Siirry pääsisältöön

Jumiuduin miettimään otsikkoa...

Jumiuduin miettimään otsikkoa...

kLO:  5:50

Meille on rantautumassa näköjään the plenssu.
Pippurilla oli illalla nukkumaan mennessä tukkonenä ja se vaikeutti yöunia aikalailla.
Esikko ja Vauva heräsivät klo:01 Pippurin ääniin olkkarista ja sain tuon kaksikon takaisin unimaahan lähempänä klo 3...
Aina kun toinen rauhoittui niin toisella alkoi olemaan asiaa..:)
En viitsinyt pyytää Esikkoa omaan sänkyynsä yksin, koska on nyt halunnut nukkua meidän makkarissa. Esikollakin oli kuulemma "piikki nenässä". Annoin märkää paperia, jotta sai poistettua piikkiä.

Esikolla on kova toive mennä Ikaalisten Kylpylään. Yölläkin asiasta keskusteltiin monesti.
"Äiti haluun apina-uimaan(Ikaalisten kylpylään) 2 yö, Pippurin vuoro, Nyt on Esikon vuoro, mennään hissillä, keltainen liukumäki, Esikko laskee isin kanssa" <3

Keskiviikkona mennään toimintaterapian jälkeen, kun Isännälläkin vapaapäivä!
Kuinka jonkinlaisentuntemuksen-taas kohtasin, kun edelliselle kerralle hankin Tokmannilta mustan kokovartalouikkarin, (Tuttavani sattui samalle osastolle ja yhdessä vertailtiin mistä näkyy n***it läpi ja mistä ei. .... Siispä tähän on tultu. Nopeammin kuin ajattelin!!
Joten huomio! Älkää te tulko sinne, koska mäkin olen siellä. Kehonkuvanhahmottamisen kanssa itselläni vielä vähän projekti kesken? Paitsi jos teilläkin on ne mustat kokovartalouikkarit ;D

Hiihtoloma

Tänään olisi ensimmäinen päiväkotipäivä hiihtoloman jälkeen. Vähän jännittää kuinka Esikko lähtee. Edellinen viikko meni jo mukavasti, mutta on ollut myös järkkyä vastustelua toisina päivinä.
Esikolla on reissuvihko, johon ohjaaja piirtää kuvin päivän kuulumiset ja sitten me käydään autossa kuvat läpi puhumalla ja katsomalla kuulumiset läpi.

*päivitystä: Lähtö oli helppo ja kohta lähdetään hakemaan Esikkoa takaisin kotiin!
Vielä vähän totuttelemista tähän uuteen rytmiin, vauva on unilla ja Pippuri aivan poikki kun on aika lähteä Esikkoa hakemaan päikystä.
No ajan kanssa tämäkin!

Lippujalappuja  ja EEG

Keskiviikkona meillä oli vuorossa toimintaterapia, EEG- aivosähkökäyrämittaus(?) ja pari muuta inhottavaa juttua.
Tiistaina illalla olin jo aivan poikki pelkästä ajatuksesta, sen tutkimuksen suhteen.
Tapahtuma oli juuri niin helvetillinen kuin ajattelinkin.
Näillä mentiin Esikon kanssa "hattu päähän, sitten nukutaan"
Ei se ollutkaan ihan niin helpponakki.
Piuhaa sinne ja piuhaa tänne ja korvan taakse ja kaks hoitajaa ja kolmas hoitaja ja väkisin kiinnipitämistä ja paniikkia ja ei onnistu ja ei onnistu. Ja vähän turhaa kiusaamista.
Ja uni ei tullut. Rauhoittuminen kuitenkin.
No ohi on.
Ostettiin kannustimeksi magneettikirjaimia. Aattelin, että saa harjoitella myös pienet kirjaimet, mutta osaakin ne jo. <3
Kelan papereita täyteltiin viime viikolla, nyt pitäisi olla kaikki tehty ja lähetetty, että saataisiin se puheterapiakin käyntiin!

Vakuutusmaksut kolmelle lapselle on yhteensä 951 e/vuosi!!
Vahvasti mietitään, että lopetetaan ne vakuutukset...
Ei olla penniäkään niistä vielä "otettu" takaisin...
Olen vaan himpun verran taikauskoinen.


Vauva 10kk
Otettiin Melballe myyntiin Milestone kortteja.
Vauva sai käyttää ekan korttinsa kun täytti 10kk
ja nyt toisen kun sai ensimmäisen hampaansa. (Vähän myöhässä havahduttiin näihin)
Eilen Pomp de Luxin kutsuilla huomasinkin, että nyt siellä on jo neljä nököä!
Konttaaminen sujuu, en enää huoli sitä asiaa ja sormetkin menevät suuhun!

Muuttohaaveita

Tästä on tulossa jo vähän pakkomielteistä!

Minkä takia ihminen haluaa muuttaa pois omasta kodistaan?

Siksi, että ihminen vaan aina haluaa jotain?¨

Tilanpuute ei saa  olla syy, koska  kyllä sitä -ennenvanhaanki- mahduttiin pirttiin jossa oli vaan yks huone ja ne kymmenen mukulaa.

Kertokaa te lukijat mulle!

Aurinko tulee!!
Kiva kun luit!

-Jonna






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Se pieni ääni

Se pieni ääni (Tytti Koivunen) https://www.youtube.com/watch?v=WVIj4mz5AoM säv. Annika Pudas, Jonna Ali-Kovero san. Annika Pudas, Jonna Ali-Kovero, Enna Sohvan paikkaa jos vaihtaa onni katoaa mitä jos ei tulekaan Me Naiset- tänään ajallaan jos joku autoni kylkee peruuttaa silloin elämä suistuu raiteltaan jos mun puhelu menee sun vastaajaan etkö mua enää rakastakaan? vaienna se pieni ääni joka päässäni huolet kasvattaa "Olenko itse onneni tiellä jos meen maailman ääriin onko se siellä? jos antaisin huulille luvan hymyillä, silmille säteillä oisko onni silloin tässä? " Kauan aikaa tän kaiken tahdoin saavuttaa voisitko mua muistuttaa, herättää tänään huomaamaan mullon iholla joku jota rakastaa peltikatolla sateen ropinaa ja mä sulle nää laulut laulaa saan mitä jos kaikki tää katoaa? vaienna se pieni ääni joka päässäni huolet kasvattaa "Olenko itse onneni tiellä jos meen maailman ääriin onko se siellä? jos antaisin huulille luvan hymyill...

Hei sinä siellä taivaassa. 27.2.2014

"Olen taas viikon huomannut mikä päivä lähestyy. Tulee kaksi vuotta kun näin sinut viimeisen kerran. Ehkä ikinä. Koskaan.... En halua uskoa siihen, koska en kestä sitä ajatusta, se vaan on liikaa. Sain juuri kyyneleeni pyyhittyä ennenkuin aloin kirjoittamaan. Itken ikävää, katkeruutta miksi sinulle annettiin aikaa niin vähän täällä, surua niistä, mitä kaikkea olisit kerinnyt vielä elämäsi aikana tekemään. Kuinka Esikko olisi saanut touhuta papan kanssa. -Se mikä ei tapa, vahvistaa-sanonta on aivan peepuhetta... Haloo Helsingin laulusta, "jos se ei tapa niin se hajottaa"- sopiii paremmin siihen miten sen itse koen. Minusta on tullut herkempi, itkuisempi, haavoittuvaisempi, itsekkäämpi, erakkomaisempi, enkä anna enää itsestäni kaikkea eli sanoisinko varautuneempi. Minusta ei ole tullut muistavaisempi, tarkempi, rauhallisempi tai järkevämpi. Eli en ole astunut yhtään lähemmäksi sinun luonnettasi; järkevä, rauhallinen ja turvallinen, vaikka niin itselleni lu...

No nytkö sanoisin.....

Ajettiin Taysille viitenä päivänä peräkkäin. Stressi purkaantui aina matkoilla ajaessa. Itkin ja ja keksin mahtavia koomikoille sopivia juttuja elämästäni. Mietin, että olisin loistava koomikko ja sitten taas itkin. Ajoin poliisien kameraan Sasin mäessä ja nauroin, kun kuulin mielessäni poliisisedän kommentin autostaan, joka meni luultavast i näin "Saatan*n hiekkapil**u kiinni jäit!!" Minä en edes hiljentänyt, koska nopeutta, ylisellaista oli vain kymppi korkeintaan. Siinä hetkessä keskityin vain ajatukseen, kuinka vien viisivuotiaan poikani ensimmäistä kertaa verikokeeseen.... . Kantamista, itkua, juokse tai kuole ajatusta ja väkisin kiinnipitämistä oli tiedossa. Ja järkyn näköinen käsivarsi, kun suoni sai kunnolla osumaa. Puhuin itsekseni, että mikään ei meidän elämässä muutu. Tai muuttuu, mutta parempaan. Meillä ei ole syöpädiagnoosia, ei insuliinipiikkejä repussa, ei kuolemantuomiota. Meille tulee vaan ehkä perheeseen uusi nimi.  Nimi, johon olen tutustunut miele...