Rakas pikkusiskoni oli ehdottanut siipalleen että tehdään jotain hyvää. Vahditaan lapsia.
Meidän lapsia. Lauantaina. Siispä pääsen treffeille!! :) En uskaltanut kuitenkaan tehdä suurempia suunnitelmia.
Puin helmikaulakorun kaulaan ja kirjoitin isännälle että mihin mennään tänään?
Ajattelin kyllä että iso city tuskin kutsuu, mutta jos kävisi edes paikallisessa ravintolassa pizzalla kiireettömästi, koska meillä oli firmoilla hommia ja vähän ajattelin että osuuko rästihommien tekeminen nyt näille "treffeille".
Isäntä vastas että: "mennään vaikka sinne ikaalisiin viemään pakulla niitä romuja..
Meinasin vastata että: "jee, kuinka maltan odottaa!! " tai että "jee, käydäänkö sen jälkeen jossain syömässä" tai "jee, mä rakastan tätä yrittäjäelämää"
En vastannut mitään vaan odotin että Isäntä saapuu kotiin. Olihan munkin sydämellä ne rästihommat painamassa ja oikeasti odotin vaan sitä, että saa kerrankin tehdä kiireettömästi sen kaiken ilman "enkä halua" "tätä tätä" "ei saa koskea" "haluan punaisen tikkarin" -jatkuvaa kommenttitulvaa korvissani.
Isäntä tuli kotiin ja laitettiin lapset päikkäreille. Itekin otin lepoa ja kun lapsenvahdit saapuivat lähdettiin kiireenvilkkaa Isännän kanssa ulos, jotta säästyttäisiin isommalta draamalta.(jos Pippuri olisikin herännyt ja nähnyt tämän poistumisyrityksen, niin draamaa olisi seurannut isolla D:llä)
Otin mukaani pinkin toppahaalarin, meikit, harjan ja normaalin takin. Vähän vielä elättelin toiveita että suuntana ei olisi Ikaalinen vaan Tampere ja joku kiva ravintola. Noup.
Eikun pakettiauton hakuun ja sinne -17 asteeseen istumaan ja odottaan että lämpenee. Auto lämpenee.. :)
Ensimmäinen kinastelun aihe oli, tarvitseeko -17 asteella hanskoja... Loppuviimeksi ei tarvinnut.
Seuraavaksi mietin, että katkeeko ripset kun niitä taivuttelee siellä pakkasilmassa. Ei katkennut.
Ikaalisissa isäntä ajoi kotipizzan ohi. Ei ollut kuulemma nälkä. Mulla luonnollisesti oli, koska olen raskaana ja treffeillä. Isäntä sanoi että mennään sen jälkeen kun hommat on tehty. Sanoin että se on sitten niin että sinäkään et vedä ainuttakaan tupakkaa tällävälin...! Pakettiauto kääntyi takaisin kohti kotipizzaa... Kunnes isäntä olikin menossa Subwaylle päin.?! Tein jo mielessäni leivän valmiiksi ja tyydyin subiin. Sitten kuitenkin isäntä kääntyi takaisin kotipizzalle päin ja hermostuin siitä etten saakaan nyt sitä subia kun 5 sekuntia olin kuvitellut saavani kotzonen sijaan. Isäntä jäi autolle korjaamaan auton mankkaa. Minä ostin pizzanodottelupullan. Joka oli isompi kuin Isännän lompakko.
Meidän "neljäs lapsi". Käydään aika harvakseltaan liikkeellä, mutta meillä on siellä niin hyvä liikkeenhoitaja Tomppa ja viikonlopputyöntekijänä mun pikkuveikka Toni, ettei tarvitse kantaa huolta. Saadaan keskittyä kahden (kohta kolmen) ihmislapsen kasvattamiseen ja Isäntä saa olla Hämeenkyrön liikkeellä.
Isäntä sai lajitella lasten toppahanskoja ja minä kirjasin johtajantuolista.. (No kyllä mäkin jotain tein, mutta jonkin verran supisteli(?) että piti välillä ottaa iisisti.)
Hommat saatiin tehtyä. Minä laitoin hupun päähän pakkaseen palatessani ja löysin sielä Esikon sähköjunan.
Sitten mentiin Hämeekyrön liikkeelle Melballe.
Tietokoneen työpöydällä odottelee kummitädin joululahjakuva joka painetaan mukiin.. . . Ehkä ens jouluksi sitten? <3
Ajattelin, että saisin tulostettua omia kuvia rauhassa, mutta en löytänyt muistikorttia jossa juur ne kuvat olisivat olleet. Isäntä pyöri levottomana kuin vinkatakseen, että ei välttämättä jaksaisi enää olla työmaallansa lauantaina 19:30. Kun on siellä kuusi päivää viikosta muutenkin.
Treffit päättyivät, mihinkäs muualle kuin S-markettiin. Sieltä vähän herkkuja ja kotiin kiitellen. :))
Meidän lapsia. Lauantaina. Siispä pääsen treffeille!! :) En uskaltanut kuitenkaan tehdä suurempia suunnitelmia.
Puin helmikaulakorun kaulaan ja kirjoitin isännälle että mihin mennään tänään?
Ajattelin kyllä että iso city tuskin kutsuu, mutta jos kävisi edes paikallisessa ravintolassa pizzalla kiireettömästi, koska meillä oli firmoilla hommia ja vähän ajattelin että osuuko rästihommien tekeminen nyt näille "treffeille".
Isäntä vastas että: "mennään vaikka sinne ikaalisiin viemään pakulla niitä romuja..
Meinasin vastata että: "jee, kuinka maltan odottaa!! " tai että "jee, käydäänkö sen jälkeen jossain syömässä" tai "jee, mä rakastan tätä yrittäjäelämää"
En vastannut mitään vaan odotin että Isäntä saapuu kotiin. Olihan munkin sydämellä ne rästihommat painamassa ja oikeasti odotin vaan sitä, että saa kerrankin tehdä kiireettömästi sen kaiken ilman "enkä halua" "tätä tätä" "ei saa koskea" "haluan punaisen tikkarin" -jatkuvaa kommenttitulvaa korvissani.
Isäntä tuli kotiin ja laitettiin lapset päikkäreille. Itekin otin lepoa ja kun lapsenvahdit saapuivat lähdettiin kiireenvilkkaa Isännän kanssa ulos, jotta säästyttäisiin isommalta draamalta.(jos Pippuri olisikin herännyt ja nähnyt tämän poistumisyrityksen, niin draamaa olisi seurannut isolla D:llä)
Otin mukaani pinkin toppahaalarin, meikit, harjan ja normaalin takin. Vähän vielä elättelin toiveita että suuntana ei olisi Ikaalinen vaan Tampere ja joku kiva ravintola. Noup.
Eikun pakettiauton hakuun ja sinne -17 asteeseen istumaan ja odottaan että lämpenee. Auto lämpenee.. :)
Ensimmäinen kinastelun aihe oli, tarvitseeko -17 asteella hanskoja... Loppuviimeksi ei tarvinnut.
Seuraavaksi mietin, että katkeeko ripset kun niitä taivuttelee siellä pakkasilmassa. Ei katkennut.
Ikaalisissa isäntä ajoi kotipizzan ohi. Ei ollut kuulemma nälkä. Mulla luonnollisesti oli, koska olen raskaana ja treffeillä. Isäntä sanoi että mennään sen jälkeen kun hommat on tehty. Sanoin että se on sitten niin että sinäkään et vedä ainuttakaan tupakkaa tällävälin...! Pakettiauto kääntyi takaisin kohti kotipizzaa... Kunnes isäntä olikin menossa Subwaylle päin.?! Tein jo mielessäni leivän valmiiksi ja tyydyin subiin. Sitten kuitenkin isäntä kääntyi takaisin kotipizzalle päin ja hermostuin siitä etten saakaan nyt sitä subia kun 5 sekuntia olin kuvitellut saavani kotzonen sijaan. Isäntä jäi autolle korjaamaan auton mankkaa. Minä ostin pizzanodottelupullan. Joka oli isompi kuin Isännän lompakko.
Isäntä sai mankan korjattua ja "fiilisteltiin" radio Novaa,, , , ,.,.,,.
Meidän "neljäs lapsi". Käydään aika harvakseltaan liikkeellä, mutta meillä on siellä niin hyvä liikkeenhoitaja Tomppa ja viikonlopputyöntekijänä mun pikkuveikka Toni, ettei tarvitse kantaa huolta. Saadaan keskittyä kahden (kohta kolmen) ihmislapsen kasvattamiseen ja Isäntä saa olla Hämeenkyrön liikkeellä.
Isäntä sai lajitella lasten toppahanskoja ja minä kirjasin johtajantuolista.. (No kyllä mäkin jotain tein, mutta jonkin verran supisteli(?) että piti välillä ottaa iisisti.)
Sitten mentiin Hämeekyrön liikkeelle Melballe.
Unohdettiin tietysti vaaterekki Ikaalisiin, joten hommat jäi kesken.
Tietokoneen työpöydällä odottelee kummitädin joululahjakuva joka painetaan mukiin.. . . Ehkä ens jouluksi sitten? <3
Ajattelin, että saisin tulostettua omia kuvia rauhassa, mutta en löytänyt muistikorttia jossa juur ne kuvat olisivat olleet. Isäntä pyöri levottomana kuin vinkatakseen, että ei välttämättä jaksaisi enää olla työmaallansa lauantaina 19:30. Kun on siellä kuusi päivää viikosta muutenkin.
Treffit päättyivät, mihinkäs muualle kuin S-markettiin. Sieltä vähän herkkuja ja kotiin kiitellen. :))
Kommentit
Lähetä kommentti