Minähän lupasin, että tämä vuosi 2017 tulee olemaan vuosistani parhain.
Iso pieni itku.
Aloitin vuoden parkumalla pääni maailman kipeimmäksi.
Mun tarkoitus ei ole tehdä ihmisille pahaa mieltä.
Joskus kuitenkin teen sitä vahingossa.
Hyvä sydän, huono muisti.
Tunsin yhden illan ja melkein kokonaisen viikon itseni maailman kelvottomammaksi ihmisraunioksi.
Joka ei osaa mitään.
-Metsään meni vaikka parhaani tein-, oli tämän itsesääli-inhokieriskelyviikon iskulauseena.
No pääsin yli tuskistani ja tässä olen. Ja hengitänki vielä. Tosin paljon huonommin, koska tuohon itsesääli-inhoviikkoon kuului ja kului pari askillista "poksutupakkaa" jota vielä saa kaupoista kuukauden kaksi. Pitihän tuo tilaisuus käyttää ennenkuin loppuu. (?)
.....
Meinasi loppua imetyskin tuohon viikkoon. Mutta onneksi tulin toistaiseksi järkiini ja nyt yskin virheitäni viikon pari, ennenkuin keuhkot antavat anteeksi.
29-vuotias
Reissu Hesaan Kepakerholaisten kanssa kesti la klo 12-- su klo 18:30. Olihan lystiä! Alko ei nouse hattuun enää sillä toivotulla tavalla, mutta kestän sen. Mentiin junalla ja yövyttiin omppuhotellissa kahdessa eri huoneessa. Valitsin oikean huonekaverin, koska meidän huoneessa nukuttiin pitkään eikä ollut nuorisoo möykkäämässä vastapäisessä huoneessa.! Ainoa arvoitus oli miksi olin pitänyt banaanin peittoni alla koko yön! Itsehän ajattelin sitä pelkästään eväänä joka avattiin heti kun silmät aukesi, mutta kepat saattoivat olla eri mieltä :D
Lisäksi kenkäni rikkuivat, jätin sinne roskikseen. Palvelivat 6 vuotta joten kiitollisena jätin hyvästit.
Ja lähdin hotellihuoneesta ala-aulaan ilman kenkiä. Toiset kengät odottelivat ulkona yhden kepan kassissa. Sain muutaman katseen mutta kestin ne.
Kävimme Apollossa katsomassa Stand uppia. Oli hyvä!!
Sitten aamulla kaupoille ja Kiilaan brunssille.
Junalla Tampereelle ja sitte kotona odotti kaks pakastekakkua kynttilöineen, kukkakimppu, suklaata ja onnittelulaulu! <3
Tays ja päiväkoti.
Viimeviikko.
Meillä oli Taysin lastenneurologian osastolla ensimmäiset käynnit maanantaina ja tiistaina. Ensimmäisestä päivästä jäi sellainen tunne, että seuraavana päivänä kysyin hoitajalta, että tuntuuko hänestä että olemme oikeassa paikassa.
Meillä on nyt käynyt kotosalla vierailulla toimintaterapeutti, asiantuntijahoitaja ja erityisopettaja.
Päiväkotiin käytiin tutustumassa ke-pe ja tällä viikolla Esikko on ollut koko viikon hoidossa.
Lisäksi aloitettiin jumppa Esikon ja Pippurin kanssa, joten tekemistä on ollut.
Pippurille shokkihoitoa kun hoitajia on ollut monta ja sitten vielä yhden hetken oli Isännän kanssa töissä mukana. ;) Mutta reipas oli kuulemma ollut!
Mutta kaikkein tärkein, Esikko on mennyt ilolla päiväkotiin! :)
Hoitoaika on nyt 8:30-12
Kun Isäntä vie Esikon, hoidossa ollaan 8:29
Ja kun äiti vie niin hoidossa ollaan 8:47 ja sitä ennen ollaan kiinni lautakasassa kun peruutus ei mene ihan putkeen tmv.
Sosetta silmässä
Tiedättekö sen tunteen kun lapsi herää, kiukuttelee ja vielä kakka siihen kaupanpäälle.
Olet jo myöhässä, kirppispöytä pitäisi olla jo tyhjennettynä kun vasta puet lapsia.
Sitten on pakko käydä vielä tankilla. Ja on niin huono pimeänäkö, että körööttelet hissuksiin ja jokaisen vastaantulevan rekan kohdalla hiljennät 60.
No jos kelaa vielä taaksepäin siihen lähtötilanteeseen. ...
Pelastat työtietsikkasi ennen lähtöä keittiön pöydältä ettei tanskadoggi keksi mitään jekkua sille. Lyöt luukun kiinni ja havahdut kuinka silmääsi lentää bataatti-kanasosetta. (?) (näköjään vähä paidalleki.)
*Me Naiset-lehden tilaaja jo vuosia.
Lähes jokaisesta henkilöhaastattelusta löydän "itselleni sopivia lauseita".
Maria Veitolan haastattelusta löysin monta kohtaa.
*Stananmoine stemppiryhmä &
Matkalla minuun.
*Siskon keittiön tuunausta
*Rillikiitäjäksi totuttelu.
* Näistä kirjoitan seuraavassa tekstissä. Moikat! <3 -jonna
Kommentit
Lähetä kommentti