Siirry pääsisältöön

;) (Mulla on oikeasti hyvä päivä :) )

Hei sinä työnhakija!

Minulla olisi tässä tarjota oiva tilaisuus!

Tartu hetkeen!

Työntekijältä odotetaan tietämystä monelta eri alalta;  esimerkit voin antaa ammattinimikkeinä:

psykologi, ravitsemusasiantuntija, kokki, talonmies, puheterapeutti, äidinkielenopettaja, liikunnanohjaaja, luistelunopettaja, musiikinopettaja, ensihoitaja, ompelija, siivoaja, kuvaamataidonopettaja, suuhygienisti, parturi, rokoteasiantuntija, ammattijärjestäjä, uimamaisteri, shoppaaja (4x vuodessa puetaan uusiksi,välikausi, talvi, välikausi, kesä,)

Pieniä maistiaisia tulevasta työpaikastasi:

*Jos jokin näistä yllämainituista osa-alueista jää vähän heikommalle, niin naapurilta saatat saada heti suoraa palautetta ja nimettömänä puheluna kutsutulta sosiaalityöntekijältä myös, minulta vasta sitten kun pääsen kotiin pitkän ja uuvuttavan työpäivän jälkeen.
Muistathan, että sinä tämän työpaikan olet valinnut, jossa olet vapaasti arvosteltavissa myös muiden kahvipöytäkeskusteluissa.  Muistathan vain kestää sen.
Voin opettaa myös lauseen,  että kun et ole täällä taaskaan tehny mitään ;)  ;) vähän sillai pilke silmäkulmassa. Huumorintajua löytyy!

*Huomaathan hakemuksessa kohdan, jossa kerrotaan, että kännykän käyttö, etenkin sosiaalinen media on kielletty työaikana, koska se on henkistä väkivaltaa lapsilleni. Älä siis sorru tähän milloinkaan. Huom! Ei milloinkaan. Lapseni eivät myöskään saa käyttää mitään digidigiä! Yksi poikkeus on Pikku Kakkonen. (Sinä voit laittaa sillävälin pyykit/ruoan/tai kusettaa koiran.)
Eli monipuolisuutta myös löytyy jokaiseen päivään!

*Lapseni ovat kuin kotonaan varmasti myös sinun kanssasi, joten he näyttävät kaikki puolensa itsestään, kehitysvaiheesta toiseen.
Aina on joku vaihe, sen voin luvata! :)
Siihen liittyy yleensä myös kova tahtotila. Muista olla aina kärsivällinen. Jatkuvasti. Se hetki vaikuttaa lapseni muistiin ja muistoihin lapsuudesta aikuisuuteen.
En halua tulla koputtelemaan olkapäällesi vuosien päästä, että silloin kerran kun sanoit lastani näsäviisaaksi ja korotit ääntäsi!!

Tuntipalkka: Laske itse.  Kuukaudessa: noin 350e, mikäli kumppanisi on huonotuloinen, voit saada pientä kannustusrahaa! Muista toimittaa kumppanisi tulotiedot mahdollisimman pian :)

Työaika: n.18h/vrk 7pv viikossa. Alkuun nyt vaikka vuoden sopparilla. Lisävuosia soppariin voi saada siihen asti kun lapset täyttävät 3v. Vapaapäiviä saat jos kehtaat pyytää.

*Muista, että jos tähän työhön lähdet, niin siinä sitten myös olet.
Meillä ei saa:
Valittaa väsymystä eikä oman elämän puutetta.
Piste. Perua ei voi!
Tai voi sen silloin jos otat kakkostyön samalta alalta tähän rinnalle.

*Joustavuudesta vielä sen verran: Jos kotonasi on jotain rästitöitä, niin saat ottaa ne työpäivääsi mukaan, rohkeasti vaan kaikki mieltäpainavat hommat. Kyllä ne siinä sivussa tulee tehtyä, esimerkiksi päikkäriaikaan. Joka saattaa olla kaikilla eri aikaan.
Kunhan vaan päätät, että on samaan aikaan, niin kyllä sen ajan saa kaikille samaksi. Tahtotilaa vaan, sillä ne lapset toimivat aina. Ajatuksenvoimalla myös.


*Pikkulapset voivat sairastaa noin 11 x vuodessa tutkimusten mukaan. Eli meillä se on sitten maximissaan 33x vuodessa. Kestää noin viikon. Kipuisena lapset tarvitsevat enemmän kaikkea. Nenäliinoista, syliin. Unta he tarvitsevat myös tervehtyäkseen, mutta jos on kipeänä niin se uni ei tule.

*Saikku-sana ei ole käytössä meillä. Rohkeasti vaan työpäivään, saat ripauksen vielä kokemusta yrittäjähenkisyydestä ;)

*Yksi pyyntö vielä sinulta: Vaadin jatkuvaa henkistä läsnäoloa työpäivän aikana.

*Saat mahdollisuuden nähdä ihmistaimen kehityskaaren, sitä hienompaa työtä saa hakea! Nämä yllämainitut pikkuseikat ovat sitten vaan sivuseikkoja, joihin ei kannata liikaa kiinnittää huomiota <3


Hakemukset käsittelen saapumisjärjestyksessä, että voin toimia reilusti ja oikeudenmukaisesti kaikkia hakijoita kohtaan.

TSEMPPIÄ, TERVETULOA MUKAAN ! <3


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raastan juustohöylällä sipulia leivän päälle??! siis hetkone??!

Tähän tilanteeseen havahduin. "Mitäs mä oikein teen??! " Olin reilu kaks vuotta sitte kokenut tämän saman "Mitäs mä oikein teen??!" fiiliksen, kun menin jääkaapille ja join kolme lasillista maitoa siltä seisomalta. Johan nyt. Voisko olla... Eihän ne oo viä myöhässä. Maanantaina alkaa. Eiku hetkonen. Katotaas kalenterista. Eiku ne piti alkaakin jo kaks päivää sitten. Sanon Isännälle. Ei se usko. Enhän mä oo superhedelmä. 18-vuotiaana makasin potilaspedillä yli 50-vuotiaan miesgynen tutkiessa paikkoja. Hän totesi, että sulla on kysta, iso hyvänlaatuinen kasvain oikeassa munasarjassa. Se voi itsekseen sieltä poksahtaa, se tekee tosi kipeetä ja soitat sitten tarvittaessa ambulanssia....  Ja sulla on myös monirakkulaiset munasarjat, PCO,  eli lapsia et tule todennäköisesti ainakaan luonnollisesti saamaan. ahaa, okei, kiitos tiedosta.... . . . . . . . Mä en saa lapsia ehkä ikinä. Jes. 4 vuotta tässä ajatuksessa. Isännälle oli aika vaikeaa myöntää suhteen alus

Lusikat jakoon pikkulapsiarjessa.

En yhtään ihmettele, vaikka niin monesti pikkulapsiarjessa vanhemmat päätyvät eroon. Myös meillä on kaikki mahdollisuudet epäonnistuneeseen avioliittoon. Minä haaveilen väliaikaisesta asumuserosta todella usein. Keskimäärin 52 kertaa vuodessa. Ja Isäntä tietää sen.  On tiennyt jo monta vuotta. Mutta hän onneksi tietää, että en ole niin tosissani tämän -haaveeni- kanssa, että niin kävisi. (ja kukkahattutädit ovat ajatuksistaan nyt ihan hyshys. Minä haaveilen siitä, tädit ehkä salaisesti tapahtuvasta peppus****stä. Ehkä siis.  ) Usein mietin, että mitä jos pelkkä rakkaus ei vaan riitä pitämään perhettä koossa. Lapsen saaminen tuo mukanaan paljon lisäkysymyksiä parisuhteeseen. Teistä tulee vanhempia. Teillä on omia mielipiteitä. Teidän lapsilla on mielipiteitä. Teillä kaikilla viidellä on halu toimia sen oman mielipiteen mukaan. Ja usein se aiheuttaa lisäkysymyksiä. Jopa eripuraa. Se tuo mukanaan myös tunteita potenssiin sata. Huoli, ilo, murheet, rakkaus. Vastuu. --

kirpiää pakkausaamua.

Huomenta! Hermot oli kireellä taas tänäkin aamuna.  Vaikka aamu oli kaikinpuolin onnistunut ja onnellinen. Ensimmäinen suuri ilo oli, kun isäntä ja minä, molemmat, yhdessä, nousimme lasten kanssa, eikä vaan toinen. Siivottiinkin yhdessä. Mukavampi aloittaa päivä kun siivotaan yhdessä eilisen sotkuja. Joita ei siivota ikinä illalla. Olen nauttinut näistä pakkasaamuista. Ihanan raikasta. Ihossa se vaan näkyy heti. Kuivaa ja koppuraa ja halkeilee ja kaikki mitä joka vuosi ekoilla pakkasilla. Ja kaikilla pakkasilla ;D Ajattelin, että otan nyt oikein tälläisen rauhallisen kynttilöitä+rentoutusmusiikkia+kuppi kuumaa teetä+eilistä makaroonisalaattia-tunnelman ja täytän samalla tiskikoneen. Ja otinkin. Kaupanpäällisenä sain Pippurin kiljumaan viereen "anna, äiti, anna, äiti, anna", kun hän halusi tietokoneen itsellensä josta rentoutusmusiikki kuului. Sitten karkaan vessaan, vaivihkaa, suljen tosi hiljaa oven. 30 sekuntia ja Pippuri hakkaa ovea ja huutaa äiti avaa, äiti avaa,