Siirry pääsisältöön

Kevät tulee! Rv 38+5

Aamut alkavat nykyään niin että taistelen aikaa vastaan... Silmät auki tai ainakin vähän sirrilleen, puolijuoksua suihkulle, ennenkuin aivastelukohtaus alkaa!
Kaksi kertaa jo hävinnyt tälle ikävälle keväänmerkille tällä viikolla!
Mun nenä-nielu alueella päivystää jonkinlainen muurahaisjoukkio joka lähtee liikkeelle kun käsky käy. Eli se ensimmäinen aivastus, jota seuraa kymmenen lisää!
Ne muurahaiset levittäytyvät aivastusten voimalla kohti korvia ja ottavat höyhenet käteensä, kutittelevat korvakäytäviä sen minkä ehtivät, toinen joukkio suuntaa nieluun ja tekee saman homman!  Keuhkoihin menevä joukkio nro 3. Ottaa nuppineulat käteensä ja pistävät niillä neuloilla keuhkoja tasaiseen tahtiin siihen saakka kun löytyy avaava astmapiippu 4. Joukkio suuntaa nenälle, ja sen varmaan tietää mitä nenässä tapahtuu aivastusten jälkeen. 5. Joukkio muistaa raskausviikkojen määrän.. suuntana siis virtsarakko. Siinä megatrampoliinillä hyppien niin kauan että jotain tapahtuu tai sitten ei. Jännän äärellä siis kerta toisensa jälkeen.
Kaikesta huolimatta kevät on mun yksi lemppari vuodenaika! Uuden alku. Joutsenet tulevat tuohon järvelle touhottamaan. Aurinkoa alkaa näkymään enemmän. Ei ole vielä hirveästi kaikkia pörriäisiä liikenteessä ym.

          Aamuyöstä tuli sellainen supistus että joutu hetken miettimään kuinka tässä nyt hengitellään! Ei kestänyt kauaa, unesta heräsin siihen. Tässä raskaudessa on ollut enemmän supistuksia kuin edellisissä. Oikeastaan kipeät supistukset ovat alkaneet edellisissä raskauksista vasta kun synnytys on käynnistynyt. Toisaalta toivon että tämä synnytys alkaisi samanlailla kuin edelliset, että herään vesienmenoon ja kipeät supistukset alkavat lähes heti. Lääkäri sanoi että jos synnytys käynnistyy samalla tavalla kun Pippurista niin voin soittaa ambulanssin. Eieiei. Se on aika painajaisvaihtoehto. Toivon että saisin mennä Isännän turvallisessa kyydissä, kiroilla niin kovaa kun sielu sietää, pitää "synnytyslaulua" häpeilemättä "äääääää, aaaaa" pitkiä vokaaleita mahdollisimman alhaalta möristen :D Viimeksi Pippuria synnyttäessä kävelin sen Taysin piiiitkän alakäytävän parissa osassa kun pysähdyin supistelemaan puolessa välissä matkaa. Ilmoittautuminenkin tapahtui niin että ojensin ajokorttini tiskille, nojasin seinään, mörisin ääääääätä, ja tens kaukosäädin kädessä! Luonnollista eikö?:)
     Tänään oli treffit Tensin-vuokraajan kanssa siwan pihassa! Tuli jotenkin hyvä olo kun on nyt yks apulaite jo heti kotoa käsin helppimässä supistusten kanssa!

Ajattelin aikaisemmin että jos vielä joskus raskaudun, nautin siitä ajasta, pidän kauniita vaatteita, ostan harkiten ja pidän itsestäni huolta...
Havahduin viime viikolla kahdesti, kun olin leikkaamassa saksilla kiristävistä alushousuista molemmille Reunoille lisäsenttejä.  15 kiloa ei tule pelkästään mahaan..! En kehtaa kertoa toista sittenkään mutta Isännänkin vaatekaappiin olen joutunut turvautumaan!:D
Tänään pukeuduin mustaan teddyhaalariin karvavuorellisten kumisaappaiden ja soneran mainospipon kera.

Yritän nyt tihentää tahtia kirjoituksissa kun ei taas tiedä millaisen härdellin vauvan syntymä tuo tullessaan! Kuvia en pysty lisäämään kännykällä tähän!:/
 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No nytkö sanoisin.....

Ajettiin Taysille viitenä päivänä peräkkäin. Stressi purkaantui aina matkoilla ajaessa. Itkin ja ja keksin mahtavia koomikoille sopivia juttuja elämästäni. Mietin, että olisin loistava koomikko ja sitten taas itkin. Ajoin poliisien kameraan Sasin mäessä ja nauroin, kun kuulin mielessäni poliisisedän kommentin autostaan, joka meni luultavast i näin "Saatan*n hiekkapil**u kiinni jäit!!" Minä en edes hiljentänyt, koska nopeutta, ylisellaista oli vain kymppi korkeintaan. Siinä hetkessä keskityin vain ajatukseen, kuinka vien viisivuotiaan poikani ensimmäistä kertaa verikokeeseen.... . Kantamista, itkua, juokse tai kuole ajatusta ja väkisin kiinnipitämistä oli tiedossa. Ja järkyn näköinen käsivarsi, kun suoni sai kunnolla osumaa. Puhuin itsekseni, että mikään ei meidän elämässä muutu. Tai muuttuu, mutta parempaan. Meillä ei ole syöpädiagnoosia, ei insuliinipiikkejä repussa, ei kuolemantuomiota. Meille tulee vaan ehkä perheeseen uusi nimi.  Nimi, johon olen tutustunut miele...

"VAARILLA ON SAARI---" 6.8.2016

Teksti kirjoitettu joulukuussa.  Koska joulukiireet odottavat, niin juuri niin, ne odottavat. 80 neliön kartanosta 1/9 osaa siivottuna. Päätin vähän lepuuttaa välissä ja palata kuvissa kesään. Veneretkeen Kyrösjärvellä, Taatan paatilla serkunpojan perheen kanssa.  Taatahan asuu saaressa. Se on hieno mies. Pidetään toisiamme ystävinä jopa. Annan atk-neuvoja välillä ja Taata tuo itsekeittämiään luomumehuja, vadelmia ja mitä milloinkin. Luna-koiralle aina myös jonkun herkun.  Meillä oli ihana iltapäivä! Taata haki satamasta, ajettiin(?) Haveriin jätskille. Sieltä vielä Saareen kylään. Siellä oli pelottava gramofoni, samanlainen mikä muumeissa. Se hieman sekoitti pakkaa, mutta loppuviimeksi kotiinlähtö sujui hyvin :)  Pieni  valokuvaaja otti nämä loppupään kuvat. Lasten pikkuserkku <3 Hienoja otoksia, selvästi taiteilijasielua ;) ------------------  Tein myös heinäkuun lopussa(...

Olkoon ensi vuosi paras kaikista!

Asetan itselleni kevyen tavoitteen, joka tulee otsikosta jo selville!  :) Kaikki negaatiot huomioiden, aion silti suhtautua tulevaan vuoteen, kuin elämäni parhaaseen vuoteen! On niin paljon rintaa puristavia asioita kannettu vuositolkulla mukana, että nyt en oikein jaksa niitä enää mukana kantaa. Aion myös toteuttaa haaveitani, olla rohkeampi ja oma-aloitteisempi. :) Sain yhdeltä ystävältäni watsappiviestillä linkin lauluun, kuuntelin kerran ja se oli kuin nyrkkisilmään. Kuuntelin kolmekymmentäkertaa lisää ja itkin vain. Laulu on: iDA Paul ja Kalle Lindroth, Hakuammuntaa :https://www.youtube.com/watch?v=KxQV4nT8kVE Se muistutti minua monesta asiasta, jotka kävin läpi biisiä kuuntelemalla. 1.Omasta aikaansaamattomuudestani, jonka takia minun haavelaulu jäi tekemättä. Tämä biisi oli kuin minun ajatukset luettuna, stemmat, sellainen simppeli versio, duetto, aihepiiri, kitaraa .. . Juuri tämänlaisen dueton olisin halunnut tehdä taitelijan kanssa, joka nykyään ...