Siirry pääsisältöön

Matkakertomusta! Ensimmäinen vuorokausi Sardiniassa

Heipat! Vuorokausi vietetty Sardiniassa Italiassa!


Luulen että te hyvät lukijani haluatte kuulla Matkakertomusta, joka luonnollisesti omaa pikkuisen  värikynällä väritettyä tekstiä tai niin ainakin luulisi. Totta kaikki, meille nyt vaan tuppaa tapahtumaan...

*Tilaus ei saapunut ajoissa

Isäntähän osti meille yllätyksenä tämän reissun.. Reilu kuukausi sitten! Ja minulla meni pohtiessa a. Kahdet matkarattaat b.tuplarattaat     Mukaan reissuun.  sen verran pitkään että paikka josta ne uudet matkarattaat tilattiin lupasi toimitusajaksi 3-6arkipäivää ja me pelattiin siihen että kyyyyyllä ne sieltä tulee. No ei tullut. Niinku ei tullu siinä tilauksessa olleet kaikki rantakamat uikkareissa kellukkeisiin. Sitte etsittiin vikat päivät puuttuvia palasia. :)
* Pikkusisko toi kassillisen vaatteita
Pikkusiskoni on lahjoittanut mulle vaatteitaan useamman vuoden ajan. Nyt kun olen taas vähä jämähtänyt tähän "imetyshousut jalassa "  tyyliin,  vauva on kohta puoli vuotta. Niin siskoni ajatteli että ansaitsen kauniit vaatteet reissulle ja oli pakannut muovipussillisen vaatetta mukaan!  Meillä pakkaaminen tapahtui viimeminuuteille saakka ennen lähtöä. Lähdettiin vähän ennen neljää  ja eihän se riittänyt kun olisi pitänyt olla kahta tuntia ennen.

*Bensa loppuu ?
Heräsin repsikan paikalta jarrutukseen. Isäntä etsi bensa-asemaa, tottahan toki ajettiin ohi.
nukkuvaminä. Isäntä meinas että näytin juur siltä miten itseeni kuvailinkin. Kyse ei ollut siitä kedon kauneimmasta kukkasesta.

*Kolarimahkut
Minä tartuin rattiin bensa-aseman löytymisen jälkeen. Kysyin taksikuskilta neuvoa ja lähdin tosi eri kautta kuin hän neuvoi. Ja kun pääkaupunkiseudulla ollaan niin kaistoja on joita tämä lande ei edes huomaa. Onneksi oli pari ammattiautoilijaa joiden eteen meinasin rynnistää. Osasivat varoa. Ja siis ei ollu mun vika tietenkää.


*Parkkihalli
Ajoin ekaan mahdolliseen. eli näin jälkeenpäin sanottuna kauimmaiseen mahdolliseen.
Tosi kylmä aamu. Ajattelin ettei tarvii ottaa takkeja mukaan vaan jätetään me autoon ettei vie tilaa. Pakkohan ne oli ottaa. Tavaraa oli loppuviimeks aivan törkeesti. Mun aivot ajattelee näin: kaikille yks hattu , yhdet uikkarit, ja aivan todella paljon vaatteita. Aivan kuin niitä ei pystyis täällä pesemään.
No. Isommat lapset rattaisiin x 2. Matkalaukuille oma kärry. Ja sit vielä vauva kantoreppuun. Tottakai sillä oli tavarat pöksyissä mutta ei siinä voinut alkaa vaihtaan. Ajatus että vaihtaa äkkiä sisällä sitten.

*Rappuset rappuset
Minun suuri suu. Nuori mies ja kysyn neuvoa mihin kerrokseen mennään hissillä että päästään. Olisinpa vaan itse katsonut. Hissistä ulos. Mies sanoo. Täs on hei pari rappusta mut pärjäätteks. Juu tottakai. Eli puretaan rappuset x 7 takia lapset pois ja kaikki matkalaukut ja matkalaukkukärry ja kannetaan. Sit kun päästään ne raput niin katson että kappas. Hissi olis tullut myös sille tasolle vaikka mies sanoi mitä sanoi.

*Vieras nainen työntää rattaat ja näyttää mihin mennä
No myönnän, kyllähän me näytettiin juur siltä että apu ei olis pahitteeks. Yksi äiti ihminen sanoo että hän työntää meidän rattaat. Taas mun iso suu. Matkaa oli tälläisen himourheilijan silmiin ainaki yli kilometri(??) puolijuoksulla mentiin ja nainen opasti meidän luukulle asti! Sit vielä soitetaan mun äidille missä on. Kun ei edes tiennyt mihin koneeseen on hyppäämässä ja miltä portilta! Ei kerätty kertomaan?
Kerettiin juur ja juuri.

*Matkarattaat riskillä koneeseen
Meillähän sitä tavaraa tosiaan riittää joten matkarattaiden tavarakorit sullottiin täyteen peittoja ym ja sanottiin että sinne vaan Riskillä putoo kyydistä jos putoo.
*Turvatarkastus
Minähän oon aina sanonut että en oikein tykkää rintarepusta mutta yritin taas kerran. Kun olin saanut neuvoteltua pillimehut lapsille mukaan koneeseen, laitettiin siis vauvan 5kk piikkiin virkailijan ehdotuksesta ja läpi meni... Iloisena astelin porttien läpi ja ajattelin että toki piippaa kun on nää korvakorut. .. Juu siinä lähti huutelemaan naiskollegaa paikalle tutkimukseen. Vauva käpälöitiin ja sitten minut kauttaaltaan. Kyllä minä siinä hetkessä vähän itseni kriminaaliksi tunsin. Mut en mä ihmettele. Olis varmaan pitäny olla ne eriparin villasukat pois jalasta. Ja vähä enemmän sitä meikkiä.
Mitään ei kuitenkaan löytynyt, onneksi. Kyllä jo mietin että pitääkö seuraavaksi alkaa pyllistään!!?

*Lentokone
Juosten mentiin  lentokoneelle. Äitini avasi tietysti keskustelun vierustoverille niin että haluaisiko hän mennä ikkunapaikalle kun meillä on tässä lapsia ja joudutaan liikkumaan ees taas. ... Se ystävyys vanhemman rouvan kanssa  meni siinä. Hänellä on polvi kipeä ja hän on tässä reunassa. (Ja varmaan oli kipeämpi kun nousi monta kertaa lennon aikana takiani.
Minä vauva ja äiti oltiin toisessa rivissä ja Isäntä Pippuri ja Esikko toisessa.
*Niskapaskat
Pitihän sitä sitten odottaa siihen asti että ollaan ilmassa ennenko pääsin vaihtamaan vauvan vaippaa. Mitä muuta olisi voinut odottaa tässä hetkessä. Vaatteet vaihtoon.
*Tosi väsy vauva
Yhden kerran otti maitoa ja sen jälkeen kieltäytyi ja kiukkusi ja hymyili ja nukkui ja sit taas alusta. Hiki tuli äidille.

*Mun lapsi oksentaa
Taas hyssyttelyn vauvaa omassa penkkirivissä kun kuulin lapseni oksentavan omassa rivissään. Teki mieli hypätä mummon yli mutta odotin ja sit juoksin vaikka tilanne olikin jo ohi. Matkapahoinvointi nostaa päätään? Juur kehuin äidilleni että onneks lapsilla ei ole sitä vaikka mulla on.
Mulla on jumalauta yhä ne villasukat jalassa. Tosi hiki.

*Perillä.. Odotetaan matkatavaroita.
Alikovero alikovero police jotain
Tuskahiki. Onko meidän laukuissa muka jotain kiellettyä ?? Älä sinä mene ku näytät ihan gangsterilta neuvoin Isäntää lapsi nukkuvansa sylissäni. Kädet turtana. Mentiin yhdessä. Eka poliisi ei tiennyt asiasta. Taas tuli kuulutus. Sitten näin poliisin kävelevän matkan päässä passi kädessään. Näkyi pyöreä pieni vauvanaama! Huusin isännälle että Esikon passi mene mene!
Eli näin. Olin pudottanut Esikon passin johonkin penkin alle!

Vauvani käyttöohje jäi kotiin.
Kolmas lapsi:
Yliväsy ja ressi päivästä ?
Korviin sattuu?
Banaanista masu kipeä?
Tekeekö hampaita?
Ei huoli tissiä.
Särkylääke
Nivuset verillä
Päikkärit  14 h
Haluun lämmintä vettä!!!
Upea hotelli, taivaallista herkuttelua , lastenaltaat
Vi#un kärpänen
Suuntavaiston katoaminen


Ampiaisia
Kylmää vettä
Aurinko on jees mutta hikoilu ei

Valehtelematta olen kuullut sata kertaa sanaparin haluun kotiin, mutta hei meillon täällä oikeesti kivaa!

Täällä on jopa niitä oikeita tikkareitaki myynnissä <3
Chupa chupsin kirsikkatikkareita! (Ei oo äitin makuaistia tässä asiassa perinyt, mun inhokkilistalla on kaikki kirsikkamakeiset!

Tämä on mulle sellaisen henkisen kasvun retki.

Kommentit

  1. Kirjoitat niin hauskasti, että täällä koneen ääressä hymyilyttää, mutta oikeasti lasten kanssa matkustaminen on tosi haasteellista. Itse muistan monet lennot, joissa täytyi viihdyttää pienimpiä, jopa 12 tuntia yhteen suuntaan. Mukavaa lomaa kuitenkin. Nauttikaa!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Nautitaan!:) luulen että meillä nuo 12h lennot ovat aikaisintaan 10v päästä mielessä:) , 3,5h tuntui jo pieneltä ikuisuudelta ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No nytkö sanoisin.....

Ajettiin Taysille viitenä päivänä peräkkäin. Stressi purkaantui aina matkoilla ajaessa. Itkin ja ja keksin mahtavia koomikoille sopivia juttuja elämästäni. Mietin, että olisin loistava koomikko ja sitten taas itkin. Ajoin poliisien kameraan Sasin mäessä ja nauroin, kun kuulin mielessäni poliisisedän kommentin autostaan, joka meni luultavast i näin "Saatan*n hiekkapil**u kiinni jäit!!" Minä en edes hiljentänyt, koska nopeutta, ylisellaista oli vain kymppi korkeintaan. Siinä hetkessä keskityin vain ajatukseen, kuinka vien viisivuotiaan poikani ensimmäistä kertaa verikokeeseen.... . Kantamista, itkua, juokse tai kuole ajatusta ja väkisin kiinnipitämistä oli tiedossa. Ja järkyn näköinen käsivarsi, kun suoni sai kunnolla osumaa. Puhuin itsekseni, että mikään ei meidän elämässä muutu. Tai muuttuu, mutta parempaan. Meillä ei ole syöpädiagnoosia, ei insuliinipiikkejä repussa, ei kuolemantuomiota. Meille tulee vaan ehkä perheeseen uusi nimi.  Nimi, johon olen tutustunut miele...

Olkoon ensi vuosi paras kaikista!

Asetan itselleni kevyen tavoitteen, joka tulee otsikosta jo selville!  :) Kaikki negaatiot huomioiden, aion silti suhtautua tulevaan vuoteen, kuin elämäni parhaaseen vuoteen! On niin paljon rintaa puristavia asioita kannettu vuositolkulla mukana, että nyt en oikein jaksa niitä enää mukana kantaa. Aion myös toteuttaa haaveitani, olla rohkeampi ja oma-aloitteisempi. :) Sain yhdeltä ystävältäni watsappiviestillä linkin lauluun, kuuntelin kerran ja se oli kuin nyrkkisilmään. Kuuntelin kolmekymmentäkertaa lisää ja itkin vain. Laulu on: iDA Paul ja Kalle Lindroth, Hakuammuntaa :https://www.youtube.com/watch?v=KxQV4nT8kVE Se muistutti minua monesta asiasta, jotka kävin läpi biisiä kuuntelemalla. 1.Omasta aikaansaamattomuudestani, jonka takia minun haavelaulu jäi tekemättä. Tämä biisi oli kuin minun ajatukset luettuna, stemmat, sellainen simppeli versio, duetto, aihepiiri, kitaraa .. . Juuri tämänlaisen dueton olisin halunnut tehdä taitelijan kanssa, joka nykyään ...

"VAARILLA ON SAARI---" 6.8.2016

Teksti kirjoitettu joulukuussa.  Koska joulukiireet odottavat, niin juuri niin, ne odottavat. 80 neliön kartanosta 1/9 osaa siivottuna. Päätin vähän lepuuttaa välissä ja palata kuvissa kesään. Veneretkeen Kyrösjärvellä, Taatan paatilla serkunpojan perheen kanssa.  Taatahan asuu saaressa. Se on hieno mies. Pidetään toisiamme ystävinä jopa. Annan atk-neuvoja välillä ja Taata tuo itsekeittämiään luomumehuja, vadelmia ja mitä milloinkin. Luna-koiralle aina myös jonkun herkun.  Meillä oli ihana iltapäivä! Taata haki satamasta, ajettiin(?) Haveriin jätskille. Sieltä vielä Saareen kylään. Siellä oli pelottava gramofoni, samanlainen mikä muumeissa. Se hieman sekoitti pakkaa, mutta loppuviimeksi kotiinlähtö sujui hyvin :)  Pieni  valokuvaaja otti nämä loppupään kuvat. Lasten pikkuserkku <3 Hienoja otoksia, selvästi taiteilijasielua ;) ------------------  Tein myös heinäkuun lopussa(...