Moikat!
Kuukausi vierähti kirjoittamisesta.
Luonnoksissa ties kuinka monta tekstiä, mutta kesken jäivät.
Onko ollut muka kiirusta vai olenko vaan tehnyt mielessäni kiireen?
Italianreissu oli upea. (julkaisen päivityksen siitä myöhemmin sieltä luonnoksista)
Suunnittelin jo kuinka jäisin vaan sinne asustelemaan ja laittaisin valokuvastudion hotellin alakertaan ja kuvailisin lapsia ja heidän vanhempiaan.
*Reissun jälkeen etsin jo esikouluja Espanjasta ja sanoin Isännälle, että taidan muuttaa sinne ja perustaa samaisen valokuvastudio-lastentarvikeliikkeen(vähän laajeni taas liikeidea) Fuengirolaan, käyn iltaisin pimputtelemassa pianoa hienoissa ravintoloissa ja sitten suomipaareissa laulamassa vähän covereita, kun Isäntä tekee lasten kanssa hiekkakakkuja rannalla.
Isäntä sanoi, ettei niitä hiekkakakkuja nyt jokapäivä jaksa tehdä! No niiiiiiinpä...
Välillä olen ihan samaa mieltä.
Henkireikänä mulle on, kun saan tehdä osuuteni meidän firmalle (Foto Melba) eli hoitaa lapsikuvaukset! Se on se mun oma hetki. Jolloin olen jossain muussa kuin äidin roolissa.
Mun haaveeni on, että löydän meille jonkun ihanan lastenhoitajan, joka tulee kaksi kertaa kuukaudessa hoitamaan lapsia klo 17 jälkeen. Jolloin;
*kuukauden ekalla kerralla vien Isännän syömään. (Niin kuin siellä kalenterissa on se paikka ollut jo pari vuotta, eli tiistaisin klo 17-->) No nyt päivä pitää vaihtaa kun on Esikon jumppa tiistaisin, mutta tavoite on sama.
*kuukauden toisella kerralla teen jonkun ystävän kanssa jotain kivaa. ( Vielä kun niitä ystävi on niin haluan vaalia sitä ystävärooliakin ;)
*Lisäksi haluan meidän firmalle tuuraajan. Tiedän, että työntekijän pitäminen on hirvittävän kallista pienyrittäjälle. Ja minähän elän kuin miljonääri mielessäni ja ajattelen että kaikki on mahdollista (kuten toi tosta vaan muutto Fuengirolaan. (olin katsonut jo liiketilankin sieltä valmiiksi.. ;D) eikä tää oo ees unta. Vilkas nopea mieli.) Mutta totuus on se, että meidän vakkarituuraaja lähtee hetkeksi pois, mun ihana pikkuveli. Ja tuo 78-vuotiaan mummuni pyytäminen joka lääkärireissulle, on ehkä vähän liikaa.
*Olen ajatellut laittaa ilmoituksen paikalliseen puskaradioon. Uskon, että löytyy huipputyyppi/-t, jotka tykkäävät edes vähän lapsista( :D ) osaavat tehdä nakkikeiton ilman nakkeja. Jaksavat leikittää sen tuntiparisen. Jaksavat lohduttaa jos Pippuri luulee, että äidin mukana lähtee myös joku oma raaja, ehkä sitten se sydän, koska niin sydäntä särkevää se huuto vielä välillä on.
*Ja firmalle: joku ihmisistä pitävä reipas, oma-aloitteinen, joka ei pelkää siivota lattioitakaan :)
Joka ymmärtää sen, että kivijalkamyymälän valtti on se palvelu. Ilman asiakkaita ei ole meitä. Niin se vain on.
*Olen myös isojen päätösten äärellä;
*Pitää päättää koska palaan takaisin töihin Tampereelle vanhustyön pariin.
*Esikko kasvaa. Esikon päiväkodin aloituksesta on pidetty palaveria. Mua jännittää. Tosi paljon. Ja mikä ratkaisu on oikea. ( Se vaikuttaa kuitenkin siellä pienessä ihmisessä loppuelämää ) Olen jo välillä lannistunut kun asiat ovat menneet ns. askeleen taaksepäin näissä paperiasioissa. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä että saamme pian yksityisen puheterapeutin jelppaamaan ja myös kartoituksen toimintaterapian tarpeesta. Näillä näkymin Esikko lähtee opettelemaan päiväkotiin uudenlaista arkea vuoden vaihteen jälkeen(tällä viikolla asiasta vielä keskustellaan) ja siitä syksyllä jatkuu samassa rakennuksessa eskari ja sen jälkeen koulu. <3
*Pippuri kasvaa. Leikattavat hedelmät on niin ykkönen. Hän on myös prinsessa. Ja siskovauva on yhä Maisa tai Minttu, jos kysyn vauvan nimeä (Miona ja tietää sen vallan hyvin ;D) Nyt myös pahin vierastaminen alkaa olla ohi. Kummitäti fiilisteli kun sai ensimmäisen kerran juteltua Pippurin kanssa. Alkaa kelpaamaan muidenkin syli kuin minun.
*Vauva kasvaa. Kaksi päivää sitten alkoi kääntymään selältä mahalleen! Hitaasti mutta varmasti! Aika sihtikurkulta vaikuttaa, mitä nyt noiden mun tekemien puurokokeilujen jälkeen voi sanoa. :D Sormiruokailua haluan pian aloitella pienessä määrin ainakin. <3
*Kolme aivan hemmetin valloittavaa tyyppiä ollaan saatu Isännän kanssa luotua! Hienot persoonat, jotka saavat mut kyyneliin, kun leikkivät nätisti yhdessä, tai sanovat uuden lauseen tai maistavat perunaa. Tai saavat mut kyyneliin, kun järki meinaa lähteä heidän aivoituksista! <3
Nyt nämä kaikki valloittavat nukkuvat yhtäaikaa uniaan. Tämä on se harvinainen hetki.
Teksti valmis. Nyt jatkaan siivousurakkaa!
Kuukausi vierähti kirjoittamisesta.
Luonnoksissa ties kuinka monta tekstiä, mutta kesken jäivät.
Onko ollut muka kiirusta vai olenko vaan tehnyt mielessäni kiireen?
Italianreissu oli upea. (julkaisen päivityksen siitä myöhemmin sieltä luonnoksista)
Suunnittelin jo kuinka jäisin vaan sinne asustelemaan ja laittaisin valokuvastudion hotellin alakertaan ja kuvailisin lapsia ja heidän vanhempiaan.
*Reissun jälkeen etsin jo esikouluja Espanjasta ja sanoin Isännälle, että taidan muuttaa sinne ja perustaa samaisen valokuvastudio-lastentarvikeliikkeen(vähän laajeni taas liikeidea) Fuengirolaan, käyn iltaisin pimputtelemassa pianoa hienoissa ravintoloissa ja sitten suomipaareissa laulamassa vähän covereita, kun Isäntä tekee lasten kanssa hiekkakakkuja rannalla.
Isäntä sanoi, ettei niitä hiekkakakkuja nyt jokapäivä jaksa tehdä! No niiiiiiinpä...
Välillä olen ihan samaa mieltä.
Henkireikänä mulle on, kun saan tehdä osuuteni meidän firmalle (Foto Melba) eli hoitaa lapsikuvaukset! Se on se mun oma hetki. Jolloin olen jossain muussa kuin äidin roolissa.
Mun haaveeni on, että löydän meille jonkun ihanan lastenhoitajan, joka tulee kaksi kertaa kuukaudessa hoitamaan lapsia klo 17 jälkeen. Jolloin;
*kuukauden ekalla kerralla vien Isännän syömään. (Niin kuin siellä kalenterissa on se paikka ollut jo pari vuotta, eli tiistaisin klo 17-->) No nyt päivä pitää vaihtaa kun on Esikon jumppa tiistaisin, mutta tavoite on sama.
*kuukauden toisella kerralla teen jonkun ystävän kanssa jotain kivaa. ( Vielä kun niitä ystävi on niin haluan vaalia sitä ystävärooliakin ;)
*Lisäksi haluan meidän firmalle tuuraajan. Tiedän, että työntekijän pitäminen on hirvittävän kallista pienyrittäjälle. Ja minähän elän kuin miljonääri mielessäni ja ajattelen että kaikki on mahdollista (kuten toi tosta vaan muutto Fuengirolaan. (olin katsonut jo liiketilankin sieltä valmiiksi.. ;D) eikä tää oo ees unta. Vilkas nopea mieli.) Mutta totuus on se, että meidän vakkarituuraaja lähtee hetkeksi pois, mun ihana pikkuveli. Ja tuo 78-vuotiaan mummuni pyytäminen joka lääkärireissulle, on ehkä vähän liikaa.
*Olen ajatellut laittaa ilmoituksen paikalliseen puskaradioon. Uskon, että löytyy huipputyyppi/-t, jotka tykkäävät edes vähän lapsista( :D ) osaavat tehdä nakkikeiton ilman nakkeja. Jaksavat leikittää sen tuntiparisen. Jaksavat lohduttaa jos Pippuri luulee, että äidin mukana lähtee myös joku oma raaja, ehkä sitten se sydän, koska niin sydäntä särkevää se huuto vielä välillä on.
*Ja firmalle: joku ihmisistä pitävä reipas, oma-aloitteinen, joka ei pelkää siivota lattioitakaan :)
Joka ymmärtää sen, että kivijalkamyymälän valtti on se palvelu. Ilman asiakkaita ei ole meitä. Niin se vain on.
*Olen myös isojen päätösten äärellä;
*Pitää päättää koska palaan takaisin töihin Tampereelle vanhustyön pariin.
*Esikko kasvaa. Esikon päiväkodin aloituksesta on pidetty palaveria. Mua jännittää. Tosi paljon. Ja mikä ratkaisu on oikea. ( Se vaikuttaa kuitenkin siellä pienessä ihmisessä loppuelämää ) Olen jo välillä lannistunut kun asiat ovat menneet ns. askeleen taaksepäin näissä paperiasioissa. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä että saamme pian yksityisen puheterapeutin jelppaamaan ja myös kartoituksen toimintaterapian tarpeesta. Näillä näkymin Esikko lähtee opettelemaan päiväkotiin uudenlaista arkea vuoden vaihteen jälkeen(tällä viikolla asiasta vielä keskustellaan) ja siitä syksyllä jatkuu samassa rakennuksessa eskari ja sen jälkeen koulu. <3
*Pippuri kasvaa. Leikattavat hedelmät on niin ykkönen. Hän on myös prinsessa. Ja siskovauva on yhä Maisa tai Minttu, jos kysyn vauvan nimeä (Miona ja tietää sen vallan hyvin ;D) Nyt myös pahin vierastaminen alkaa olla ohi. Kummitäti fiilisteli kun sai ensimmäisen kerran juteltua Pippurin kanssa. Alkaa kelpaamaan muidenkin syli kuin minun.
*Vauva kasvaa. Kaksi päivää sitten alkoi kääntymään selältä mahalleen! Hitaasti mutta varmasti! Aika sihtikurkulta vaikuttaa, mitä nyt noiden mun tekemien puurokokeilujen jälkeen voi sanoa. :D Sormiruokailua haluan pian aloitella pienessä määrin ainakin. <3
*Kolme aivan hemmetin valloittavaa tyyppiä ollaan saatu Isännän kanssa luotua! Hienot persoonat, jotka saavat mut kyyneliin, kun leikkivät nätisti yhdessä, tai sanovat uuden lauseen tai maistavat perunaa. Tai saavat mut kyyneliin, kun järki meinaa lähteä heidän aivoituksista! <3
Nyt nämä kaikki valloittavat nukkuvat yhtäaikaa uniaan. Tämä on se harvinainen hetki.
Kommentit
Lähetä kommentti