Siirry pääsisältöön
Vantaanreissu tehty. Omalla tyylilläni tietysti
Kiireellä. Meikit kävin ostamassa matkalta. Puhelimessa oli akkua 19% lähtiessä, joten arvatakin saattaa missä vaiheessa se loppui? Juur siinä vaiheessa kun liikenneympyrästä piti jatkaa suoraan, mutten nähnyt kuinka pitkälle ja käännyin yhtä risteystä aikaisemmin. Olin siis painanut reitin mieleeni siihen saakka kun liikenneympystä jatkettiin suoraan. Ajattelin että katson sitten lähempänä, mutta puhelin sanoi ettei hakutuloksia ja sitten akku loppui.

No kysyvä ei tieltä eksy, löysin perille hyvin ja 7 minuuttia ennen klo:12. Aiheutin hämmenystä hoitajlle kun lättäsin vanhan kelakorttini tiskiin, jossa oli vielä tyttönimi. Sanoi, että he ovat ettineet papereita uudella sukunimelläni eikä mistään löytäneet, mutta asi selkis pian ja hoitajaakin hymyilytti.

Tohtori sanoi silmistäni, että näkö on pysynyt ennallaan, onneksi. Tulosti wikipediasta sarveiskalvonpullistumasta infon ja kertoi instac(?), renkaasta joka olis mahdollista asettaa oikeaan silmään, tukemaan "virheasentoa". Päädyttiin kuitenkin siihen, ettei lähdetä kokeilemaan vielä sitä koska siinäkin on omat riskinsä. Ite pelkään sitä että jos silmän sisällä on joku muovirengas niin se todellakin tulee sieltä läpi kun pesen meikkejä ja hieron silmiäni kun ne kutiaa.  Eli nyt mennään vaan seurannalla. Oikea silmä tule enää olemaan koskaan hyvä, mutta se ei haittaa vielä koska vaen näkee niin hyvin.
Aika näyttää. Toivotaan että vasen pysyy kunnossa piiiiiiitkään.


Sitten ajoin Jumboon, jossa serkku jo ootteli. Käytiin syömässä ravintolassa, otettiin alkuruokaa ja pääruokaa ja jälkiruokaa, kahvia. Kello on kohta puol kaksoista illalla enkä oo vieläkään syöny mitään ton ravintelireissun jälkeen, sen verran housunvyötäröö kiristi, että oli pakko avata nappi ajomatkaksi. :D

Menomatkalla Vantaalle vaihtelin radiokanavia; klassista, ja sitten herra kädelläsi jonain regeee versiona. Ja mä jammailin mukana. Siinä vaiheessa havahduin että nyt sitten sitä musiikkia elämään enemmän, et jos jo menee uskiskanavienki virret ni ny ryhdistäydytään. (en ite yleensä virsiä kuuntele muuta kuin kirkollisissa juhlissa)
Pistin viestiä iltasella takaspäin ajellessa veljelleni, että voisin tulla pikasesti moikkaan.
Hää oliki juu bändireeneissä ja ajattelin että nyt on pakko käydä vaikka tiesin että olis kiire kotiin kun isännän piti lähtee vielä takas töihin.
No menin moikkaan ja että oli hienoa. livenä musaa. puhetta mikrofonista. rakas veli. .
hienoa. mäki haluan. edes parit bändireenit jonku kans ennenko ootan vuosia ja tuun valkosen kepin kans sinne huitoon ku en nää ku sumua ;D


tunsin suurta kiitollisuutta kun selvisin reissusta kotiin asti. Lapset olivat ilosina vastassa. Hyvä olla välillä poiskin kotoo ni kerkee tulee ikävä.  ;) <3

Sitte otin pois ihmisvaatteet, menin isännän vaatekaapiata hakeen soneran paidan ja kiskasin verkkarit jalkaan.
koti. <3

Kommentit

  1. Heiiii, jos tykkäät vastailla tämmöisiin, niin blogissani olisi sinulle liuta kysymyksiä ;) http://www.lily.fi/blogit/inkaliljoja/haasteita-ja-kiitoksia

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raastan juustohöylällä sipulia leivän päälle??! siis hetkone??!

Tähän tilanteeseen havahduin. "Mitäs mä oikein teen??! " Olin reilu kaks vuotta sitte kokenut tämän saman "Mitäs mä oikein teen??!" fiiliksen, kun menin jääkaapille ja join kolme lasillista maitoa siltä seisomalta. Johan nyt. Voisko olla... Eihän ne oo viä myöhässä. Maanantaina alkaa. Eiku hetkonen. Katotaas kalenterista. Eiku ne piti alkaakin jo kaks päivää sitten. Sanon Isännälle. Ei se usko. Enhän mä oo superhedelmä. 18-vuotiaana makasin potilaspedillä yli 50-vuotiaan miesgynen tutkiessa paikkoja. Hän totesi, että sulla on kysta, iso hyvänlaatuinen kasvain oikeassa munasarjassa. Se voi itsekseen sieltä poksahtaa, se tekee tosi kipeetä ja soitat sitten tarvittaessa ambulanssia....  Ja sulla on myös monirakkulaiset munasarjat, PCO,  eli lapsia et tule todennäköisesti ainakaan luonnollisesti saamaan. ahaa, okei, kiitos tiedosta.... . . . . . . . Mä en saa lapsia ehkä ikinä. Jes. 4 vuotta tässä ajatuksessa. Isännälle oli aika vaikeaa myöntää suhteen alus

Lusikat jakoon pikkulapsiarjessa.

En yhtään ihmettele, vaikka niin monesti pikkulapsiarjessa vanhemmat päätyvät eroon. Myös meillä on kaikki mahdollisuudet epäonnistuneeseen avioliittoon. Minä haaveilen väliaikaisesta asumuserosta todella usein. Keskimäärin 52 kertaa vuodessa. Ja Isäntä tietää sen.  On tiennyt jo monta vuotta. Mutta hän onneksi tietää, että en ole niin tosissani tämän -haaveeni- kanssa, että niin kävisi. (ja kukkahattutädit ovat ajatuksistaan nyt ihan hyshys. Minä haaveilen siitä, tädit ehkä salaisesti tapahtuvasta peppus****stä. Ehkä siis.  ) Usein mietin, että mitä jos pelkkä rakkaus ei vaan riitä pitämään perhettä koossa. Lapsen saaminen tuo mukanaan paljon lisäkysymyksiä parisuhteeseen. Teistä tulee vanhempia. Teillä on omia mielipiteitä. Teidän lapsilla on mielipiteitä. Teillä kaikilla viidellä on halu toimia sen oman mielipiteen mukaan. Ja usein se aiheuttaa lisäkysymyksiä. Jopa eripuraa. Se tuo mukanaan myös tunteita potenssiin sata. Huoli, ilo, murheet, rakkaus. Vastuu. --

ke-la

"PIPPURI EI SAA KIUSATA ESIKKOA!" "TILITTÄÄ TÄSTÄ" (silittää tästä) vastaa Pippuri. Juu just niinhän se olikin, kas kun kukaan muu ei huomannu. Nuo majakka ja perävaunu. Niin suloisia silloin kun leikkivät sulassa sovussa. Ja silloin kun eivät. Maailman raivostuttavin pariskunta. Tämä äiti ei kerkiä laskeen kymmeneen kun menen selvittämään. Pippuri kiusaa tahallaan. Esikko vastaa fyysisesti. Kuukausi takaperin löytyi jo hampaanjälkiä molemmilta. No ei sillä. Tämä on hyvä, mutta kova koulu. Muistan isoveljeni kiristyslauseen lapsuudesta: "sä joko haet tai sä itket ja haet" esim. lihapiirakan jääkaapista :D Useimmiten hain ilman itkua. Yritin mielistellä kovin isoveljeäni, hain toveruutta ja hyväksyntää. Milloin olin harjoituskappaleena niskalenkkiä harjoiteltaessa, milloin mönkijän perässä pulkassa istumassa, milloin tekemässä "mahaplätsejä" järvenkylässä.. Kunhan vaan veli huomas. Kerran hyppäsin "selkäplätsin" niin että