Siirry pääsisältöön

Tähän viikkoon.


Pari luonnosta jää nyt vain luonnoksiin, hyppään yli tähän hetkeen!

Moi vaan teille kaikille lukijoille!

Olen kovin kiitollinen, että blogilla riittää lukijoita, vaikka tekstiä tulee tasaisen epätasaisesti.

Meillä on opittu;
Pippuri viimeviikolla R-kirjaimen.  ÄRRÄ pärisee.
Se on minusta kovin ihmeellistä, tää matka on mielenkiintoista, koska en jotenkin ymmärrä aina miten se puhe voi toisilla kehittyä tuosta vaan.

Seuraan tässä samaan aikaan kolmen lapsen puheenkehitystä.
Vauvan suusta on kuulunut, äiti, isi, tissi, tätä, anna, tutti.
Ja äsken nousi tukea vasten seisomaan ensimmäistä kertaa.
Lisäksi hän matkii kun lauletaan Frozenin- Taakse jää, laulua.
Yllättävän paljon äääää- kirjainta löytyy, Vauva tarttuu niihin kohtiin.
Lisäksi suusta on kaivettu magneettikirjain, muovia, pompula... Eli turhaan pelkäsin sitäkin kun ei laita mitään suuhun, piti vaan odottaa ne hampaat sieltä ensin. (taas tulossa lisää)
Nyt syö itse sormin,hyvin menee suuhun asti. Ja osa ohi lattialle. ;)

Esikolla alkaa pian puheterapia, josta olen innoissani.
Eilen illalla kirjoitin viestiä puheterapeutille, että voitaisiinko nyt vaan aloittaa harjoitukset, koska Esikolla on paljon asiaa ja silti sanat on välillä hukassa. (Odotetaan kelalta päätöstä)
En odota taikasauvalla tapahtuvaa heilautusta, että kaikki lähtee heti helposti käyntiin, vaan odotan lähinnä itselleni oppia, kuinka voidaan tukea puheenkehitystä mahdollisimman hyvin.

Meillä on ollut nyt aika haipakkaa, kun saatiin mahdollisuus kuvata kerhokuvauksia tällä kylällä.
Ollaan kiitollisia siitä mahdollisuudesta:)


*Meillä odottaa autonperässä laminaattia, keittiössä aloitin perjantaina pikkuisen "kasvojenkohotuksen"......

Isännän sanoin, "juosten kustu" :D
Olen samaa mieltä. Mutta minä sanon että: "Ei voi olla huonompi kuin aikaisemmin"
Laitan kuvia ens tekstiin!

No viimeinen mahdollisuus tähän kämppään ja sit kerrostalo kutsuu:D

-Jonna













Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raastan juustohöylällä sipulia leivän päälle??! siis hetkone??!

Tähän tilanteeseen havahduin. "Mitäs mä oikein teen??! " Olin reilu kaks vuotta sitte kokenut tämän saman "Mitäs mä oikein teen??!" fiiliksen, kun menin jääkaapille ja join kolme lasillista maitoa siltä seisomalta. Johan nyt. Voisko olla... Eihän ne oo viä myöhässä. Maanantaina alkaa. Eiku hetkonen. Katotaas kalenterista. Eiku ne piti alkaakin jo kaks päivää sitten. Sanon Isännälle. Ei se usko. Enhän mä oo superhedelmä. 18-vuotiaana makasin potilaspedillä yli 50-vuotiaan miesgynen tutkiessa paikkoja. Hän totesi, että sulla on kysta, iso hyvänlaatuinen kasvain oikeassa munasarjassa. Se voi itsekseen sieltä poksahtaa, se tekee tosi kipeetä ja soitat sitten tarvittaessa ambulanssia....  Ja sulla on myös monirakkulaiset munasarjat, PCO,  eli lapsia et tule todennäköisesti ainakaan luonnollisesti saamaan. ahaa, okei, kiitos tiedosta.... . . . . . . . Mä en saa lapsia ehkä ikinä. Jes. 4 vuotta tässä ajatuksessa. Isännälle oli aika vaikeaa myöntää suhteen alus

ke-la

"PIPPURI EI SAA KIUSATA ESIKKOA!" "TILITTÄÄ TÄSTÄ" (silittää tästä) vastaa Pippuri. Juu just niinhän se olikin, kas kun kukaan muu ei huomannu. Nuo majakka ja perävaunu. Niin suloisia silloin kun leikkivät sulassa sovussa. Ja silloin kun eivät. Maailman raivostuttavin pariskunta. Tämä äiti ei kerkiä laskeen kymmeneen kun menen selvittämään. Pippuri kiusaa tahallaan. Esikko vastaa fyysisesti. Kuukausi takaperin löytyi jo hampaanjälkiä molemmilta. No ei sillä. Tämä on hyvä, mutta kova koulu. Muistan isoveljeni kiristyslauseen lapsuudesta: "sä joko haet tai sä itket ja haet" esim. lihapiirakan jääkaapista :D Useimmiten hain ilman itkua. Yritin mielistellä kovin isoveljeäni, hain toveruutta ja hyväksyntää. Milloin olin harjoituskappaleena niskalenkkiä harjoiteltaessa, milloin mönkijän perässä pulkassa istumassa, milloin tekemässä "mahaplätsejä" järvenkylässä.. Kunhan vaan veli huomas. Kerran hyppäsin "selkäplätsin" niin että

kirpiää pakkausaamua.

Huomenta! Hermot oli kireellä taas tänäkin aamuna.  Vaikka aamu oli kaikinpuolin onnistunut ja onnellinen. Ensimmäinen suuri ilo oli, kun isäntä ja minä, molemmat, yhdessä, nousimme lasten kanssa, eikä vaan toinen. Siivottiinkin yhdessä. Mukavampi aloittaa päivä kun siivotaan yhdessä eilisen sotkuja. Joita ei siivota ikinä illalla. Olen nauttinut näistä pakkasaamuista. Ihanan raikasta. Ihossa se vaan näkyy heti. Kuivaa ja koppuraa ja halkeilee ja kaikki mitä joka vuosi ekoilla pakkasilla. Ja kaikilla pakkasilla ;D Ajattelin, että otan nyt oikein tälläisen rauhallisen kynttilöitä+rentoutusmusiikkia+kuppi kuumaa teetä+eilistä makaroonisalaattia-tunnelman ja täytän samalla tiskikoneen. Ja otinkin. Kaupanpäällisenä sain Pippurin kiljumaan viereen "anna, äiti, anna, äiti, anna", kun hän halusi tietokoneen itsellensä josta rentoutusmusiikki kuului. Sitten karkaan vessaan, vaivihkaa, suljen tosi hiljaa oven. 30 sekuntia ja Pippuri hakkaa ovea ja huutaa äiti avaa, äiti avaa,