Siirry pääsisältöön

Tämä viikko ja edellinen kans.


Minähän lupasin, että tämä vuosi 2017 tulee olemaan vuosistani parhain.
  
Iso pieni itku. 
Aloitin vuoden parkumalla pääni maailman kipeimmäksi.
Mun tarkoitus ei ole tehdä ihmisille pahaa mieltä.
Joskus kuitenkin teen sitä vahingossa.
Hyvä sydän, huono muisti.
Tunsin yhden illan ja melkein kokonaisen viikon itseni maailman   kelvottomammaksi ihmisraunioksi. 
Joka ei osaa mitään.
-Metsään meni vaikka parhaani tein-, oli tämän itsesääli-inhokieriskelyviikon iskulauseena.

No pääsin yli tuskistani ja tässä olen. Ja hengitänki vielä. Tosin paljon huonommin, koska tuohon itsesääli-inhoviikkoon kuului  ja kului pari askillista "poksutupakkaa" jota vielä saa kaupoista kuukauden kaksi. Pitihän tuo tilaisuus käyttää ennenkuin loppuu. (?) 
.....
Meinasi loppua imetyskin tuohon viikkoon. Mutta onneksi tulin toistaiseksi järkiini ja nyt yskin virheitäni viikon pari, ennenkuin keuhkot antavat anteeksi. 

29-vuotias
Reissu Hesaan Kepakerholaisten kanssa kesti la klo 12-- su klo 18:30. Olihan lystiä! Alko ei nouse hattuun enää sillä toivotulla tavalla, mutta kestän sen. Mentiin junalla ja yövyttiin omppuhotellissa kahdessa eri huoneessa. Valitsin oikean huonekaverin, koska meidän huoneessa nukuttiin pitkään eikä ollut nuorisoo möykkäämässä vastapäisessä huoneessa.! Ainoa arvoitus oli miksi olin pitänyt banaanin peittoni alla koko yön! Itsehän ajattelin sitä pelkästään eväänä joka avattiin heti kun silmät aukesi, mutta kepat saattoivat olla eri mieltä :D
Lisäksi kenkäni rikkuivat, jätin sinne roskikseen. Palvelivat 6 vuotta joten kiitollisena jätin hyvästit.
Ja lähdin hotellihuoneesta ala-aulaan ilman kenkiä. Toiset kengät odottelivat ulkona yhden kepan kassissa. Sain muutaman katseen mutta kestin ne.

Kävimme Apollossa katsomassa Stand uppia. Oli hyvä!!
Sitten aamulla kaupoille ja Kiilaan brunssille.

Junalla Tampereelle ja sitte kotona odotti kaks pakastekakkua kynttilöineen, kukkakimppu, suklaata ja onnittelulaulu! <3



Tays ja päiväkoti. 

Viimeviikko.

Meillä oli Taysin lastenneurologian osastolla ensimmäiset käynnit maanantaina ja tiistaina. Ensimmäisestä päivästä jäi sellainen tunne, että seuraavana päivänä kysyin hoitajalta, että tuntuuko hänestä että olemme oikeassa paikassa.

Meillä on nyt käynyt kotosalla vierailulla toimintaterapeutti, asiantuntijahoitaja ja erityisopettaja.

Päiväkotiin käytiin tutustumassa ke-pe ja tällä viikolla Esikko on ollut koko viikon hoidossa.
Lisäksi aloitettiin jumppa Esikon ja Pippurin kanssa, joten tekemistä on ollut.

Pippurille shokkihoitoa kun hoitajia on ollut monta ja sitten vielä yhden hetken oli Isännän kanssa töissä mukana.  ;) Mutta reipas oli kuulemma ollut!

Mutta kaikkein tärkein, Esikko on mennyt ilolla päiväkotiin! :)

Hoitoaika on nyt  8:30-12

Kun Isäntä vie Esikon, hoidossa ollaan 8:29
Ja kun äiti vie niin        hoidossa ollaan 8:47 ja sitä ennen ollaan kiinni lautakasassa kun peruutus ei mene ihan putkeen tmv.



Sosetta silmässä  

Tiedättekö sen tunteen kun lapsi herää, kiukuttelee ja vielä kakka siihen kaupanpäälle.
Olet jo myöhässä, kirppispöytä pitäisi olla jo tyhjennettynä kun vasta puet lapsia.
Sitten on pakko käydä vielä tankilla. Ja on niin huono pimeänäkö, että körööttelet hissuksiin ja jokaisen vastaantulevan rekan kohdalla hiljennät 60.
No jos kelaa vielä taaksepäin siihen lähtötilanteeseen. ...
Pelastat työtietsikkasi ennen  lähtöä keittiön pöydältä ettei tanskadoggi keksi mitään jekkua sille. Lyöt luukun kiinni ja havahdut kuinka silmääsi lentää bataatti-kanasosetta. (?) (näköjään vähä paidalleki.)



*Me Naiset-lehden tilaaja jo vuosia.

Lähes jokaisesta henkilöhaastattelusta löydän "itselleni sopivia lauseita".
Maria Veitolan haastattelusta löysin monta kohtaa.

*Stananmoine stemppiryhmä &
Matkalla minuun.    

*Siskon keittiön tuunausta

*Rillikiitäjäksi totuttelu.

* Näistä kirjoitan seuraavassa tekstissä.   Moikat! <3 -jonna

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raastan juustohöylällä sipulia leivän päälle??! siis hetkone??!

Tähän tilanteeseen havahduin. "Mitäs mä oikein teen??! " Olin reilu kaks vuotta sitte kokenut tämän saman "Mitäs mä oikein teen??!" fiiliksen, kun menin jääkaapille ja join kolme lasillista maitoa siltä seisomalta. Johan nyt. Voisko olla... Eihän ne oo viä myöhässä. Maanantaina alkaa. Eiku hetkonen. Katotaas kalenterista. Eiku ne piti alkaakin jo kaks päivää sitten. Sanon Isännälle. Ei se usko. Enhän mä oo superhedelmä. 18-vuotiaana makasin potilaspedillä yli 50-vuotiaan miesgynen tutkiessa paikkoja. Hän totesi, että sulla on kysta, iso hyvänlaatuinen kasvain oikeassa munasarjassa. Se voi itsekseen sieltä poksahtaa, se tekee tosi kipeetä ja soitat sitten tarvittaessa ambulanssia....  Ja sulla on myös monirakkulaiset munasarjat, PCO,  eli lapsia et tule todennäköisesti ainakaan luonnollisesti saamaan. ahaa, okei, kiitos tiedosta.... . . . . . . . Mä en saa lapsia ehkä ikinä. Jes. 4 vuotta tässä ajatuksessa. Isännälle oli aika vaikeaa myöntää suhteen alus

Lusikat jakoon pikkulapsiarjessa.

En yhtään ihmettele, vaikka niin monesti pikkulapsiarjessa vanhemmat päätyvät eroon. Myös meillä on kaikki mahdollisuudet epäonnistuneeseen avioliittoon. Minä haaveilen väliaikaisesta asumuserosta todella usein. Keskimäärin 52 kertaa vuodessa. Ja Isäntä tietää sen.  On tiennyt jo monta vuotta. Mutta hän onneksi tietää, että en ole niin tosissani tämän -haaveeni- kanssa, että niin kävisi. (ja kukkahattutädit ovat ajatuksistaan nyt ihan hyshys. Minä haaveilen siitä, tädit ehkä salaisesti tapahtuvasta peppus****stä. Ehkä siis.  ) Usein mietin, että mitä jos pelkkä rakkaus ei vaan riitä pitämään perhettä koossa. Lapsen saaminen tuo mukanaan paljon lisäkysymyksiä parisuhteeseen. Teistä tulee vanhempia. Teillä on omia mielipiteitä. Teidän lapsilla on mielipiteitä. Teillä kaikilla viidellä on halu toimia sen oman mielipiteen mukaan. Ja usein se aiheuttaa lisäkysymyksiä. Jopa eripuraa. Se tuo mukanaan myös tunteita potenssiin sata. Huoli, ilo, murheet, rakkaus. Vastuu. --

kirpiää pakkausaamua.

Huomenta! Hermot oli kireellä taas tänäkin aamuna.  Vaikka aamu oli kaikinpuolin onnistunut ja onnellinen. Ensimmäinen suuri ilo oli, kun isäntä ja minä, molemmat, yhdessä, nousimme lasten kanssa, eikä vaan toinen. Siivottiinkin yhdessä. Mukavampi aloittaa päivä kun siivotaan yhdessä eilisen sotkuja. Joita ei siivota ikinä illalla. Olen nauttinut näistä pakkasaamuista. Ihanan raikasta. Ihossa se vaan näkyy heti. Kuivaa ja koppuraa ja halkeilee ja kaikki mitä joka vuosi ekoilla pakkasilla. Ja kaikilla pakkasilla ;D Ajattelin, että otan nyt oikein tälläisen rauhallisen kynttilöitä+rentoutusmusiikkia+kuppi kuumaa teetä+eilistä makaroonisalaattia-tunnelman ja täytän samalla tiskikoneen. Ja otinkin. Kaupanpäällisenä sain Pippurin kiljumaan viereen "anna, äiti, anna, äiti, anna", kun hän halusi tietokoneen itsellensä josta rentoutusmusiikki kuului. Sitten karkaan vessaan, vaivihkaa, suljen tosi hiljaa oven. 30 sekuntia ja Pippuri hakkaa ovea ja huutaa äiti avaa, äiti avaa,