Siirry pääsisältöön

Eka Dc-fix kokeilu...


Olen vuositolkulla kytännyt kaikken dc-fix kokeiluja. Nettikauppojen ostoskorissakin on ollut muovirullia moneen kertaan, mutten ole rohjennut.

Eihän mun hermot sellaista kestä. Se on samaa hommaa kuin kirjojen päällystäminen. Kaikessa käsityössä olen onneton. Neuloin ala-asteikäisenä käsityön housuihini kiinni vahingossa.  Yhden tyynyliinan jätin lattialle ja koira kusi sen päälle. Sain yläasteella vain yhden villasukan aikaiseksi, kun piti kaksi tehdä. Yhden hameen sain tehtyä alusta loppuun, siitä tuli niin hyvä että käsityöope olisi halunnut nähdä sen, koska sijainen oli antanut arvosanaksi 9-. (Ei tuntenut historiaani- innostusta käsityöhön) En halunnut näyttää. Suurin syy siihen hameen valmistumiseen taisi kuitenkin olla se, että sain sen takia olla pois ruotsin valinnaiselta kurssilta(viimeistelin hamettan ompelukone viuhuten). . . . . .

Joku viidensadan palan palapeli olis rangaistus. (Joten älkää ikuna ostako sellaista mulle :D )

Noniin, kuitenkin.



Käytiin eilen Bauhausissa ostamassa fixejä. Huvitti. Sillä hyllyköllä kävi kuhina. Se on muodissa vieläkin.

Onhan se edullinen tapa muuttaa ilmettä!

Lapset kävivät ennen reissua kylpemässä. Mää rakastan tota luovuutta, mitä Isäntä keksii. Lapset olivat innoissaan. (maja kylpyammeessa-)Oon taas haaveillut siitä kerrostaloasumisesta, mutta nää jutut jäis sit suoraan unholaan, jos sellaiseen ikinä muutettaisiin :/


Minä halusin kokeilla fixejä Melballe. Isännältä sain tänään päivällä palauttetta että oli tavarat hukassa kun aloitti aamusta työpäivän ja olin sullonut kaiken -roinan - muovipusseihin tieltäni.

Olen esimerkki miten ei kannata tehdä.
Silti olen tyytyväinen työn jälkeeni, kun miettii että hei eka kerta.

Ensimmäinen ohje oli.

Fixin asentamisessa on hyvä olla kaksi ihmistä.
Ohjeita noudatettu. Otin Pippurin kaks vee kaverikseni. Ja vauvan 3 kk ekstraksi.

Kyllä nimittäin kesti yksi tason vuoraaminen.

Ensimmäisenä viiden sentin aloituksen jälkeen Pippuri halusi hapankorppua vaikkei sellaista ollutkaan kaapissa.
Hetki hermoiltiin.

Sitten keksin, että järjestelee teepusseja sen aikaa kun minä suoristelen ryppyjä muovista.
Sitten jäin keittiölle hetkeksi itekseni... Pippuri pisti tuulemaan.





Ei näin.

Eikä näin. Viiltoja "valmiiseen"



Kun reviiri alkoi olemaan liian pieni, Pippuri halusi käytävälle ja rappusiin. Ajattelin, että saa mennä kerta pääovet olivat lukossa ja olenhan minäkin mennyt lapsena niitä tsiljoona kertaa odottaessani kun äiti wörkkii.




Sitten vaihdettiin pari vaippaa ja ruokittiin vauvaa. Ja hiki valu ihan sikana. Ressasinki ehkä himpun.
Otin päällypaidan pois.

Ja kun parin tunnin päästä lähdettiin kotiin ; Jep. Paita oli vähän menny "kiireessä" väärinpäin. Ihan vähän vaan...


Eli tämä reikä kuuluu taakse. Ja laput paidan sisäpuolelle.

Homma jäi luonnollisesti kesken. Jätin vauvan unille kotiin ja
menin takaisin joskus kuudenseiskan välillä. Laitoin youtubesta musiikkia. Kuuntelin tän kesän festarikeikkoja.
Tiättekö kuinka paljon helpompi on vaan tehdä, kun kuulee vaan omat ajatukset ja saa tehdä ilman keskeytyksiä? :D

Mun omaa aikaa. Olen nyt todennut, että jos sitä saa, niin otan.

Tuli ihan sikana ryppyjä. Piilotin ne tavaroitten alle. Siis ne fixien rypyt. Nää omat pysyy, ei saa piiloon. Vertaillaan aina mummun kans kummalla on vähemmän. Ollaan aika tasoissa.

En saanut kuin tiskin valmiiksi. Pitkä matka olis edessä, mutta sopii mulle! En ees tiä mitä aion, kun suunnitelma meni uusiksi, mutta sen tiän että  teen nyt  jotakin ja äkkiä ennenko saan porttikiellon Isännältä koko puljuun.






Laitoin tasoa mustaksi, koska valkoinen on aika armoton. Lika näkyy heti ja sitä kyllä tulee. Kokoajan.

Jätin piänen yllärinki. Ei Isäntää ainakaan viä naurattanu?
.Kun lähdin kahdentoista jälkeen yöllä kotiinpäin. Myönnän että matkarattaat jäivät liikkeelle, koska mielikuvitus alkoi laukkaamaan.

-----> kasaat matkarattaita auton perään ja joku siellä pimeydessä hyökkää kurkkuun kiinni.

Eli puolijuoksulla autolle.

No semmosta tällä erää.

Mun rakas poikani söi tänään kaalilaatikkoa, jonka minä olin tehnyt!! wuuhuuuu!

noni. öitä! Kiva kun luit <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No nytkö sanoisin.....

Ajettiin Taysille viitenä päivänä peräkkäin. Stressi purkaantui aina matkoilla ajaessa. Itkin ja ja keksin mahtavia koomikoille sopivia juttuja elämästäni. Mietin, että olisin loistava koomikko ja sitten taas itkin. Ajoin poliisien kameraan Sasin mäessä ja nauroin, kun kuulin mielessäni poliisisedän kommentin autostaan, joka meni luultavast i näin "Saatan*n hiekkapil**u kiinni jäit!!" Minä en edes hiljentänyt, koska nopeutta, ylisellaista oli vain kymppi korkeintaan. Siinä hetkessä keskityin vain ajatukseen, kuinka vien viisivuotiaan poikani ensimmäistä kertaa verikokeeseen.... . Kantamista, itkua, juokse tai kuole ajatusta ja väkisin kiinnipitämistä oli tiedossa. Ja järkyn näköinen käsivarsi, kun suoni sai kunnolla osumaa. Puhuin itsekseni, että mikään ei meidän elämässä muutu. Tai muuttuu, mutta parempaan. Meillä ei ole syöpädiagnoosia, ei insuliinipiikkejä repussa, ei kuolemantuomiota. Meille tulee vaan ehkä perheeseen uusi nimi.  Nimi, johon olen tutustunut miele...

"VAARILLA ON SAARI---" 6.8.2016

Teksti kirjoitettu joulukuussa.  Koska joulukiireet odottavat, niin juuri niin, ne odottavat. 80 neliön kartanosta 1/9 osaa siivottuna. Päätin vähän lepuuttaa välissä ja palata kuvissa kesään. Veneretkeen Kyrösjärvellä, Taatan paatilla serkunpojan perheen kanssa.  Taatahan asuu saaressa. Se on hieno mies. Pidetään toisiamme ystävinä jopa. Annan atk-neuvoja välillä ja Taata tuo itsekeittämiään luomumehuja, vadelmia ja mitä milloinkin. Luna-koiralle aina myös jonkun herkun.  Meillä oli ihana iltapäivä! Taata haki satamasta, ajettiin(?) Haveriin jätskille. Sieltä vielä Saareen kylään. Siellä oli pelottava gramofoni, samanlainen mikä muumeissa. Se hieman sekoitti pakkaa, mutta loppuviimeksi kotiinlähtö sujui hyvin :)  Pieni  valokuvaaja otti nämä loppupään kuvat. Lasten pikkuserkku <3 Hienoja otoksia, selvästi taiteilijasielua ;) ------------------  Tein myös heinäkuun lopussa(...

Olkoon ensi vuosi paras kaikista!

Asetan itselleni kevyen tavoitteen, joka tulee otsikosta jo selville!  :) Kaikki negaatiot huomioiden, aion silti suhtautua tulevaan vuoteen, kuin elämäni parhaaseen vuoteen! On niin paljon rintaa puristavia asioita kannettu vuositolkulla mukana, että nyt en oikein jaksa niitä enää mukana kantaa. Aion myös toteuttaa haaveitani, olla rohkeampi ja oma-aloitteisempi. :) Sain yhdeltä ystävältäni watsappiviestillä linkin lauluun, kuuntelin kerran ja se oli kuin nyrkkisilmään. Kuuntelin kolmekymmentäkertaa lisää ja itkin vain. Laulu on: iDA Paul ja Kalle Lindroth, Hakuammuntaa :https://www.youtube.com/watch?v=KxQV4nT8kVE Se muistutti minua monesta asiasta, jotka kävin läpi biisiä kuuntelemalla. 1.Omasta aikaansaamattomuudestani, jonka takia minun haavelaulu jäi tekemättä. Tämä biisi oli kuin minun ajatukset luettuna, stemmat, sellainen simppeli versio, duetto, aihepiiri, kitaraa .. . Juuri tämänlaisen dueton olisin halunnut tehdä taitelijan kanssa, joka nykyään ...