Siirry pääsisältöön

Eka Dc-fix kokeilu...


Olen vuositolkulla kytännyt kaikken dc-fix kokeiluja. Nettikauppojen ostoskorissakin on ollut muovirullia moneen kertaan, mutten ole rohjennut.

Eihän mun hermot sellaista kestä. Se on samaa hommaa kuin kirjojen päällystäminen. Kaikessa käsityössä olen onneton. Neuloin ala-asteikäisenä käsityön housuihini kiinni vahingossa.  Yhden tyynyliinan jätin lattialle ja koira kusi sen päälle. Sain yläasteella vain yhden villasukan aikaiseksi, kun piti kaksi tehdä. Yhden hameen sain tehtyä alusta loppuun, siitä tuli niin hyvä että käsityöope olisi halunnut nähdä sen, koska sijainen oli antanut arvosanaksi 9-. (Ei tuntenut historiaani- innostusta käsityöhön) En halunnut näyttää. Suurin syy siihen hameen valmistumiseen taisi kuitenkin olla se, että sain sen takia olla pois ruotsin valinnaiselta kurssilta(viimeistelin hamettan ompelukone viuhuten). . . . . .

Joku viidensadan palan palapeli olis rangaistus. (Joten älkää ikuna ostako sellaista mulle :D )

Noniin, kuitenkin.



Käytiin eilen Bauhausissa ostamassa fixejä. Huvitti. Sillä hyllyköllä kävi kuhina. Se on muodissa vieläkin.

Onhan se edullinen tapa muuttaa ilmettä!

Lapset kävivät ennen reissua kylpemässä. Mää rakastan tota luovuutta, mitä Isäntä keksii. Lapset olivat innoissaan. (maja kylpyammeessa-)Oon taas haaveillut siitä kerrostaloasumisesta, mutta nää jutut jäis sit suoraan unholaan, jos sellaiseen ikinä muutettaisiin :/


Minä halusin kokeilla fixejä Melballe. Isännältä sain tänään päivällä palauttetta että oli tavarat hukassa kun aloitti aamusta työpäivän ja olin sullonut kaiken -roinan - muovipusseihin tieltäni.

Olen esimerkki miten ei kannata tehdä.
Silti olen tyytyväinen työn jälkeeni, kun miettii että hei eka kerta.

Ensimmäinen ohje oli.

Fixin asentamisessa on hyvä olla kaksi ihmistä.
Ohjeita noudatettu. Otin Pippurin kaks vee kaverikseni. Ja vauvan 3 kk ekstraksi.

Kyllä nimittäin kesti yksi tason vuoraaminen.

Ensimmäisenä viiden sentin aloituksen jälkeen Pippuri halusi hapankorppua vaikkei sellaista ollutkaan kaapissa.
Hetki hermoiltiin.

Sitten keksin, että järjestelee teepusseja sen aikaa kun minä suoristelen ryppyjä muovista.
Sitten jäin keittiölle hetkeksi itekseni... Pippuri pisti tuulemaan.





Ei näin.

Eikä näin. Viiltoja "valmiiseen"



Kun reviiri alkoi olemaan liian pieni, Pippuri halusi käytävälle ja rappusiin. Ajattelin, että saa mennä kerta pääovet olivat lukossa ja olenhan minäkin mennyt lapsena niitä tsiljoona kertaa odottaessani kun äiti wörkkii.




Sitten vaihdettiin pari vaippaa ja ruokittiin vauvaa. Ja hiki valu ihan sikana. Ressasinki ehkä himpun.
Otin päällypaidan pois.

Ja kun parin tunnin päästä lähdettiin kotiin ; Jep. Paita oli vähän menny "kiireessä" väärinpäin. Ihan vähän vaan...


Eli tämä reikä kuuluu taakse. Ja laput paidan sisäpuolelle.

Homma jäi luonnollisesti kesken. Jätin vauvan unille kotiin ja
menin takaisin joskus kuudenseiskan välillä. Laitoin youtubesta musiikkia. Kuuntelin tän kesän festarikeikkoja.
Tiättekö kuinka paljon helpompi on vaan tehdä, kun kuulee vaan omat ajatukset ja saa tehdä ilman keskeytyksiä? :D

Mun omaa aikaa. Olen nyt todennut, että jos sitä saa, niin otan.

Tuli ihan sikana ryppyjä. Piilotin ne tavaroitten alle. Siis ne fixien rypyt. Nää omat pysyy, ei saa piiloon. Vertaillaan aina mummun kans kummalla on vähemmän. Ollaan aika tasoissa.

En saanut kuin tiskin valmiiksi. Pitkä matka olis edessä, mutta sopii mulle! En ees tiä mitä aion, kun suunnitelma meni uusiksi, mutta sen tiän että  teen nyt  jotakin ja äkkiä ennenko saan porttikiellon Isännältä koko puljuun.






Laitoin tasoa mustaksi, koska valkoinen on aika armoton. Lika näkyy heti ja sitä kyllä tulee. Kokoajan.

Jätin piänen yllärinki. Ei Isäntää ainakaan viä naurattanu?
.Kun lähdin kahdentoista jälkeen yöllä kotiinpäin. Myönnän että matkarattaat jäivät liikkeelle, koska mielikuvitus alkoi laukkaamaan.

-----> kasaat matkarattaita auton perään ja joku siellä pimeydessä hyökkää kurkkuun kiinni.

Eli puolijuoksulla autolle.

No semmosta tällä erää.

Mun rakas poikani söi tänään kaalilaatikkoa, jonka minä olin tehnyt!! wuuhuuuu!

noni. öitä! Kiva kun luit <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Se pieni ääni

Se pieni ääni (Tytti Koivunen) https://www.youtube.com/watch?v=WVIj4mz5AoM säv. Annika Pudas, Jonna Ali-Kovero san. Annika Pudas, Jonna Ali-Kovero, Enna Sohvan paikkaa jos vaihtaa onni katoaa mitä jos ei tulekaan Me Naiset- tänään ajallaan jos joku autoni kylkee peruuttaa silloin elämä suistuu raiteltaan jos mun puhelu menee sun vastaajaan etkö mua enää rakastakaan? vaienna se pieni ääni joka päässäni huolet kasvattaa "Olenko itse onneni tiellä jos meen maailman ääriin onko se siellä? jos antaisin huulille luvan hymyillä, silmille säteillä oisko onni silloin tässä? " Kauan aikaa tän kaiken tahdoin saavuttaa voisitko mua muistuttaa, herättää tänään huomaamaan mullon iholla joku jota rakastaa peltikatolla sateen ropinaa ja mä sulle nää laulut laulaa saan mitä jos kaikki tää katoaa? vaienna se pieni ääni joka päässäni huolet kasvattaa "Olenko itse onneni tiellä jos meen maailman ääriin onko se siellä? jos antaisin huulille luvan hymyill...

Hei sinä siellä taivaassa. 27.2.2014

"Olen taas viikon huomannut mikä päivä lähestyy. Tulee kaksi vuotta kun näin sinut viimeisen kerran. Ehkä ikinä. Koskaan.... En halua uskoa siihen, koska en kestä sitä ajatusta, se vaan on liikaa. Sain juuri kyyneleeni pyyhittyä ennenkuin aloin kirjoittamaan. Itken ikävää, katkeruutta miksi sinulle annettiin aikaa niin vähän täällä, surua niistä, mitä kaikkea olisit kerinnyt vielä elämäsi aikana tekemään. Kuinka Esikko olisi saanut touhuta papan kanssa. -Se mikä ei tapa, vahvistaa-sanonta on aivan peepuhetta... Haloo Helsingin laulusta, "jos se ei tapa niin se hajottaa"- sopiii paremmin siihen miten sen itse koen. Minusta on tullut herkempi, itkuisempi, haavoittuvaisempi, itsekkäämpi, erakkomaisempi, enkä anna enää itsestäni kaikkea eli sanoisinko varautuneempi. Minusta ei ole tullut muistavaisempi, tarkempi, rauhallisempi tai järkevämpi. Eli en ole astunut yhtään lähemmäksi sinun luonnettasi; järkevä, rauhallinen ja turvallinen, vaikka niin itselleni lu...

No nytkö sanoisin.....

Ajettiin Taysille viitenä päivänä peräkkäin. Stressi purkaantui aina matkoilla ajaessa. Itkin ja ja keksin mahtavia koomikoille sopivia juttuja elämästäni. Mietin, että olisin loistava koomikko ja sitten taas itkin. Ajoin poliisien kameraan Sasin mäessä ja nauroin, kun kuulin mielessäni poliisisedän kommentin autostaan, joka meni luultavast i näin "Saatan*n hiekkapil**u kiinni jäit!!" Minä en edes hiljentänyt, koska nopeutta, ylisellaista oli vain kymppi korkeintaan. Siinä hetkessä keskityin vain ajatukseen, kuinka vien viisivuotiaan poikani ensimmäistä kertaa verikokeeseen.... . Kantamista, itkua, juokse tai kuole ajatusta ja väkisin kiinnipitämistä oli tiedossa. Ja järkyn näköinen käsivarsi, kun suoni sai kunnolla osumaa. Puhuin itsekseni, että mikään ei meidän elämässä muutu. Tai muuttuu, mutta parempaan. Meillä ei ole syöpädiagnoosia, ei insuliinipiikkejä repussa, ei kuolemantuomiota. Meille tulee vaan ehkä perheeseen uusi nimi.  Nimi, johon olen tutustunut miele...