Moikat!
Meillä oli neuvolapäivä. Meidän pikkumatamin tämänpäiväset mitat: 62,5cm(50cm) ja 8,4kg(4005gr) <3
Hyvin kasvaa!
Tänään tuli molempiin reisiin piikit ja suuhun yks nestemäinen. Toisen annoksen Panadolia annoin juuri. Levotonta unta ja vähän kipristelyä, muttei vielä suurempia vaivoja.
Mun mielestä hurjaa. Noin pieneen isoon pieneen vauvaan kolmee myrkkyä kerralla.
Rokotukset on kiistelty aihe. Minä menen muiden mukana, koska vaikka tämäkin on oma alueensa bisneksessä, niin mulla ei ole tietotaitoa tarpeeksi olla ottamatta piikkejä.
Huomenna jalat ovat varmaan arat ja niihin tulee kovat pahkurat. Täytyy vaan huomioida kantaessa ja välttää masullaan olemista.
Ette tiedä kuinka haasteellista on ollut pitää vauvan kaulamakkarat kuosissa. Hautuu hautuu. Olen kokeillut perunajauhoja, talkkia, kortisonirasvaa pahimpana aikana.. Leikkannut lakanasta suikaleita.
Lasten myötä olen tullut todellakin pilvisten viileiden päivien kannattajaksi. Ei haudu, ei pala, ei tule auringonpistosta. Eikä oo hiki. Eli munkin iho tykkää. Nää hikipäivät on todella taas tehneet tuhojansa mun ruhossa. Kipu on kaveri näinä päivinä.
Tämä mukelo on nyt numero kolme ja kaksi kertaa aiemmin olen kuullut saman lauseen äitini suusta: "sää oot niin iso että sää tarviit jo perunaa"
Ei.
Jos vauva on iso niin se ei silloin tarvii lisää ravintoa. Ennemminkin vähemmän, jos jompaakumpaa.
Kuukauden päästä aletaan maistelemaan bataattia ja kesäkurpitsaa.
Nautin tästä ajasta kun ei tarvitse keitellä ja hauduttaa mitään. Maitoa vaan ja se riittää.
Molemmat kädet on löydetty. Ensin vasen ja sitten oikea. Tekoyskä on seuraavana vuorossa.
Helppo ihana vauva. Menee hyvin mukana.
Usein mietin tätä asiaa.
Miksi ihminen ei muista sitä aikaa kun häntä rakastetaan eniten??
Pikkuvauva on kaikkien ihailun ja rakastamisen kohde. Huokauksia, lepertelyjä, kaikki on ihanaa.
On kyseessä iso keltainen kakka, puklu olkapäällä tai pieni hymy.
Vauva kulkee sylistä syliin. Halitaan, paijataan, keinutellaan, kannetaan.
Huomaan Pippurista.
Hän katselee sitä ihastelua. Hänelläkin olisi asiaa. Mutta kun ei rohkene syliin. Pitää tehdä jotain temppuja. Hyppiä? Kertoa naapurinmiehen ruohonleikkurista jotain?
Syliä, halia, kehuja pitää antaa nytkin, mutta ei Pippuri silti muista aikaa jolloin hän on ollut kaiken ihailun kohteena pienenä vauvana.
Jolloin jokaista pierua on ihailtu ja kiitelty röyhtäsyistä.
Ei hän muista.
Ja Esikko.
Hän muistaa nämä hetket aikuisenakin.
Vauvaa ihastellaan eikä ikinä kielletä.
Pippuria kommenetaan. Tänäänkin Esikko sanoi neuvolareissun jälkeen autossa kun Pippurille tuli lievä väsy että "Sikko mämmäm" kun tiesi että Sikko tarvitsee nyt mämmämpullon(lämmintä vettä pulloon Pippurin kielellä. )
Kyllä me rakastetaan Pippuria ja Esikkoa myös ja näytetäänkin se. Mutta. Kun.
Niitä komentelemisen aiheita on myös tsiljoona. Opetetaan oikeaa ja väärää.
Ne jää mieleen. Miksei se ehdoton ihastelu, paijailu, rakastaminen jää mieleen päällimäiseksi?
Minä muistan vieläkin komentelut lapsuudesta. Muistan myös sylin ja rakkauden. Mutten sitä aikaa kun kiersin sylistä syliin ja olin ihailun kohteena (jos siskorakas luet tätä niin kiinalaiselta näyttävää sumopainijalastakin voi ihailla vaikka saatatkin olla erimieltä ;D )
-------------------
Paljon ehtinyt taas tapahtua. Kirjoitan paremmin myöhemmin. Tänään laitan kortisonirasvat nahkaan ja annan parantua.
Pahoittelut ainaisista kirjoitusvirheistä ja huonosta lauseiden muodostuksesta. Totuus on se, että jos jään vielä korjailemaan virheitä niin nämä vähäisetkin julkaisut jää julkaisematta.
Ottakaa kuvia.Tämä päivä ei tuu enää koskaan takaisin.
Tehkää ne paperikuviksi. Tallentakaa ainakin kahdelle koneelle. Etteivät katoa.
Mutta. Älkää liiaksi eläkö menneessä, niinkuin minä väliin teen.
Keksitään pian jonkinlainen kanta-asiakas passi niin meillä asioivat asiakkaat saa lisämotivaatiota tulostaa kuvat valokuviksi asti , ettei jää digitiedostoiksi <3
Meillä oli neuvolapäivä. Meidän pikkumatamin tämänpäiväset mitat: 62,5cm(50cm) ja 8,4kg(4005gr) <3
Hyvin kasvaa!
Tänään tuli molempiin reisiin piikit ja suuhun yks nestemäinen. Toisen annoksen Panadolia annoin juuri. Levotonta unta ja vähän kipristelyä, muttei vielä suurempia vaivoja.
Mun mielestä hurjaa. Noin pieneen isoon pieneen vauvaan kolmee myrkkyä kerralla.
Rokotukset on kiistelty aihe. Minä menen muiden mukana, koska vaikka tämäkin on oma alueensa bisneksessä, niin mulla ei ole tietotaitoa tarpeeksi olla ottamatta piikkejä.
Huomenna jalat ovat varmaan arat ja niihin tulee kovat pahkurat. Täytyy vaan huomioida kantaessa ja välttää masullaan olemista.
Ette tiedä kuinka haasteellista on ollut pitää vauvan kaulamakkarat kuosissa. Hautuu hautuu. Olen kokeillut perunajauhoja, talkkia, kortisonirasvaa pahimpana aikana.. Leikkannut lakanasta suikaleita.
Lasten myötä olen tullut todellakin pilvisten viileiden päivien kannattajaksi. Ei haudu, ei pala, ei tule auringonpistosta. Eikä oo hiki. Eli munkin iho tykkää. Nää hikipäivät on todella taas tehneet tuhojansa mun ruhossa. Kipu on kaveri näinä päivinä.
Tämä mukelo on nyt numero kolme ja kaksi kertaa aiemmin olen kuullut saman lauseen äitini suusta: "sää oot niin iso että sää tarviit jo perunaa"
Ei.
Jos vauva on iso niin se ei silloin tarvii lisää ravintoa. Ennemminkin vähemmän, jos jompaakumpaa.
Kuukauden päästä aletaan maistelemaan bataattia ja kesäkurpitsaa.
Nautin tästä ajasta kun ei tarvitse keitellä ja hauduttaa mitään. Maitoa vaan ja se riittää.
Molemmat kädet on löydetty. Ensin vasen ja sitten oikea. Tekoyskä on seuraavana vuorossa.
Helppo ihana vauva. Menee hyvin mukana.
Usein mietin tätä asiaa.
Miksi ihminen ei muista sitä aikaa kun häntä rakastetaan eniten??
Pikkuvauva on kaikkien ihailun ja rakastamisen kohde. Huokauksia, lepertelyjä, kaikki on ihanaa.
On kyseessä iso keltainen kakka, puklu olkapäällä tai pieni hymy.
Vauva kulkee sylistä syliin. Halitaan, paijataan, keinutellaan, kannetaan.
Huomaan Pippurista.
Hän katselee sitä ihastelua. Hänelläkin olisi asiaa. Mutta kun ei rohkene syliin. Pitää tehdä jotain temppuja. Hyppiä? Kertoa naapurinmiehen ruohonleikkurista jotain?
Syliä, halia, kehuja pitää antaa nytkin, mutta ei Pippuri silti muista aikaa jolloin hän on ollut kaiken ihailun kohteena pienenä vauvana.
Jolloin jokaista pierua on ihailtu ja kiitelty röyhtäsyistä.
Ei hän muista.
Ja Esikko.
Hän muistaa nämä hetket aikuisenakin.
Vauvaa ihastellaan eikä ikinä kielletä.
Pippuria kommenetaan. Tänäänkin Esikko sanoi neuvolareissun jälkeen autossa kun Pippurille tuli lievä väsy että "Sikko mämmäm" kun tiesi että Sikko tarvitsee nyt mämmämpullon(lämmintä vettä pulloon Pippurin kielellä. )
Kyllä me rakastetaan Pippuria ja Esikkoa myös ja näytetäänkin se. Mutta. Kun.
Niitä komentelemisen aiheita on myös tsiljoona. Opetetaan oikeaa ja väärää.
Ne jää mieleen. Miksei se ehdoton ihastelu, paijailu, rakastaminen jää mieleen päällimäiseksi?
Minä muistan vieläkin komentelut lapsuudesta. Muistan myös sylin ja rakkauden. Mutten sitä aikaa kun kiersin sylistä syliin ja olin ihailun kohteena (jos siskorakas luet tätä niin kiinalaiselta näyttävää sumopainijalastakin voi ihailla vaikka saatatkin olla erimieltä ;D )
-------------------
Paljon ehtinyt taas tapahtua. Kirjoitan paremmin myöhemmin. Tänään laitan kortisonirasvat nahkaan ja annan parantua.
Pahoittelut ainaisista kirjoitusvirheistä ja huonosta lauseiden muodostuksesta. Totuus on se, että jos jään vielä korjailemaan virheitä niin nämä vähäisetkin julkaisut jää julkaisematta.
 |
| käyhän muillekin aina näin? Kun kävelet kaapin ohi. |
Tehkää ne paperikuviksi. Tallentakaa ainakin kahdelle koneelle. Etteivät katoa.
Mutta. Älkää liiaksi eläkö menneessä, niinkuin minä väliin teen.
Keksitään pian jonkinlainen kanta-asiakas passi niin meillä asioivat asiakkaat saa lisämotivaatiota tulostaa kuvat valokuviksi asti , ettei jää digitiedostoiksi <3
Pilveen voisi myös tallentaa. Ei oo kiinni koneista.
VastaaPoista