Se pieni ääni (Tytti Koivunen)
https://www.youtube.com/watch?v=WVIj4mz5AoM
säv. Annika Pudas, Jonna Ali-Kovero
san. Annika Pudas, Jonna Ali-Kovero, Enna
Sohvan paikkaa jos vaihtaa onni katoaa
mitä jos ei tulekaan Me Naiset- tänään ajallaan
jos joku autoni kylkee peruuttaa
silloin elämä suistuu raiteltaan
jos mun puhelu menee sun vastaajaan
etkö mua enää rakastakaan?
vaienna se pieni ääni joka päässäni
huolet kasvattaa
"Olenko itse onneni tiellä
jos meen maailman ääriin onko se siellä?
jos antaisin huulille luvan hymyillä, silmille säteillä
oisko onni silloin tässä? "
Kauan aikaa tän kaiken tahdoin saavuttaa
voisitko mua muistuttaa, herättää tänään huomaamaan
mullon iholla joku jota rakastaa
peltikatolla sateen ropinaa
ja mä sulle nää laulut laulaa saan
mitä jos kaikki tää katoaa?
vaienna se pieni ääni joka päässäni
huolet kasvattaa
"Olenko itse onneni tiellä
jos meen maailman ääriin onko se siellä?
jos antaisin huulille luvan hymyillä silmille säteillä
oisko silloin tässä? "
------------------
Olin lauluntekijävalmennuksessa vuonna 2013 8kk. Sain siltä retkeltä ystäviä. Ja paljon muutakin hyvää.
Kahden ystävän kanssa sitten mentiin yksi kesäinen ilta Tampereella katsomaan Anna Puun keikka. Oltiin aloitettu aiemmin päivällä tämän laulun tekeminen ja jatkettiin keikan jälkeen Näsinpuistossa.
Kitara, melodica, tietokone ja me.
Siitä syntyi tämä laulu.
Nainen.
Ihmislajike joka murehtii. Pohtii. Silloinkin kun ei olisi välttämättä edes syytä.
Tämän laulun sanoissa on koottuna se kaikki, mitä mun mielestä me naiset tuumaamme. Ehkä hieman pilke silmäkulmassa kuitenkin ;)
----------
Olen tilannut Me Naiset lehteä vuosia vuosia. Se on torstain pikkupiristys. On juttuja joita en koskaan lue lehdestä(jatkikset, epäolennaiset, tv-ohjelmisto(?) ja on juttuja jotka luen aina.
Jokaisesta henkilöhaastattelusta löytyy aina joku kohta mikä uppoaa.
Olen päättänyt alleviivata ne kohdat ja kirjoittaa muistiin. (Hyvä tekosyy lehtien säästämiseen.. :D)
Parin viikon takaisesta lehdestä löytyi nämä:
"Lapsiperheelle tyypillinen oman ajan puute ei Pekkaa ahdista, mutta nykyajan lapsikeskeisyys häntä ärsyttää.
-Ei arjen tarvitse olla koko ajan helppoa ja siistiä. Välillä se on ärsyttävää ja hankalaa, mutta muuta todellisuutta ei ole, hän sanoo.
-Kun tulee isäksi, kaikki muuttuu, mutta mikään ei muutu. Toiset pistävät kaiken uusiksi, eivät enää juo eivätkä polta ja muuttavat elämäntapansa, mutta silloin on suuri riski kadottaa itsensä kokonaan.
.......
"Parisuhde toimii, kun molemmat osaavat tehdä kompromisseja. Olemme kokeneet Pian kanssa paljon yhdessä ja päässeet vaikeuksien yli. Tuemme toisiamme ja kun toinen on heikko, toinen on vahva."
---------------------------
Minun henkisestä hyvinvoinnista monet ovat olleet huolissaan.(Vanhempi väki varsinkin) Ehkä siksi, koska minä myönnän ääneen että tämä viiden vuoden valvomisputki on ihmispaskaa...
Se vaan on niin, että se on niin. Jos haluaa lapsia, niin sitten siinä saa mukana muutakin kuin kermat kakun päältä. Ei se ole aina kukkasta. Se, että on rohkea ja myöntää ääneen, ei välttämättä tuo pelkästään hyvää mukanaan. Et uskalla sanoa ääneen että hei mä oon paksuna, koska tiedät että vastaus on "HERRANJUMALA"
Mutta se asia on fakta, että vaikka sanon ääneen että ei ole aina helppoa, niin ei se tarkoita sitä että rakastaisin yhtään sen vähemmän lapsiani kuin joku naapurin virtanen, joka kertoo kaiken olevan vaaleanpunaista. :)
Yksi tuttavani sanoi esikon syntymän jälkeen, että luuli että muutun kun lapsi syntyy.
Varmasti jollain tasolla olen muuttunut (äkäisempi, rauhattomampi?), mutta en usko, että ihmisen perusolemus katoaa mihinkään lasten saamisen jälkeen. Se, että yrittää olla jotain muuta kuin on, on kyllä mahdollista.
Minäkin kokoajan yritän sopeutua joukkoon, ajaa nurmikot, pitää kotia siistinä kun vieraita tulee. Mutta kyllä myönnän että koville ottaa.
Silloin joskus kun keskityn siivoamiseen, mietin että kyllä tääki jotai miälenvikast on ku ihmiset saa nautintoo kun imurihirviö imasee jonku pienen ja viattoman pölypalleron kitusiinsa ja imuroija saa siitä tyydytystä... ? :D
Tai sen yhden kerran kun käytin trimmeriä. Yritit vetää ne "joukkoon kuulumattomat" kumoon. Sitten silmä keskittyi ja niitä tuheroita oli joka puolella!!!?
Ennen trimmeriin tarttumista en nähnyt yhtäkään missään. Mutta kun yritys kuulua -:joukkoon omakotitaloasujien -sai minut huomaamaan pihassani jotain, mitä ennen en ole huomannut.
Onko se sitten hyvä vai huono?..
Kyllähän välillä tuntuu, että kukahan mää oon?. Mutta se on luonnollista. Jos olet äiti-roolissa keskimäärin kaiken ajan viikosta, niin toki sitä miettii, että missä se kimuli on joka oli 23 vuotta ennen kuin oli lapsia?
-----------------------------------
*Meillä on vietelty viikon verran erilaisilla kokoonpanoilla Esikoisen synttäreitä! :)
Sunnuntaina kävi sukulaisia
Tiistaina kävi kavereita
Keskiviikkona oltiin naapurissa uimasssa ja ihastelemassa pupua
*Eilen käytiin mummun ja enon kanssa Funparkissa Ideaparkissa "junahoplopissa" meidän perheen kielellä. Oli kyllä kuuma! Ja Pippuri sai heti ekan vartin aikana potkun huuleensa, verta tuli ja huuli hetkeksi turposi, mutta se ei montaa minuuttia kauempaa haitannut menoa!
Ja tänään kävi naapurin poika toivottelemassa onnet :)
 |
| Juoksemalla mentiin valitsemaan nämä synttärilahjoiksi |
 |
| Ei jokapäivä tarvii kakkua niiden kynttilöiden puhaltamiseen? .. . . |
 |
| "No okei saat leikkiä, mutta laita niitä tähän vaaleanpunaiseen kippoon.. . . " |
 |
| "Kyllä sillä vähän kupli aamuyöstä mahassa" |
Kommentit
Lähetä kommentti