Terapiakoira Hessu

"Lapsien lapsuus on tässä ja nyt...... Ei viiden vuoden päästä"

Nämä sanat olivat taikasanat.

 On puheterapiaa, on toimintaterapiaa..

Ja nyt on myös terapiakoira.

Kenen terapiakoira?

Sanoisin, että koko perheen.

Ehkä eniten meidän vanhempien.

Sitten Pippurin.

Jos olet koiraihminen, niin ei sitä kannata unohtaa, yrittää peitellä tai päästää siitä tunteesta irti.

Rakkautta voi ostaa rahalla, olen aina sanonut.

Hessu tuli perheeseemme kolme viikkoa sitten.

Eksyin katselemaan facekaverini sivuilla pyöriviä pentuvideoita kerta toisensa jälkeen...

Mäyräkoira on ollut ehdoton nounou, omalla "rotulistallani" aina. Koska jännitin sanaparia
"kovapäinen ja mettäviättinen"

Silti.. Aivan valloittava väritys, onhan ne nyt ihania...

Olin varautunut siihen ajatukseen että meille ei tule ikinä enää koiraa, tai jos tulee niin sitten kun Lunasta aika jättää.

Siksi olikin melkoinen yllätys, että lupa herui ja sitten se olikin menoa.

Tietysti on nyt kovat paineet saada pojusta yhteiskuntakelpoinen, ettei toistaisi virheitä joihin on aiemmin sortunut.

Hänestä on kuoriutunut aikamoinen poika.
Nenä vie kotipihasta poispäin jos vain silmä välttää :D
Pesukoneen taakse,terassin alle, aidasta läpi(kun vielä mahtuu)

Hän on reipas ja rohkea pentu!

Meillä vietettiin tyttöjen syntymäpäiviä ja Hessu on saanut sylitellä monen kymmenen ihmisen sylissä!

 

Lunakin hyväksyi Hessun.

Leikeissä mukana.

Oli hyvä veto hakea pentua illalla myöhään, saatiin hetki ihastella ja sen jälkeen  lapset menivät unille hyvillä mielin. Me aikuiset saatiin tutustua pentuun rauhassa ja pentu sai tutkiskella paikkoja ennenkuin alkoi nukkumaan. Pariin kertaan käytiin yöllä ulkona ja otin kopan sänkyyni.

Terävät on naskalit, niitä on alettu tällä viikolla testaamaan.;)