Heipat!
Meille syntyi pikkuprinsessa 17.4. rv 40+3 mitoin 4005gr ja 50cm.
Kaksi viikkoa takana kolmen lapsen äitinä. Oikein hyvin menee! Synnytyksestä toipuminen+2 muuta lasta+yöheräilyt eli perusarkea, jaksaa jaksaa! Tässä kohtaa hieman kaunisteltu totuus on mielestäni parempi. ;)
Olen nyt -saanut- kokea myös sen luomusynnytyksen, kiireellisen sektion ja imukuppisynnytyksen jälkeen ja voin sanoa että toipuminen on ollut nopeinta näin. Mutta ei se täysin vaivatonta ole ollut. (Puolukat ja vissyvesi tällähetkellä on pop) Särkylääkkeitä en ole joutunut ottamaan kuin koviin jälkisupistuksiin, ne olivat miltein sietämättömiä. Huh.
Ne kestivät kuitenkin vain sen ensimmäisen illan niin kovina ja tulivat aina imettäessä.
Niin se vaan taitaa vähän mennä, että kun yksi vaiva lähtee niin toinen tulee.
Mutta ei tämä loputtomiin kestä! :)
Ihanaa saada pikkuhiljaa omaa kroppaa takaisin! ( arvet jäivät, kilot myös, mieli temppuilee vieläkin; "näen päärynämehupurkin, päätän juoda lasillisen--> maito alkaa suihkuamaan)
Synnytyksen kesto oli himpun verran päälle kaksi tuntia. Kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei siinä kerinnyt oikein koko juttuun mukaan. Vauva syntyi 5 pisteen vauvana, mutta onneksi virkosi nopeasti! <3
Olen saanut runsaasti apuja kotona ollessani. Sitä fyysistä läsnäoloa, jota kovasti kaipasin. Esikko on saanut paljon huomiota ja Pippuri myös. En ole kokenut riittämättömyyden tunnetta, kun väkeä on ollut miltein joka päivä meitä viihdyttämässä :) <3
Imetys ei lähtenyt ihan niin reippaasti käyntiin kuin ajattelin. Vauvalla oli verensokerit alhaalla ensimmäisen yön ja aamun, pisteltiin moneen kertaan jalkapohjaan reppanaa :(
Arvot kuitenkin onneksi tasottuivat ja päästiin kotiin kahden potilashotelliyön jälkeen. Ensimmäisenä yönä vain Isäntä oli mukana meidän kanssa (häämatka siis?) ja toisena yönä oli Esikko ja Pippurikin mukana. Se ei enää mennytkään ihan lomana kun toipilaana kuitenkin olin vielä ja muksuilla oli pattereissa virtaa ihan yhtä paljon kuin muinakin päivinä. :D
Kun päästiin kotiin, vauva muuttui heti keltaiseksi. Niinkuin kaikki muutkin ovat tehneet kotiin tullessaan. Biliarvot olivat kuitenkin hyvät lähtiessä hotellilta. Arvelin, että liittyy maidonnousuun tämä keltaisuus ja nyt viime torstaina käytiin varmistamassa että biliarvot ovat ok. Ja niin ne olivat. Vauva on yhä keltainen, mutta joka päivä vähemmän. Samanlainen vauva kuin sisaruksetkin!
Hiilihappojuomat ja suklaa laitettu vähemmälle. Öisin heräillään, mutta myös nukutaan! Kovasti haluaisi äipän vieressä nukkua, useimmiten jääkin siihen yöksi, vaikka tarkoitukseni olisi nukuttaa omaan sänkyyn ihan turvallisuuden vuoksi, kun olen aika levoton nukkuja. Vie vaan hirvittävän paljon aikaa kun syötät, röyhtäytät(?), odotat että nukahtaa, siirrät sänkyyn, odotat että herääkö uudestaan ja sitten tuttia kun vaihtoehtona on myös syötät- nukahdatte molemmat.
Nyt kaikki ovat unilla yhtäaikaa. Kuuntelen hiljaisuutta. Kuuntelen pienen vauvan hengitystä. Tunnen suurinta kiitollisuutta. Tiedän että pystyn tähän.
Meille syntyi pikkuprinsessa 17.4. rv 40+3 mitoin 4005gr ja 50cm.
Kaksi viikkoa takana kolmen lapsen äitinä. Oikein hyvin menee! Synnytyksestä toipuminen+2 muuta lasta+yöheräilyt eli perusarkea, jaksaa jaksaa! Tässä kohtaa hieman kaunisteltu totuus on mielestäni parempi. ;)
 |
| "ÄLÄ TULE SAAPPAILLA MATOLLE" olis pitänyt sanoa; "tule saappailla matolle" (?) |
 | |
| eriparisukkia. Joku ihmettelee miksi meillä kuljetaan eriparisukissa. |
Olen nyt -saanut- kokea myös sen luomusynnytyksen, kiireellisen sektion ja imukuppisynnytyksen jälkeen ja voin sanoa että toipuminen on ollut nopeinta näin. Mutta ei se täysin vaivatonta ole ollut. (Puolukat ja vissyvesi tällähetkellä on pop) Särkylääkkeitä en ole joutunut ottamaan kuin koviin jälkisupistuksiin, ne olivat miltein sietämättömiä. Huh.
Ne kestivät kuitenkin vain sen ensimmäisen illan niin kovina ja tulivat aina imettäessä.
Niin se vaan taitaa vähän mennä, että kun yksi vaiva lähtee niin toinen tulee.
Mutta ei tämä loputtomiin kestä! :)
Ihanaa saada pikkuhiljaa omaa kroppaa takaisin! ( arvet jäivät, kilot myös, mieli temppuilee vieläkin; "näen päärynämehupurkin, päätän juoda lasillisen--> maito alkaa suihkuamaan)
 |
| (Mietin pitkään tohdinko näyttää.... Raskausarvet ovat...hmm. no. Siinä on ja pysyy. Ehkä vähän mietityttää olisko kandennu maistaa suklaata kiloittain. Mutta. Tässä atoopikon ihossa noi arvet hukkuu muuhun epätäydellisyyteen. Josko tuohon sais tatuoitua joskus jotain päälle. Lieskoja? Tippaleipiä?(sori, onneks vappu meni jo!) Toivottavasti en aiheuttanut kenellekään huonovointisuutta tällä kuvalla. Ja kattokaa alakuvaa, kuinka söpön paketin näillä arvilla sain. Kaiken sen arvoista.) |
Synnytyksen kesto oli himpun verran päälle kaksi tuntia. Kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei siinä kerinnyt oikein koko juttuun mukaan. Vauva syntyi 5 pisteen vauvana, mutta onneksi virkosi nopeasti! <3
 |
| Vaatekaapin päivitystä pikkuhiljaa. Imetystoppeja on tasan yksi. Ja tämä on mun kolmas lapsi. Josko nyt panostaisin myös helppouteen. |
 |
| Pippuri terassilla piknikillä, kaakaota+keksejä. Luna odottaa osinkoja. |
 | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Maistoin lihaaa! Söin ainakin kaksi palaa. Ihan hyvää oli. En silti ota tavaksi. |
 |
| Ylpeä isosisko <3 |
Olen saanut runsaasti apuja kotona ollessani. Sitä fyysistä läsnäoloa, jota kovasti kaipasin. Esikko on saanut paljon huomiota ja Pippuri myös. En ole kokenut riittämättömyyden tunnetta, kun väkeä on ollut miltein joka päivä meitä viihdyttämässä :) <3
Imetys ei lähtenyt ihan niin reippaasti käyntiin kuin ajattelin. Vauvalla oli verensokerit alhaalla ensimmäisen yön ja aamun, pisteltiin moneen kertaan jalkapohjaan reppanaa :(
Arvot kuitenkin onneksi tasottuivat ja päästiin kotiin kahden potilashotelliyön jälkeen. Ensimmäisenä yönä vain Isäntä oli mukana meidän kanssa (häämatka siis?) ja toisena yönä oli Esikko ja Pippurikin mukana. Se ei enää mennytkään ihan lomana kun toipilaana kuitenkin olin vielä ja muksuilla oli pattereissa virtaa ihan yhtä paljon kuin muinakin päivinä. :D
 | |
| Hoitaja pyysi lypsämään käsin viisi milliä ja antamaan pipetillä vauvalle. Yritin ja yritin, Isäntä kannusti että hyvin tulee. Jep. Yksi milli, eikä yhtään enempää. Tunsin siinä hetkessä pientä turhatumista. |
Kun päästiin kotiin, vauva muuttui heti keltaiseksi. Niinkuin kaikki muutkin ovat tehneet kotiin tullessaan. Biliarvot olivat kuitenkin hyvät lähtiessä hotellilta. Arvelin, että liittyy maidonnousuun tämä keltaisuus ja nyt viime torstaina käytiin varmistamassa että biliarvot ovat ok. Ja niin ne olivat. Vauva on yhä keltainen, mutta joka päivä vähemmän. Samanlainen vauva kuin sisaruksetkin!
Hiilihappojuomat ja suklaa laitettu vähemmälle. Öisin heräillään, mutta myös nukutaan! Kovasti haluaisi äipän vieressä nukkua, useimmiten jääkin siihen yöksi, vaikka tarkoitukseni olisi nukuttaa omaan sänkyyn ihan turvallisuuden vuoksi, kun olen aika levoton nukkuja. Vie vaan hirvittävän paljon aikaa kun syötät, röyhtäytät(?), odotat että nukahtaa, siirrät sänkyyn, odotat että herääkö uudestaan ja sitten tuttia kun vaihtoehtona on myös syötät- nukahdatte molemmat.
Nyt kaikki ovat unilla yhtäaikaa. Kuuntelen hiljaisuutta. Kuuntelen pienen vauvan hengitystä. Tunnen suurinta kiitollisuutta. Tiedän että pystyn tähän.
Kommentit
Lähetä kommentti