Maanantaikuulumiset

 Maanantai on aina uuden alku.

Minulle maanantai usein tuntuu siltä, että kuinkas ja mitäs.

Sunnuntai, perheen vapaapäivä menee yleensä siivoillessa ja kotona ollessa. Maanantai tulee usein liian nopeaan. :)


Lähdettiin aamusta puistoilemaan meidän lähipuistoon.
Meille on rakennettu aivan mahtava puisto, josta olen todella kiitollinen.

Ennen puistossa oli tuo samainen liukumäki, rengaskeinut, katos jossa oli pitkä penkki ja kiipeilyteline, johon pienempi ihminen ei oikein päässyt. Puiston perällä oli myös muistaakseni joku pieni, jota ei kyllä käytetty.
Sitten katosi katos ja keinut. Tilalle tuli iso hiekkakasa. Jännityksellä odotettiin, mitä seuraavaksi.

Nyt puistossa on aidat ja mahtavat puitteet!!

 Kesällä remppa kesti pidemmän aikaa ja ajattelin, että puistoon tulee suljettujen päiväkotien pihoista ylijääneet, tarpeettomat leikkihärvelit, mutta nämä taisivat olla kyllä uudesta pakasta vedettyjä, niin hienoja ovat!

Tästä kuvasta ei todella saa selvää mitä puistossa on, mutta luettelon muodossa; hämähäkkikeinu, hiekkalaatikko, kettu- ja lammas-kiikku, , hämähäkinverkko maantasalla(tasapainoiluhomma), ja sitten kiipeilyteline suoraan puuntakana. Maisemakin kohtalainen. ;)

  Lisäksi löytyy keinut; tavallinen ja vauvaversio,
liukumäki ja tasapainoilurengas! Leikitään usein lasten kanssa rosvoa ja poliisia, Esikko juoksee karkuun toisella puolen rengasta ja minä pidän Pippurin pystyssä, jotta hän saa toimittaa poliisin virkaa!

Kotimatka meni mukavasti. Esikko muisti, että meillä on piparitaikina pakastimessa.
Lupasin, että tehdään heti kun päästään kotiin.
Esikon lemppari on pallopipari, joka tehdään mukilla, desimitalla tai tälläkertaa pilttipurkilla.
Hiirimuotti olikin kateissa, tuli nyt vasta mieleen kun tätä kirjoitan, että se oli toinen toive, mikä nyt äipältä unohtui.

Rakastan valokuvia, niissä aika pysähtyy, ei kuulu eikä näy. Voi tallentaa vain sen positiivisen tunnetilan. Pipareista tuli tänään tämännäköisiä, koska. Pippuri ei halunnut pukea vaatteita ennenkuin tuli leipomaan.. Eli taikina melkein kiehui mikrossa. (väärä asetus joojoo oli taas) ja lisäksi. Hänen taikinakönttiä ei saanut kaulia. Etanasta tuli jättietana.

 Ja tämä keksintö! Kiitos sinulle, joka ymmärsit lisätä keittojuuresten kanssa kuoritut ja pilkotut perunat! Toimi ainakin tuollaisena peruskeittona. Vauvalle soseutin perunat ja porkkanat, mutta tuntui että peruna maistui siinä hiukan oudolta kun ei ollut sitä lihalientä peittämässä makua. (Pakko myöntää, että aina jännää yhtäpaljon, tuleeko näitten pakastepussien mukana kuollut hiiri niinkuin joskus jollekin tuli. :D
Facessa pyöri uutinen muutama vuosi sitten.)

Ja sitten kun olis se päiväkahvin aika ja aamukahveihin meni vikat porot. . . .  .

No, tee kelpaa kans just ja just, mutta kyllä se pienen ärtymyksen hetkellisesti herätti.


Lapset 3/3 unilla. Se herkkuhetki.
Soittimesta pauhaa vielä telefooni Afrikassa, karhunpoika sairastaa, äiti antoi mulle rahaa.... Discopallo pyörii huoneessa ja värit vaan vilkkuu..
Mitä niitä hyviä pois vaihtaa! 25 v sitten toimi yhtä hyvin!

Tunteita on ollut laidasta laitaan viimeviikot. Muutoksen tuulet koputtelevat ja olen iloinen ja samalla myös jännittynyt. Taas ollut tutkimuksia kuinka kotihoidossa olevat lapset kouluttautuvat huonommin ja kuinka sitä ja tätä... Myös Marja Hintikan ohjelmassa oli erityislapsista.

Ai että mä odotan aikaa, että pääsen tästä pikkulapsikuplasta takaisin siihen olet mitä syöt-kuplaan ja pääsen laskeen äsmarketin mehukeittohyllylle kilokaloreita ja pohtiin lähteekö se selluliitti liikunnalla vai ei.

ja jottei liian helpolla pääsis, niin oon hukannu ton osan johon imuripussi kiinnitetään. En muista laitoinko roskiin pussin kanssa vaiko enkö.

Kävin iltasella kymmentä minuuttia ennen kaupan sulkemisaikaa hakeen imuripusseja. Meni viimetinkaan kun päätin vielä lakata kynnet. (juu nää väärinajattelevat aivot)

Isäntä sanoi, että koita mennä, myöhästyt ja jäät raapiin ovee niillä lakatuilla kynsilläs. No kerkesin kyllä mutta nyt tää.

Moikat! 

-j