Siirry pääsisältöön

Toinen jalka oven välissä levottomuus ja oivallus

MOI.

Olen kohta 29,5 vuotias naisihminen ja oivalsin yhden asian.

Koen jatkuvaa levottomuutta, sellaista tunnetta, että pitäisi olla joku toinenkin paikka missä olla ja asua.

En usko, että lähitulevaisuudessa haluaisin omistaa omaa kesämökkiä, koska hiiret, homeet, kärpäset, punkit, kärmekset jne.

Mutta se kerrostalo-osake.

Tässähän siis puhutaan taas niin suuria, niinku eerotsäkpoti, olis takataskussa,
 mutta aina pitää haaveilla.

Soimaan usein itseäni siitä miksimiksimiksi tunnen tätä hirvittävää levottomuutta, siitä että pitäisi olla se toinen paikka.

Saan paheksuntaa haaveistani siitä toisesta paikasta...

Sitten Oivallan.
29,5 vuotiaana.
Että ei minun tarvitse soimata itseäni siitä tuntemuksesta.
Se on osa minua.
Se on minulle normi.

Olen eroperheen lapsi, eli olen tottunut että minulla on kaksi kotia.
Koko lapsuuden.
Sitten kun tulen aikuiseksi, niin se tunne vaan pitäisi automaatiolla kadota?

Kun on johonkin tottunut, siihen kasvanut ja pitänyt normaalina 20-vuotiaaksi asti kun osti ekan oman kodin, niin senkö jälkeen pitäisi vaan vaihtaa vaihde "nyt olet yhdessä paikassa" vaihteelle loppuelämäksi.... 


Niinkökö?

Olenko höpö vai tuntuuko siltä että yksi lukko löysi avaimen. ?

Ihanaa viikkoa kaikille!!

-Jonna <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jos mä nyt avaan tän, "Kun sydämeen muutti suru pohjaton, 12.6.2017."

Aloitan alusta. Kolme viikkoa ja neljä päivää sitten. Tämä luonnos on ollut täällä 13.6. asti. Järkeväksi kokonaisuudeksi rakentaminen,  tämänkaltaisesta asiasta, ei vaan tahdo onnistua. Mitä lähemmäs mennään lauantaita, sitä enemmän ahdistaa.. Sitä suuremmaksi kasvaa varmuus siitä, että en ehkä pysty osallistumaan hautajaisiin. Olen jättänyt hyvästit jo kahdesti. Silloin kun Taata nostettiin veneen kannelle vedestä, taputin rintakehälle ja pyysin, "herää, ole kiltti, herää" Ja silloin kun istuin autossa arkun vieressä, pidin arkun kahvasta kiinni matkan Tampereelta Hämeenkyröön... Luonto antaa lohdutuksensa. Jokaisen kerran kun olen palannut tapahtumapaikalle, on joku luonnosta ollut läsnä. Ensin kettu, seuraavalla kerralla lokki, kolmannella kerralla ketunpoikanen ja neljännellä kerralla pupujussi. Kuinka sitten hoidan surun. Olenhan tuntenut surun aiemminkin. Alkuvaiheen selviän näin. *Tupakka. Ne päivät kun en polta tupakkaa, itken triplas...

Johan oli kuukausi ja viikko

PÄIKYN ALOITUS, MUSTELMA JA UNIRYTMI heti kipeenä kuivausrumpu rikki, pesukonekin? CANCER VIIMEINEN TURVAKÖYSI JA IRTISANOUTUMINEN talkoohenki ISOIN RIITA 11 VUOTEEN TALON TYHJÄYS JA VUOKRAEMÄNNÄN TITTELI LIISTERIPURKKI JA RUUVIMEISSELI HILJENTYMINEN POLIISIN PUHUTTELUSSA telefoonin takia plus se kameran välähdys. HERNE TISSISSÄ hääpuku keittiön pöydällä mun juttu valmennus mary kay talkoohenki mä oon väsymyksessäni laiminlyönyt paljon ystävyyssuhteita vertaistukiryhmä, tukiperhe, treffit/leffa/puoleenpäiväänastipötkötellen napanuorankatkaisun helppous tästä eteenpäin saikuttomat päivät päivähoito maissimaanantai. HERNE TISSISSÄ Onko se sama kuin silloin 8 vuotta sitten? Vai onko tää joku uus tuttavuus. Mulla on kaks ja puol viikkoa aikaa ennen lääkärikäyntiä. Oonhan mä käyny kaikki vaihtoehdot läpi, luonnollisesti google ja pahimmasta pienimpään vaarattomampaan pahaan. Mä nautin tästä kaksviikkosesta jokatapauksessa, jos sitä ei pysty ultraamaan sillä ke...

"VAARILLA ON SAARI---" 6.8.2016

Teksti kirjoitettu joulukuussa.  Koska joulukiireet odottavat, niin juuri niin, ne odottavat. 80 neliön kartanosta 1/9 osaa siivottuna. Päätin vähän lepuuttaa välissä ja palata kuvissa kesään. Veneretkeen Kyrösjärvellä, Taatan paatilla serkunpojan perheen kanssa.  Taatahan asuu saaressa. Se on hieno mies. Pidetään toisiamme ystävinä jopa. Annan atk-neuvoja välillä ja Taata tuo itsekeittämiään luomumehuja, vadelmia ja mitä milloinkin. Luna-koiralle aina myös jonkun herkun.  Meillä oli ihana iltapäivä! Taata haki satamasta, ajettiin(?) Haveriin jätskille. Sieltä vielä Saareen kylään. Siellä oli pelottava gramofoni, samanlainen mikä muumeissa. Se hieman sekoitti pakkaa, mutta loppuviimeksi kotiinlähtö sujui hyvin :)  Pieni  valokuvaaja otti nämä loppupään kuvat. Lasten pikkuserkku <3 Hienoja otoksia, selvästi taiteilijasielua ;) ------------------  Tein myös heinäkuun lopussa(...