repussa, ei kuolemantuomiota. Meille tulee vaan ehkä perheeseen uusi nimi.  Nimi, johon olen tutustunut miele...

"VAARILLA ON SAARI---" 6.8.2016

Teksti kirjoitettu joulukuussa.  Koska joulukiireet odottavat, niin juuri niin, ne odottavat. 80 neliön kartanosta 1/9 osaa siivottuna. Päätin vähän lepuuttaa välissä ja palata kuvissa kesään. Veneretkeen Kyrösjärvellä, Taatan paatilla serkunpojan perheen kanssa.  Taatahan asuu saaressa. Se on hieno mies. Pidetään toisiamme ystävinä jopa. Annan atk-neuvoja välillä ja Taata tuo itsekeittämiään luomumehuja, vadelmia ja mitä milloinkin. Luna-koiralle aina myös jonkun herkun.  Meillä oli ihana iltapäivä! Taata haki satamasta, ajettiin(?) Haveriin jätskille. Sieltä vielä Saareen kylään. Siellä oli pelottava gramofoni, samanlainen mikä muumeissa. Se hieman sekoitti pakkaa, mutta loppuviimeksi kotiinlähtö sujui hyvin :)  Pieni  valokuvaaja otti nämä loppupään kuvat. Lasten pikkuserkku <3 Hienoja otoksia, selvästi taiteilijasielua ;) ------------------  Tein myös heinäkuun lopussa(...

Olkoon ensi vuosi paras kaikista!

Asetan itselleni kevyen tavoitteen, joka tulee otsikosta jo selville!  :) Kaikki negaatiot huomioiden, aion silti suhtautua tulevaan vuoteen, kuin elämäni parhaaseen vuoteen! On niin paljon rintaa puristavia asioita kannettu vuositolkulla mukana, että nyt en oikein jaksa niitä enää mukana kantaa. Aion myös toteuttaa haaveitani, olla rohkeampi ja oma-aloitteisempi. :) Sain yhdeltä ystävältäni watsappiviestillä linkin lauluun, kuuntelin kerran ja se oli kuin nyrkkisilmään. Kuuntelin kolmekymmentäkertaa lisää ja itkin vain. Laulu on: iDA Paul ja Kalle Lindroth, Hakuammuntaa :https://www.youtube.com/watch?v=KxQV4nT8kVE Se muistutti minua monesta asiasta, jotka kävin läpi biisiä kuuntelemalla. 1.Omasta aikaansaamattomuudestani, jonka takia minun haavelaulu jäi tekemättä. Tämä biisi oli kuin minun ajatukset luettuna, stemmat, sellainen simppeli versio, duetto, aihepiiri, kitaraa .. . Juuri tämänlaisen dueton olisin halunnut tehdä taitelijan kanssa, joka nykyään ...