Siirry pääsisältöön

Menni 3v & Miona 1v.





Sitten kun minusta tulee iso ja osaan numeroita paremmin,eli toivottavasti pian,
haluan nettikaupan joka kantaa nimeä Menni & Miona.

Sitten siellä on kaikkia tarpeellisia
pikkulapsiarjen tuotteita.

Kaikkia samassa paikassa.

Ei tarvitse etsiä ja tuhlata satoja tunteja etsimiseen kun hakee yhtä sieltä ja toista tuolta.

Sitä minä olen tehnyt.


Tuhlannut aikaa.

Haluaisin, ettei muiden tarvitsisi toimia samalla tapaa.


Sitten siellä on alapalkissa Lucan lelunurkka, jossa on kaikkia kehittäviä leluja ja pelejä. <3

Pieni askel on otettu, mutta matkaa on vielä paljon, että olisin perillä.



Luonnoksissa odottaa teksti, nytkö mä romahan.
En saa kirjoitettua sitä loppuun vaikka tiedän tasan tarkkaan mitä sinne haluan sanoa.

Tämä kevät on ollut kyllä haastava muistamattomille aivoilleni.

pikkuKrapulassa ylioppilaskirjoituksiin meneminen on lastenleikkiä ollut tähän verrattuna.

Huh.<3



Meillä täytettiin vuosia.

Menni toukokuussa 3v.




Ja Miona tasan ykkösen huhtikuussa.

Ja Esikolla on sitten kesäkuussa 6v synttärit.




Mulla oli syvä aatos lapsena.

Olisin jollain lailla erilainen sitten aikuisena.

Ei ei ei.

Ihan samanlainen.

Kärttyisempi vain ja enemmän hukassa.

Kiitos kuin luit!

<3

Olet ihana. Kaikissa meissä on paljon jotain ihanaa.

Ja niinkuin vanhaa postausta muistellessa,
mä olen ihan oikeesti se tyyppi joka luuli, että elämän tarkoitus on olla täällä toisiamme varten.

Aito halu kuulla toisen tarina ja ilostua siitä, kun joku auto väistää niin kaukaa ettei pyöräilijänä pelkää jäävänsä alle, koska ystävällinen kuski teki pienen eleen.

-Jonna

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No nytkö sanoisin.....

Ajettiin Taysille viitenä päivänä peräkkäin. Stressi purkaantui aina matkoilla ajaessa. Itkin ja ja keksin mahtavia koomikoille sopivia juttuja elämästäni. Mietin, että olisin loistava koomikko ja sitten taas itkin. Ajoin poliisien kameraan Sasin mäessä ja nauroin, kun kuulin mielessäni poliisisedän kommentin autostaan, joka meni luultavast i näin "Saatan*n hiekkapil**u kiinni jäit!!" Minä en edes hiljentänyt, koska nopeutta, ylisellaista oli vain kymppi korkeintaan. Siinä hetkessä keskityin vain ajatukseen, kuinka vien viisivuotiaan poikani ensimmäistä kertaa verikokeeseen.... . Kantamista, itkua, juokse tai kuole ajatusta ja väkisin kiinnipitämistä oli tiedossa. Ja järkyn näköinen käsivarsi, kun suoni sai kunnolla osumaa. Puhuin itsekseni, että mikään ei meidän elämässä muutu. Tai muuttuu, mutta parempaan. Meillä ei ole syöpädiagnoosia, ei insuliinipiikkejä repussa, ei kuolemantuomiota. Meille tulee vaan ehkä perheeseen uusi nimi.  Nimi, johon olen tutustunut miele...
2 kommenttia
Lue lisää

"VAARILLA ON SAARI---" 6.8.2016

Teksti kirjoitettu joulukuussa.  Koska joulukiireet odottavat, niin juuri niin, ne odottavat. 80 neliön kartanosta 1/9 osaa siivottuna. Päätin vähän lepuuttaa välissä ja palata kuvissa kesään. Veneretkeen Kyrösjärvellä, Taatan paatilla serkunpojan perheen kanssa.  Taatahan asuu saaressa. Se on hieno mies. Pidetään toisiamme ystävinä jopa. Annan atk-neuvoja välillä ja Taata tuo itsekeittämiään luomumehuja, vadelmia ja mitä milloinkin. Luna-koiralle aina myös jonkun herkun.  Meillä oli ihana iltapäivä! Taata haki satamasta, ajettiin(?) Haveriin jätskille. Sieltä vielä Saareen kylään. Siellä oli pelottava gramofoni, samanlainen mikä muumeissa. Se hieman sekoitti pakkaa, mutta loppuviimeksi kotiinlähtö sujui hyvin :)  Pieni  valokuvaaja otti nämä loppupään kuvat. Lasten pikkuserkku <3 Hienoja otoksia, selvästi taiteilijasielua ;) ------------------  Tein myös heinäkuun lopussa(...
2 kommenttia
Lue lisää

Olkoon ensi vuosi paras kaikista!

Asetan itselleni kevyen tavoitteen, joka tulee otsikosta jo selville!  :) Kaikki negaatiot huomioiden, aion silti suhtautua tulevaan vuoteen, kuin elämäni parhaaseen vuoteen! On niin paljon rintaa puristavia asioita kannettu vuositolkulla mukana, että nyt en oikein jaksa niitä enää mukana kantaa. Aion myös toteuttaa haaveitani, olla rohkeampi ja oma-aloitteisempi. :) Sain yhdeltä ystävältäni watsappiviestillä linkin lauluun, kuuntelin kerran ja se oli kuin nyrkkisilmään. Kuuntelin kolmekymmentäkertaa lisää ja itkin vain. Laulu on: iDA Paul ja Kalle Lindroth, Hakuammuntaa :https://www.youtube.com/watch?v=KxQV4nT8kVE Se muistutti minua monesta asiasta, jotka kävin läpi biisiä kuuntelemalla. 1.Omasta aikaansaamattomuudestani, jonka takia minun haavelaulu jäi tekemättä. Tämä biisi oli kuin minun ajatukset luettuna, stemmat, sellainen simppeli versio, duetto, aihepiiri, kitaraa .. . Juuri tämänlaisen dueton olisin halunnut tehdä taitelijan kanssa, joka nykyään ...
1 kommentti
Lue lisää