Siirry pääsisältöön

Eka Dc-fix kokeilu...


Olen vuositolkulla kytännyt kaikken dc-fix kokeiluja. Nettikauppojen ostoskorissakin on ollut muovirullia moneen kertaan, mutten ole rohjennut.

Eihän mun hermot sellaista kestä. Se on samaa hommaa kuin kirjojen päällystäminen. Kaikessa käsityössä olen onneton. Neuloin ala-asteikäisenä käsityön housuihini kiinni vahingossa.  Yhden tyynyliinan jätin lattialle ja koira kusi sen päälle. Sain yläasteella vain yhden villasukan aikaiseksi, kun piti kaksi tehdä. Yhden hameen sain tehtyä alusta loppuun, siitä tuli niin hyvä että käsityöope olisi halunnut nähdä sen, koska sijainen oli antanut arvosanaksi 9-. (Ei tuntenut historiaani- innostusta käsityöhön) En halunnut näyttää. Suurin syy siihen hameen valmistumiseen taisi kuitenkin olla se, että sain sen takia olla pois ruotsin valinnaiselta kurssilta(viimeistelin hamettan ompelukone viuhuten). . . . . .

Joku viidensadan palan palapeli olis rangaistus. (Joten älkää ikuna ostako sellaista mulle :D )

Noniin, kuitenkin.



Käytiin eilen Bauhausissa ostamassa fixejä. Huvitti. Sillä hyllyköllä kävi kuhina. Se on muodissa vieläkin.

Onhan se edullinen tapa muuttaa ilmettä!

Lapset kävivät ennen reissua kylpemässä. Mää rakastan tota luovuutta, mitä Isäntä keksii. Lapset olivat innoissaan. (maja kylpyammeessa-)Oon taas haaveillut siitä kerrostaloasumisesta, mutta nää jutut jäis sit suoraan unholaan, jos sellaiseen ikinä muutettaisiin :/


Minä halusin kokeilla fixejä Melballe. Isännältä sain tänään päivällä palauttetta että oli tavarat hukassa kun aloitti aamusta työpäivän ja olin sullonut kaiken -roinan - muovipusseihin tieltäni.

Olen esimerkki miten ei kannata tehdä.
Silti olen tyytyväinen työn jälkeeni, kun miettii että hei eka kerta.

Ensimmäinen ohje oli.

Fixin asentamisessa on hyvä olla kaksi ihmistä.
Ohjeita noudatettu. Otin Pippurin kaks vee kaverikseni. Ja vauvan 3 kk ekstraksi.

Kyllä nimittäin kesti yksi tason vuoraaminen.

Ensimmäisenä viiden sentin aloituksen jälkeen Pippuri halusi hapankorppua vaikkei sellaista ollutkaan kaapissa.
Hetki hermoiltiin.

Sitten keksin, että järjestelee teepusseja sen aikaa kun minä suoristelen ryppyjä muovista.
Sitten jäin keittiölle hetkeksi itekseni... Pippuri pisti tuulemaan.





Ei näin.

Eikä näin. Viiltoja "valmiiseen"



Kun reviiri alkoi olemaan liian pieni, Pippuri halusi käytävälle ja rappusiin. Ajattelin, että saa mennä kerta pääovet olivat lukossa ja olenhan minäkin mennyt lapsena niitä tsiljoona kertaa odottaessani kun äiti wörkkii.




Sitten vaihdettiin pari vaippaa ja ruokittiin vauvaa. Ja hiki valu ihan sikana. Ressasinki ehkä himpun.
Otin päällypaidan pois.

Ja kun parin tunnin päästä lähdettiin kotiin ; Jep. Paita oli vähän menny "kiireessä" väärinpäin. Ihan vähän vaan...


Eli tämä reikä kuuluu taakse. Ja laput paidan sisäpuolelle.

Homma jäi luonnollisesti kesken. Jätin vauvan unille kotiin ja
menin takaisin joskus kuudenseiskan välillä. Laitoin youtubesta musiikkia. Kuuntelin tän kesän festarikeikkoja.
Tiättekö kuinka paljon helpompi on vaan tehdä, kun kuulee vaan omat ajatukset ja saa tehdä ilman keskeytyksiä? :D

Mun omaa aikaa. Olen nyt todennut, että jos sitä saa, niin otan.

Tuli ihan sikana ryppyjä. Piilotin ne tavaroitten alle. Siis ne fixien rypyt. Nää omat pysyy, ei saa piiloon. Vertaillaan aina mummun kans kummalla on vähemmän. Ollaan aika tasoissa.

En saanut kuin tiskin valmiiksi. Pitkä matka olis edessä, mutta sopii mulle! En ees tiä mitä aion, kun suunnitelma meni uusiksi, mutta sen tiän että  teen nyt  jotakin ja äkkiä ennenko saan porttikiellon Isännältä koko puljuun.






Laitoin tasoa mustaksi, koska valkoinen on aika armoton. Lika näkyy heti ja sitä kyllä tulee. Kokoajan.

Jätin piänen yllärinki. Ei Isäntää ainakaan viä naurattanu?
.Kun lähdin kahdentoista jälkeen yöllä kotiinpäin. Myönnän että matkarattaat jäivät liikkeelle, koska mielikuvitus alkoi laukkaamaan.

-----> kasaat matkarattaita auton perään ja joku siellä pimeydessä hyökkää kurkkuun kiinni.

Eli puolijuoksulla autolle.

No semmosta tällä erää.

Mun rakas poikani söi tänään kaalilaatikkoa, jonka minä olin tehnyt!! wuuhuuuu!

noni. öitä! Kiva kun luit <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raastan juustohöylällä sipulia leivän päälle??! siis hetkone??!

Tähän tilanteeseen havahduin. "Mitäs mä oikein teen??! " Olin reilu kaks vuotta sitte kokenut tämän saman "Mitäs mä oikein teen??!" fiiliksen, kun menin jääkaapille ja join kolme lasillista maitoa siltä seisomalta. Johan nyt. Voisko olla... Eihän ne oo viä myöhässä. Maanantaina alkaa. Eiku hetkonen. Katotaas kalenterista. Eiku ne piti alkaakin jo kaks päivää sitten. Sanon Isännälle. Ei se usko. Enhän mä oo superhedelmä. 18-vuotiaana makasin potilaspedillä yli 50-vuotiaan miesgynen tutkiessa paikkoja. Hän totesi, että sulla on kysta, iso hyvänlaatuinen kasvain oikeassa munasarjassa. Se voi itsekseen sieltä poksahtaa, se tekee tosi kipeetä ja soitat sitten tarvittaessa ambulanssia....  Ja sulla on myös monirakkulaiset munasarjat, PCO,  eli lapsia et tule todennäköisesti ainakaan luonnollisesti saamaan. ahaa, okei, kiitos tiedosta.... . . . . . . . Mä en saa lapsia ehkä ikinä. Jes. 4 vuotta tässä ajatuksessa. Isännälle oli aika vaikeaa myöntää suhteen alus

ke-la

"PIPPURI EI SAA KIUSATA ESIKKOA!" "TILITTÄÄ TÄSTÄ" (silittää tästä) vastaa Pippuri. Juu just niinhän se olikin, kas kun kukaan muu ei huomannu. Nuo majakka ja perävaunu. Niin suloisia silloin kun leikkivät sulassa sovussa. Ja silloin kun eivät. Maailman raivostuttavin pariskunta. Tämä äiti ei kerkiä laskeen kymmeneen kun menen selvittämään. Pippuri kiusaa tahallaan. Esikko vastaa fyysisesti. Kuukausi takaperin löytyi jo hampaanjälkiä molemmilta. No ei sillä. Tämä on hyvä, mutta kova koulu. Muistan isoveljeni kiristyslauseen lapsuudesta: "sä joko haet tai sä itket ja haet" esim. lihapiirakan jääkaapista :D Useimmiten hain ilman itkua. Yritin mielistellä kovin isoveljeäni, hain toveruutta ja hyväksyntää. Milloin olin harjoituskappaleena niskalenkkiä harjoiteltaessa, milloin mönkijän perässä pulkassa istumassa, milloin tekemässä "mahaplätsejä" järvenkylässä.. Kunhan vaan veli huomas. Kerran hyppäsin "selkäplätsin" niin että

kirpiää pakkausaamua.

Huomenta! Hermot oli kireellä taas tänäkin aamuna.  Vaikka aamu oli kaikinpuolin onnistunut ja onnellinen. Ensimmäinen suuri ilo oli, kun isäntä ja minä, molemmat, yhdessä, nousimme lasten kanssa, eikä vaan toinen. Siivottiinkin yhdessä. Mukavampi aloittaa päivä kun siivotaan yhdessä eilisen sotkuja. Joita ei siivota ikinä illalla. Olen nauttinut näistä pakkasaamuista. Ihanan raikasta. Ihossa se vaan näkyy heti. Kuivaa ja koppuraa ja halkeilee ja kaikki mitä joka vuosi ekoilla pakkasilla. Ja kaikilla pakkasilla ;D Ajattelin, että otan nyt oikein tälläisen rauhallisen kynttilöitä+rentoutusmusiikkia+kuppi kuumaa teetä+eilistä makaroonisalaattia-tunnelman ja täytän samalla tiskikoneen. Ja otinkin. Kaupanpäällisenä sain Pippurin kiljumaan viereen "anna, äiti, anna, äiti, anna", kun hän halusi tietokoneen itsellensä josta rentoutusmusiikki kuului. Sitten karkaan vessaan, vaivihkaa, suljen tosi hiljaa oven. 30 sekuntia ja Pippuri hakkaa ovea ja huutaa äiti avaa, äiti avaa,